Kaksi viikkoa...

Nyt alkaa olemaan evakkoelämää takana kaksi viikkoa. Hengissä ollaan, ja nyt on myös saatu hyvin nukkuttua (minua ei haittaa ulkona oleva +10 astetta, päinvastoin).

Viikon takaisen kuvauksen koevedokset tulivat. Voi luoja mikä pallero sitä oli. Valitaan kuitenkin kaksi kuvaa, ja josko niistä saa inhimilliset photoshoppauksen avulla. Minkäs sitä mallille voi? Ajattelin, että jos/kun tässä onnistuu kiloja karistamaan, niin sitten voisi palkita itseään, ja käydä uudelleen kuvauksessa. Itsehän leikin kännykän kanssa tuolloin myös. Kun kerran oli hiukset laitettu ja meikkiä. Ja mielestäni ei ollut mitenkään "kasvot kapeaksi" toiminto päällä (tai sitten vain ihan pikkaisen, muttei edes yli puolen välin), mutta silti tuli ihan erilainen kuva. Kännykän selfiet valehtelevat ja paljon. Mutta eletään niiden kanssa, koska ovat kivempiä.

Tulipa muuten taas todettua, ettei minulla pysy kiharat. Kampaaja käänsi hiukset ihan korkkiruuville 4-5 kertaa ja lakkaa kului ihan valtavasti. No, heti suorenivat ja kuulemma kyseinen määrä lakkaa saisi muilla hiukset ihan tönköiksi. Minulla ei tuntunut ollenkaan.

Koska hiukset ja naama olivat kuosissa, niin päätimme hyödyntää tilanteen ja suuntasimme sunnuntai-iltana, siis viime viikolla, kesäteatteriin. Tästä kirjoittelinkin oman arvion. Ennen teatteria kuitenkin kävimme etkoilla Lahden Satamassa.

Teerenrannassa ja Satama Makasiinissa

Tämä nyt elettävä viikko olikin työviikko. Jenna tosin oli hoidossa vain yhden päivän. Tiistaina mies piti vapaapäivän ja loppuviikon lapset olivat minun äidilläni. Itse tein töitä siten, että sain ensi viikolle kasattua yhden kokonaisen vapaapäivän. Ensi viikonloppu vietetään lasten kanssa Lappeenrannassa, ja näin ollen pääsemme perjantaina matkaan jo heti aamusta. Tai aamusta ja aamusta, heti kun heräillään.

Työrintamalla tuli sen verran muutosta, että vaihdan toiseen organisaation, toki samaisella työnantajalla. Tämä oli pakkotilanne, jos halusi jatkaa vielä samassa tehtävässä. Olen ollut tuolla uudessa organisaatiossa työkierrossa huhtikuusta lähtien, ja kuten on tullut esille jo, pidän työstäni todella paljon. Tämä on oikeastaan ainoa vaihtoehto, jos haluat tähdätä eteenpäin valitsemallani polulla.

Herralan asemalla

Tiistaina minulla oli Helsinki-päivä. Koska rautatieasema sijaitsi alle kahden kilometrin päässä, niin päätin kävellä aamulla sinne. Hiukan oli erilainen tunnelma Herralan asemalla verrattuna Lahden rautatieasemalle. Toistamiseen en varmaa kuljekaan Herralasta töihin Helsinkiin, koska heinäkuu on rauhoitettua aikaa. Toki jos remontti venyy, niin sitten tarvitsee.

Matkustajamäärään suhteutettu katos

Ja kohtalaisen reipas olen ollut lenkkeilemään viikon aikana. Juhannusaattona tein jopa kuuden kilometrin lenkin, josta puolet matkasta hölkkäsin. Ensimmäistä kertaa polvet tulivat hiukan kipeiksi, joten ehkä se kaksi kilometria juosten on tällä hetkellä se maksimi. Sitten kun kiloja hiukan tippuu, niin juostaan pidempi matka. Kyllä sitä ihmetteli, miten ihmeessä sitä jaksoi juosta. No, hyvä näin.

