Päiväkotielämää

Jennalla on nyt takana päiväkotielämää 5 viikkoa. Onpas aika mennyt nopeasti eli itse olen ollut töissä jo samaisen ajan. Jenna on ollut viikossa 3-4 päivänä hoidossa. Aamuisin vien neidin aina kahdeksaksi ja pois haetaan 16-17 välillä. Hakuajat riippuvat siitä, että kumpi meistä hakee - minä vai mies. Useimmiten mies hoitaa hakemiset, koska minulla pääsääntöisest loppuvat päivät viiden maissa. Koska maanantaisin teen pidempää päivää, niin vastaavasti joudun tasaamaan tunteja muihin päivin. Näin pystyn mahdollistamaan myös miehelle ilta vuorot. Hoitoajat pidämme alle 125 tunnissa, jotta hoitomaksu olisi 80%, kuten työaikanikin.

Jennan ensimmäinen viikko meni ihmetellessä. Aamusin ei tullut itkua, eikä kyllä onneksi päivän aikanakaan ollut itkenyt. Muuten kaikki meni ihan kivasti, MUTTA neiti ei suostunut pissaamaan päiväkodissa ollenkaan (ja näin ollen ei suostunut syömäänkään). Hoidosta jo hiukan vihjattiin, että josko vaippa. EI, neiti oli ollut jo 2-3 kuukautta ilman vaippaa. Ei enää vaippoja takaisin. Ilmoitin, että tuon monet vaihtovaatteet, jos vahinkoja sattuu. Viiden viikon aikana on tullut vahinko vain 2 kertaa eli muina päivinä neiti on pantannut pissaa koko päivää. Kotona on käynnyt ihan normaalisti pissalla. Hoidossa myös alettiin olemaan jo huolissaan asiasta, mutta itse en osannut huolestua. Joona ja Johanna ovat olleet myös harvakseen pissaavia, joten veikkasin tämän olevan tätä aloitusta. Lisäksi neuvolassakin oltiin kanssani samaa mieltä.

Suuri päivä koitti tänään. Jenna teki ensimmäiset pissat hoidossa pottaan! Kyllä oli neiti ylpeänä ja kovasti sai aplodeja. Jennaa on lahjottu potalle istumaan "kissapastillien" eli xylitol-pastillien avulla. Tuo lahjonta siis lopulta tuotti tulosta. Tämä pissaamattomuus ei ole tehnyt Jennan oloa mitenkään ahdistavaksi, mutta helpottihan vihdoin hoitajien piina.

No, ei kaikki muukaan ihan mennyt kuin strömsöössä. Aikaisemmin jo vihjasin, etten ole nukkunut. Hoidon myötä Jenna alkoi heräämään öisin 0,5-1h välein. Onneksi viime viikolla Jenna alkoi vihdoin nukkumaan taas kokonaisia yöunia.

Kovasti neiti on alkanut höpöttää. Juttua tulee urakalla. Useamman sanan lauseita. Kertoo iltaisin mitä kaikkea on päivällä tehnyt. Tai ainakin mitä on jonain päivänä tehnyt.

Neiti kaipaa mielettömästi huomioita. Ja koska itse olen ollut väsynyt niin ehkä en ole ihan täyttä määrää saanut tyydytettyä tarvetta. Tästä johtuen Jennasta on tullut vallaton riiviö. Kuitenkin vapaa päivinä on ihanaa katsella korvasta korvaan ulottuvaa onnellisuushymyä... ainakin päikkäriaikaan asti. Jennahan ei suostu minun kanssani nukkumaan enää päikkäreitä. Ja on kyllä nuo iltanukuttamisetkin vielä aika projekteja.

Kuitenkin valoa näkyvissä tunnelin päässä.

Ja vähän kuulumisia työrintamalta. Työt sujuvat ihan mukavasti. Väsymys alkaa väistyä ja luottamusta itseeni taas löytyä. Tällä viikolla muuten kävin siellä hakemani paikan työhaastattelussa. Erittäin positiivinen olo jäi eli voipi olla, että vaihdan sittenkin hommia. Tietenkin edellyttää sen, että minut valitaan hommaan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Huomenna se sitten koittaa - TÖIHIN PALUU! Tänään on viimeinen päivä kotiäitinä. En ole nukkunut kohta viikkoon, ja mielialat heittelevät. Olen stressaantunut, paniikissa ja surullinen. Ja voitte arvata mitä tämä tarkoittaa lapsiperheessä - lapset (ainakin Jenna) on imenyt vaikutteet. Neiti on ollut kitinä kätinä, sylissäolija. Ja voi luoja eilistä nukuttamista. Ei siitä sen enempää.

