Kööpenhaminaan kuljimme lentäen, joten lentokenttä tuli tutuksi. Tosin onhan tuo Helsinki-Vantaa tuttu jo monen reissun osalta. Ja mies on siitä hassu, että se voisi mennä Helsinki-Vantaalle (
tai jollekin toiselle lentokentällä) ihan muuten vain. Lentokoneita kun on niin kiva katsella. Me ei tykätä viime hetken stressistä, joten esimerkiksi lentokentällä olemme aina hyvissa ajoin.
Tällä kertaa lensimme ihan oikealla lentoyhtiöllä eli Finnairilla. Tämähän tarkoitti sitä, että meillä sai olla mukana ihan oikeat matkatavarat.
Lähtöä edeltävänä päivänä tihrustimme kännykällä, että minne se auto kannattaa parkkeerata. Hienosti pääsimme halliin ja siitä tepastellen lähtöaulaan. Lähtöselvityksen teimme automaatilla. Passilla ei onnistunut, mutta E-lipun numerolla meni hienosti. Matkalaukkuihin saimme tarrat. Nimiähän meillä ei koskaan laukuissa ole, kun emme ole niitä muistaneet laittaa. Tällä kertaa Finmatkat saivat sponsata meille nimiläpyskät.
Eihän Helsinki-Vantaalla kiirettä ollut. Pitihän siellä kahvilla käydä - ja vähän purtavaa. Tajuttiinpa, ettei perinteisiä karttoja tullut tulostettua. Ja eipä oltu katsottu, että mistä ne Euroviisuliput piti hakea. Eli niiden checkausta vielä. Niin ja kerkesihän siinä vielä virkkuuta aloittaa.
Nokka kohti porttia ja suunnaksi COPENHAGEN eli siis Kööpenhamina eli siis Köpis.
Voi että, koneessa ei ollut Wi-fi -yhteyttä (
toisin kuin Norwegianilla on). Mitä hyötyä siis oli, että älypuhelin sai olla päällä koko ajan (
Ouzza... Lentotilassa! ;) ). No virkkausta siis. Tosin huomasinpa, että alkumetreillä oli tullut pientä mokaa...
Saapuminen Kööpenhaminaan oli "luksusta". Euroviisut näkyivät heti.
Sittenhän siis pörrättiin sunnuntaihin asti muualla, mutta sen jälkeen oli aika palata jälleen lentokentälle. Mehän saavuimme jo puolilltapäivin vaikka lento lähtikin vasta illalla. Sellaiset
7 tuntia palloilimme kentällä. Ja miksi näin? Kumpikaan ei jaksanut kierrellä kaupungilla - laukkujen kanssa. Rautatieaseman säilytys muutamasta tunnista olisi maksanut 30 euroa. Ei kiitos! Todettiin, että samapa se, että istutaanko lentokentällä vaiko keskustan hampurilaispaikassa. Ja lisäksi näin aikaisemmin lähdettynä saimme käytettyä vielä 72 tunnin matkalippua, myöhemmin se ei olisi enää kelvannut. Ja saipa mies ihastella niitä lentokoneita ihan rauhassa.
Sinänsä ihan hyvä, että saavuimme kentälle ajoissa. Meinasi nimittäin tulla paluu vielä hotellille. Kun aloimme tekemään Check-in:ä niin huomasimme reissukansiossamme olevan vain varausvahvistus - ei laisinkaan e-matkalippua. Passillakin olisi voinut checkata, mutta ei pelittänyt. Onneksi sitten tajusimme, että varausnumerokin riitti. Check-in saatiin päätökseen, mutta eipä sieltä tulostunut niitä kasseihin laitettavia tarroja. Kääk! No, päätettiin mennä leikkimään tiskille turisteja. Siinä kun katselimme ympärille, niin eipä muillakaan niitä lappuja ollut eli ne tulostettiin vasta laukkujen jätön yhteydessä.
Laukut jätimme ja suuntasimme turvatarkastukseen. Siinäpä sitten huomasin, että sateenvarjo jäi käsimatkatavaroihin. No, pokkana vain tarkastukseen ja tadaa, sateenvarjo selvisi läpi. Samoin mies sai tuota läpi lentosapuskat. Tämän kaiken sähläämisen ja pienen kenttäkieroksen jälkeen piti päästä jo kahville.
Kahvilla ollessamme keksimme hauskan tempauksen. Arvioimme, että Softenginen pojat lentäisivät suunnilleen niihin aikoihin Suomeen. Ennen meidän lentoa lähti 3 (tai 4) muuta lentoa Suomeen. Mehän päätimme alkaa terminaalibongailijoiksi. Seuraavilla kuvilla ilahdutimme facebook-kavereitamme. Kuvat eivät ehkä sitä kerro, mutta meillä oli hyvin hupaisaa.
Kolmas ja suurin oletuksemme lennosta toi bingon. Nämä kuvathan olivat jo edellisessä postauksessa, mutta laitetaan tähän vielä. Pollapönkin jäsenen tosin tapasimme vahingossa hiukan myöhemmin.
Kun pojat oli bongattu, niin pääsimme syömään ja uudelleen kahville. Ja koska pitihän miehen saada Starbacksin muki Kööpenhaminasta (
sellainen on jo Helsinki ja Paris), niin minä kävin ostamassa. Samalla ajattelin ottaa ison laten. Kassa kyllä kuuli molemmat tilaukset, mutta jostain syystä rahasti vain mukin ja unohti toisen kokonaan. Odottelin tovin kahviani ja sitten kahvintekijä alkoi kyselemään myyjältä, että eikö tälle ladylle ollut jokin kahvi. Myyjä oli, että eeeeiii, vai oliko? No lähdin maksamaan uudestaan, mutta ei minun annettu. Eli tarjosivat kahvit. Olimmekohan olleet jo tarpeeksi kauan kentällä, kun kahvitkin tarjotaan?
Päivän aikana kännykän akku alkoi uhkaavasti loppua eikä kentällä näkynyt latauspisteitä (
toisin kuin Helsiki-Vantaalla). Olin menomatkasta viisastuneena ottanut laturin mukaan, ja kyllähän se lautauspaikkakin löytyi.
Lisäki tuli pelleiltyä muutenkin aikamme kuluksi. Ai oliko meillä tylsää? Oikeastaan ei ollut.
No, sitten vihdoin koitti vuoro siirtyä portille. Siinä odotellessa katselimme lentojen tietoja ja yhtäkkiä alkoi lennot olemaan myöhässä. Muutamassa minuutissa oli 15 myöhästymistä. Itse onneksi pääsimme ajalla liikkeelle.
Koska niin monta päivää oli tullut vain herkuteltua, niin lentokoneessa oli hiukan kuivemmat eväät.
KIITOS KUN ELIT MEIDÄN MUKANA EUROVIISUREISSULLA! Vuoden päästä kirjoitellaan kuulumisia Wienistä! Nyt alamme valmistautumaan ensi kuun Pariisin -matkaan. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, kun kaveripariskunnan kanssa lähdetään... Meidän Oslon ja Rooman reissut ovat olleet jo aikamoisia (
mm. palohälytystä jne).
P.S. Alussa kerroin meidän vieneen auton parkkiin, jonka katsoimme halvimmaksi. HUPS... kännykästä tihrustimme väärin. 33e sijaan parkki maksoin 60e. No oma moka eikä voi valittaa. Kuukauden päästä ollaan viisaampia.
P.P.S. Se meidän kadonnut lentolippu ei ollutkaan jäänyt hotelliin euroviisupapereiden joukkoon. Jostain se sitten ilmaantui kotona parin päivän jälkeen.
Lue myös