Juhannuslenkillä keskellä ei mitään

Ai niin, olihan tässä juhannuskin. Mies oli koko juhannuksen töissä ja aattoiltana suuntasi juhannusta juhlimaan kaverilleen. Minä olin lasten kanssa. Mitä siis teimme? No, lapsethan olivat äidilläni, niin aamun lenkin jälkeen suuntasin myös sinne.

Isosaaressa - taustalla näkyy Lahti

Juhannusta tuli viettämään myös siskoni ja tädin tirppana, serkkuni perheensä kanssa sekä äitini vanhemmat. Äiti ja isäpuoli toimivat grillimaistereina, ja saimme kyllä hyvin syötyä. Tai itse söin ruoan kylmänä. Niinhän siinä aina käy, kun äiti-ihminen saa ruoan lautaselle, niin äitiä tarvitaan. Tytöt olivat saunassa ja juuri sillä hetkellä kun olin istahtamassa syömään, niin Jenna halusi uimaan.

Ja tätä seurasi sitten ilmiö "en ole nähnyt äitiä pariin päivään" eli kunnon raivari. Joka kylläkin sitten taittui serkkuni "pienoisella" avustuksella. Tovin mököttämisen jälkeen Jenna oli taas aurinkoinen itsensä ja äiti sai syötyä.

Äitini asuu Vesijärven rannalla, ja siitä oli lasten ihana päästä uimaan. Ja rannassa on myös sauna ja tupa takalla. Itse nautiskelin takkatulesta.

Kahdeksan maissa palailin lasten kanssa anoppilaan, ja illan katselin HulaHula -lähetystä. Lapset olivat omilla älylaitteillaan ja appivanhemmat nukkumassa. Yhteenvetona juhannus oli hyvin rauhallinen. Juhannuspäivä jatkui anoppilassa syöden, niin karkkia ja grilliherkkuja. Kaivoinpa myös käsityöt esiin. Kuvaa en voi laittaa, mitä olen tekemässä ettei vain lahjansaaja saa tietää ennakkoon.

Tänään sunnuntaina ajattelin ottaa tytöt ja lähteä ulkoilemaan Herralan koululle. Siellä on jokunen kiipeilyteline, josko tovi menisi siellä. Huomenna sitten töihin ja Jenna hoitoon. Jennan viimeinen hoitoviikko alkaa ennen lomaa.

Ja mitä remontille kuuluu. Kattoon on tehty uudet kehikot ja siellä menee uudet putket. Kylppärissä on kosteuseristeet kuivumassa. Nyt vain vielä odotellaan, että löytyykö vessasta tai keittiöstä kosteutta. Kylppärit meidän koko talossa (3/11 asuntoa) olivat olleet kunnossa.

Kohta ensimmäinen viikko takana...

... ja pakko oli mennä jo töihin. Eilen perjantaina lapset jo hyppivät seinille vaikka menossa oli päivä nro 5. Ja mehän olemme olleet joka päivä jossain. Mutta siis tänään oli pakko päästä töihin, kun en jaksanut kunnella lasten tappelua. Ja sitä, miten tyhmä äiti on. Hohhoijaa... ja tosiaan mennään vasta ekassa viikossa.

Taisin jo mainita, että töissä on ollut ihan haipakkaa. Ei se haittaa. Tykkään työstäni todella paljon. Työ itsessään on enemmän kuin mielekästä ja ihmiset ympärillä parhaita. Saakohan näin sanoa, aina ei edes muista, että on töissä. Hyvä näin, hereilläoloajasta suurin osa kuitenkin menee töissä. Ikävää, jos työ olisi kamalaa. Ja nyt viimeistään voi sanoa, että aiempi kotiäidistynyt uraäiti on taas vain uraäiti. En olisi siis millään halunnut jäädä viikon kesälomalle.

Löytyipä muuten Päijät-Hämeestä uraäideille oma Facebook -ryhmä. Kotiäideille on vaikka mitä ryhmiä, mutta nyt on uraäideillekin. Tästä päästäänkin siihen, että huomenna olen menossa otattamaan valokuvat itsestäni. Toivottavasti tulisi hyvä, jotta saisi joka paikkaan hyvät profiilikuvat. Varsinkin töihin olisi hyvä saada uusi profiilikuva.