Tälle päivälle olen kasanut paljon tekemistä, jotta ajattelisin huomista mahdollisimman vähän.

Mitä päälle MAANANTAINA?

Toissapäivänä kävin etsimässä työvaatteita, kun onhan nuo vanhat vaatteet ihan kulahtaneet. Kuvien harmaat housut olivat ihan ok vanhoista.

Ja tälläiseltä näytin kun olin käynnyt Sokoksella pyörähtämässä, sovittanut kahdesti ja ostanut kaksi samanlaista paitaa. Ihan raato!

Eilen kuitenkin piristyin ja heitin vähän väriä päälle. Ja suuntasin heräteostoksille Alestalon Kangasmyymälään.

Terapiaostoksina matonkuteita ja langat Johannan pipoon. Seiskaveikan ostin omia säärystimiä varten Sokkarilta edellisenä päivänä.

Matto pääsi jo koukulle eilen ja pipokin on jo puikoilla. Arvonnan villasukat ovat myös puikoilla, joten terapiaa on luvassa ihan hyvin.

Katsotaan miten päivä etenee. Päänsärky on kyllä lupaava! Huoh!

Ja mikä tässä niin ahdistaa ja pelottaa. En ole koskaan ennen ollut vastaavassa tilanteessa. Joonan äippäloman jälkeen aloitin opinnot uudessa paikassa, ja Johanna kanssa en pitänyt lomaa laisinkaan opinnoista. Nyt olen ensimmäistä kertaa palaamassa yli kahden vuoden tauon jälkeen töihin, jossa on kaikki muuttunut. Kahdessa vuodessa on muuttunut työpaikan sijainti, iso osa työkavereista on eri, toimintatavat, lainsääsdäntö, ohjelmistot... eli kaikki. Ennen pois jääntiä olin mielestäni hyvä työssäni, mutta mikä on tilanne nyt? Hiukan paniikkia tuo se, ettei ainakaan sama sijainen jatka. Onko suunnitelmat muuttuneet eikä minua ole infottu? Ja muutosta on tapahtunut myös omassa päänupissa.

Iso HUOH! Huomenna päivitän fiiliksiä ainakin Facebookin puolelle, jos en ehdi/jaksa blogiin mitään kirjoittaa.

Niin ja sen lisäksi, että itse palaan töihin, niin Jenna aloittaa päiväkodin ja Johanna iltapäivätoiminnan. Joona viettää ensimmäistä kertaa iltapäivät yksin kotona. Eli paljon muutoksia!

Tutustutaan päiväkotiin

Jennan päiväkotitutustuminen on startannut. Tällä viikolla kävimme kaksi kertaa tutustumassa ja ensi viikolla on vielä kolme kertaa edessä. Sitten se päiväkotielämä alkaa todenteolla.

Jennan ryhmän hoitajista yksi on tuttu ennestään. Hän oli ainakin Johannan hoitajana. Toinen hoitaja onkin miehen tuttu lapsuudesta. Kauan pohdin, että on jostain tuttu ja kun nimen näin, niin tiesin nähneeni jonkun facebook-kavereissa. Ensin epäilin serkun tutuiksi, mutta olikin lähenpänä. En tiedä osasiko hoitaja yhdistää Jennan tutun lapseksi, ei ainakaan sanonut mitään. Kolmas hoitaja on myös tutun näköinen, mutta ei ole tuttu. Tämä kolmas hoitaja nauroi ekana päivänä, kun moikkailin lähes jokaista muiden ryhmien hoitajaa - tunnen sieltä jo kaikki. No hoitajat olivat tuttuja isompien päiväkotiajoilta tai sitten muuten. Ei tämä meidän paikkakunta niin iso ole.