Tuosta kuvauksesta pääsenkin sitten ahdistavaan asiaan. Mitä laitan huomenna päälle? Olisin halunnut laittaa topin ja paitapuseron, mutta heitinpä kaikki paitapuserot pois remonttiraivauksen yhteydessä. Ja enpä ole löytänyt uutta. Ja sitten toinen ahdistus. Minulla tuli poskeen finni, juuri nyt. Ei ei ei... ja minähän en ole mikään mestari meikkaaja. Katsotaan kuinka käy. Kampauksen onneksi "tilasin", hiuksille ei tarvitse tehdä mitään. Ja sitten huomiseen on vielä kolmas ahdistus. Minun "uusi elämä" alkoi vasta toissapäivänä. Eipä tässä nyt niin kovin hehkeä olla. Pitää kai koko ilta syödä ananasta. Ja toivottavasti kuvaaja on hyvä kuvankäsittelijä.

Mutta kuitenkin pidemmällä tähtäimellä. Olen nyt käynyt kolmena päivän 4 km kävelylenkit. Pakko on ollut myös vähän hölkytellä. Jospa saman saisi pidettyä, niin evakkoaikana saattaisi jotain tapahtuakin.

Tänään kävin katsomassa kauanko kestää kävellä rautatieasemalle,
josko tiistaina suuntaisi Helsinkiin töihin Herralasta ja kävelisin
asemalle.

Ja mitä remonttiin tulee. Keittiö on varattu ja käsiraha maksettu. Oli iso huojennus, kun tuon sai pois päiväjärjestyksestä. Kaakelit ja saumalaastit on myös valittu. Nyt odotellan, että kylpykaappi tulisi näytille, niin voisi valita mennäänkö sillä vai jollain muulla. Odotellaan myös, että löytyykö pikkuvessasta ja keittiöstä kosteutta. Voi kun selviäisivät pian, ehkä ensi viikolla. Sitten ei tarvisi enää päättää mitään, vain odotella kotiin pääsyä.

Evakkoaikaa...

Hei pitkästä aikaa. Työelämä vie mukaan niin vauhdikkaasti, ettei enää ole ehtinyt kirjoitella blogia. Lisäksi on tuntunut siltä, ettei mitään ihmeellistä myöskään ole tapahtunut.

Nyt kuitenkin koitti erilainen ajanjakso. Mietin, että pitäisikö kirjoitella tästä kaudesta. Sitten työkaveri heitti leikillään, että ala pitämään blogia evakkoajasta. Joten tässä sitä ollaan... katsotaan tuleeko vain yksi päivitys vai monta. :D

Meidän taloyhtiössä on ollut suunnitteilla jo tovin, että vuonna 2017-2018 selvitellään putkisaneerausta, ja sitten sen jälkeen toteutetaan. Nyt kuitenkin kävi niin, että viime kesänä eli kesällä 2016  kahden talon väliin tuli iso putkirikko. Lisäksi kahden talon asunnoissa on ollut jo useampi putkivuoto. Tämä kaikki aikaisti suunnitelmia. Viime kesänä puhuttiin, että putkiremppa alkaisi 2016-2017 vuoden vaihteessa. Putkiremonttia ei kuitenkaan tuolloin alkanut, suunnittelutyö oli hyvin hidasta. Itse olisin toivonut hyvin nopeaa remontin alkamista, sillä meidän talosta suuren putkirikon myötä poistui putkistosta kierto. Eli tarkoitti sitä, ettei meille heti tullut lämmintä vettä. Jouduimme noin 5 minuuttia valuttamaan vettä ennen kuin tuli esimerkiksi suihkukelpoista. Ja saunassa käydessä ensin piti valuttaa vettä ja sitten saunomisen jälkeen uudelleen, kun vesi oli ehtinyt jäähtymään. Näin siis elimme lähes vuoden.

Remontti sai vauhdikkaan alun toukokuussa. Yhtiökokous päätti kuun puolen välin jälkeen  että saneeraus alkaa kesäkuun alussa. Siitä sitten alkoi kämpän tyhjennys. Joka paikka käytiin läpi ja kaikki turha kaatopaikalle. Energia ei riittänyt kirppotoreilemaan.

Alku ei ole kyllä sujunut kuin strömssöössä. Informaatio oli, että remontti alkaa viikolla 24. Kyselin tarkkaa päivää, mutta en koskaan sitä saanut. Urakoitsijalta kysyin myös viime viikon (eli vko 23) perjantaina, että koska tulee olla asunto tyhjänä? Tarviiko olla heti maanantaina klo 7? Ei tullut vastausta. Lauantaina ja sunnuntaina sitten raivasin suurimman osan tavaroista, ja jotain jäi vielä maanantaillekin. Ajattelin, kun tarkkaa päivää ei ole annettu (isännöitsijäkin puhui, että eiköhän viikon alussa vain tuoda tavaroita pihaan), niin kerkeän aamupäivästä vielä viimeistelemään.

No, mies lähti aamusta seitsemän aikoihin kämpiltä töihin, ja minä jäin Jennan kanssa. Ensimmäisiä tavaroita autoon viedessä klo 7.30 - yllätys, yllätys... samalla tuli ensimmäinen työmies sisään. Ja ilmoitti, että remontti alkaa NYT. Olin, että ahaa... eipä ole tarkkaa aikaa ilmoitettu pyynnöistä huolimatta. Sitten tuli lisää porukkaa sisään ja siinä kohtaa en tiennyt mitä tehdä. Alanko itkemään vai mitä? Äijät toikaisivat, että minulla varmaan menee ainakin puoleen päivään, että pitäiskö heidän lähteä Helsinki-Vantaalle vai mitäköhän tehdä? No, onneksi yksi asunto oli jo tyhjillään ja pääsivät sinne. Itse pistin tuulemaan ja ei mennyt puoleen päivään vaan tunnissa sain itsemme sieltä pois. Naureskelin epäuskoisille äijille, että valmista on jo. Kyselin myös, että ottavatko yhteystiedot, jos olen kiireessä tunkenut tavaroita vääriin paikkoihin. Kuulemma yhteystiedot jo olivat. No, ei ollut. Iltapäivällä tuli hallituksen puheenjohtajalta viestiä, että saako numeroni antaa.

Illalla urakoitsija soitteli, koska pääsisin katsomaan paikalle mitä tehdään. Tätä siis olin pyydellyt jo pidempää. Aiemmin vastaukset olivat, että asiat voidaan sopia huonetauluilla tai sähköpostilla.

Maanantaina myös käytiin kurkkaamassa urakoitsijan valitsemat laatat. No, eivät ihan iskeneet. Illasta miehen kanssa Kodin Terraan etsimään muita vaihtoehtoja. Ihan itsekseen siellä sai pyöriä. Ihan kamalaa hommaa. Pari vaihtoehtoa tuli, kaipasi urakoitsijan kommenttia onko mahdollista toteuttaa.

Tiistaina aamusta menin työmaalle  ja mukana oli myös valvoja. Muutamat asiat saivat täsmennystä. Sitten otin puheeksi muun muassa isännöitsijän paljon mainostaman asian eli samalla voi teettä myös esimerkiksi keittiöremonttia tai vastaavaa. No, valvoja ja urakoitsija olivat sitä mieltä, että hommaan kannatti ottaa kalustetukku tai vastaava. Ja joku pitäisi saada mittaamaan parin päivän sisällä kaappien ovet. Siis mitä?

Tiistaina sitten aloin selvittelemään asiaa ja ihanana yllätyksenä oli, että kaikki tilaukset piti tehdä perjantaina puoleen päivään mennessä. Tehtaat kun menevät kiinni kesäloma-ajaksi. Siis oikeasti! Nyt piti saada parissa päivässä suunniteltua keittiö, ja tietenkin mies oli keskiviikko aamusta lähdössä Tallinnaan pariksi päiväksi. Tiistainakin oli neljään asti töissä ja kuudesta eteenpäin oli ohjelmaa. Eli todella hyvä aika päättää keittiö ja hakea kaakelit kylppäriin.