 Ensimmäinen päivä alkoi sillä, että kaikki muut katosivat ja Jenna jäi itsekseen leikkimään. Tovin päästä alkoi oman ryhmän lapset saapua tilaan. Jenna pysytteli sisällä äitiläheisyydessä, hoitajia katseltiin kulmien alta ja toisille lapsille ilmoitettiin, että kaikki on Ennan! Ulkona pystyin luomaa jo välimatkaa, mutta äititarkistuksia tuli hyvää tahtia ja hoitajat olivat edelleen "pahoja", joita vain mulkoiltiin.

Toisena päivänä sisällä lapset olivat jo hiukan ok. Toki reviiritaistot olivat jo kovassa vauhdissa. Leikkiminenkin sujui. Ulkona taas äitiä kaivattiin vain keinumisen yhteydessä. Muuten leikki sujui hyvin lasten kanssa ja hoitajiinkin (varsinkin toisten ryhmien) Jenna loi jo kontaktia ja jopa jutteli.

Ennen kotiinlähtöä Jenna halusi välttämättä kerätä kaikki lelut.

Kotiin päin, tosin aikamoisen suostuttelun ja maanittelun jälkeen. Ja helpotti myös se, kun kaikki muut lähtivät syömään.

Maanantaina taas tutustumaan, silloin otetaan myös isi mukaan.

P.S. Tuntuu muuten aika kamalalta, kun sanon ääneen, että ensi viikon jälkeen alkaa työt. Jaiks!

Kolmiodraama päiväkodissa

Kuva kopioitu

Olen saanut seurata tässä Johkun kolmiodraamaa. Johkuhan on RAKASTUNUT saman ikäiseen K:hon. Heidän rakkaustarinansa alkoi noin 4 vuotta sitten, kun molemmat päätyivät samaan päiväkotiryhmään. Kun oli aika siirtyä isompien ryhmään, niin molemmat jatkoivat samassa. Kun Jensku ilmoitti tulostaan, niin K:kin sai sisaruksen. Molemmat jäivät päiväkodista pois ja siirtyivät samaan kerhoon. Kuitenkin K siirtyi takaisin päiväkotiin, joka onneksi on samassa talossa ja ryhmä samalla käytävällä kuin Johkun kerhoryhmä.

Aikojen saatossa rakkaustarinaan on meinannut tulla muitakin. Milloin K on rakastanut myös muita tyttöjä tai Johkulla ollut kolmekin poikaystävää. Kuitenkin Johkun ja K:n tarina on kestänyt. Tästä on ainakin kaksi vuotta, kun Johku kysyi automatkalla: "Äiti, voitko viedä mut ja K:n naimisiin?". Äiti oli ajaa ojaan. Ilmoitin, että en vielä toviin. Tämä naimisiinmeno ei ole vain Johkun juttu. Myös K on puhunut kotonaan samasta asiasta. Tänä syksynä lapset ovat puhuneet häämatkastaan. Menevät Ruotsiin, kun siellä on prinsessa. Menevät myös Englantiin.

Sunnuntaina kuulin kolmiodraamasta. Mukaan oli tullut tyttö A, joka väitti, että K rakastaa häntä. Johku oli tästä melko äreissään. Maanantaina Johku ilmoitti kerhoon mennessä, että aikoo vakoilla A:ta ja sanoa myös sille ettei K rakasta sitä. Kun hain Johkun kerhosta, niin vastassa oli maailman onnellisin tyttö. Johku oli käynnyt kysymässä K:lta, että rakastaako hän A:ta. Ja vastaus oli ollut EI ja että K rakastaa vain Johkua. Johku oli päässyt K:n ryhmään leikkimään. Olivat ensin leikkineet vain kaksin. Kuulemma A oli toisen tytön kanssa yrittänyt vakoilla heitä. Kun toinen Johkun vanha hoitokaveri (tyttö) oli jäänyt yksin, niin hän sai tulla Johkun ja K:n leikkiin mukaan. Johku ja K olivat jälleen suunnitelleet tulevaisuutta. He olivat sopineet, että lähtevät maailmanympärysmatkalle. Käyvät myös Turkissa, jonne muukin perhe voidaan ottaa mukaan. Ja pankista hakevat tarpeeksi rahaa mukaan. Eli rauha jälleen maassa.

Täällä on nyt askarreltu iso kasa lahjoja K:lle. Katsotaan miten ne saadaan vietyä päiväkotiin. Jotenkin niin suloista, mutta raadollista. Joko 5-vuotiaan kuuluu kärsiä sydänsuruista.