Tiistaina siis soittelin Keittiökalustemyynti RuuvAriin, josta sain todella asiallista ja ystävällistä palvelua. Ottivat vakavissaan kiireen ja sovimme, että kävisin pikaisen käynnin myymälässä samana päivänä ja heti seuraavana päivänä sieltä tultaisiin mittailemaan meille. Juuri näin, kiitos! Sain mukaani kaapinovimallin, johon ihastuin sekä värikartan, jotta miehen kanssa voisimme valita värin. Mukaan lähti malleja työtasoista ja välitilanlevyistä. Tiistaina myös käytiin miehen kanssa Kalustetukussa. Siellä palvelu oli nuivempaa. Vanhempi mies ei oikein lämmennyt meidän ajatukselle. Heille pitää tuoda mitat, eivät mittaile pelkkien kaappien ovien vaihdon takia. Tuossa kohtaa meinasin lähteä kävelemään. Kuitenkin oli hiukan katsottava värimaailmaa, jotta osaisin päättää millainen keittiö meille sitten tulee. Kyllä se myyjäkin sitten lopulta lämpeni, kun huomasi, että olemme tosissamme. Mitat vain pitää toimittaa, niin saadaan tarjous. Muuten, siinä Kalustetukun pihassa valittiin vaihtoehdot toisen paikan valikoimista, millä sitten mennään.

En todellakaan ymmärrä tätä toimintaa. Meillä olisi ollut monta viikkoa aikaa suunnitella keittiö, jos olisimme tienneet, ettei urakoitsija hoidakaan sitä. Nyt tämä iso asia jouduttiin sitten päättämään parissa päivässä. ARGH!

Nyt mennään keskiviikossa. Tänään kävi RuuvArin Ari mittailemassa kaapinovet ja auttoi tekemään lopullisen päätöksen millä väreillä mennään. Arin lähdettyä otin omat mitat Kalustetukkua varten (kun en pysynyt mukana hänen mittauksissa). En nyt tiedä ovatko mitat ihan oikein. Osa on, koska ne olivat samoja mitä ammattilainen mittasi. Kalustetukku meni kiinni jo viideltä, joten en kerennyt viemään mittoja ja kuvia vielä sinne. Huomenna aamusta tuonne sitten, jotta tarjouksia olisi edes kaksi - jotta voi jotain edes vertailla.

Missä me nyt sitten ollaan? Seuraavat 1,5-3 kuukautta tämä perhe majailee Anoppilassa 16 kilometrin päässä kotoa. Katsotaan kuinka käy. Meillä on makkarina miehen vanha huone, siellä nukkuu 4 perheenjäsentä. Joona nukkuu alakerrassa, kun ei kestä isänsä, mummin ja vaarin kuorsausta (itse nukun korvatulpilla). Ja onhan alakerrassa paljon viileämpää. Ehkä meillä muillakin ensi yönä ylhäälläkin, kun kävin ostamassa tuulettimen. Vaikka tykkäänkin lämpimästä (normaalisti nukun fleeceillä ja kahdella peitolla), niin nyt on lämmin minunkin makuun. Pakko nukkua vain topilla ja villasukilla sekä peittona vain lakana.

On täällä anoppilassa hyviäkin puolia, tai hyviä ja hyviä. En varmaan mahdu enää ovesta ulos anopin päiväkahvievästen jälkeen. Eilen oli kääretorttua ja tänään lettuja.

Mutta ehkä vain unohdan tekosyyt ja lähden lenkille. Maisemat ovat kivat. Käytiin Jennan kanssa tänään vähän kävelemässä.

P.S. Tämän kirjoittelun aikana tuli RuuvArilta tarjous. Eiköhän se tule hyväksyttyä. Nyt vain arvon, että käynkö vielä siellä Kalustetukussa? Siellä kun ei meitä ihan arvostettu.