T:n esikoinen: "Iskä, mä haluan suklaata... ISKÄÄÄÄ!"
Minä: "Hei, mulla taitaa olla"
(hakee suklaalevyn ja samalla puhelin soi)
Minä: "T, Mun puhelin soi. Mun on pakko vastata siihen. Voitko pilkkoo tän suklaan lapsille?"
(heittää suklaalevyn T:lle ja poistuu puhelimeen)
T tuijottelee suklaalevyä hölmistyneenä eikä ymmärrä mitä on juuri tapahtunut.
Ja niin sitä on sitten kosinta suoritettu.
*********
Sama hiukan eri näkökulmasta.
Reilu kuukausi aiemmin...
Näen Facebookissa Fazerin mainoksen. Siinä voi suunnitella ystävänpäiväksi päälliset omalle suklaalevylle. Tästä se ajatus sitten lähti. Suklaalevy lähti tilaukseen. Kun näin mainoksen uudelleen, niin sain teksteille paljon paremman idean, joten uusi levy lähti tilaukseen.
Kuukausi aiemmin...
Kyselin kaikilta lapsilta vähän tunnelmia, mitä tykkäisivät, jos me menisimme naimiisin. Johanna ilmoitti ensimmäisenä reaktiona muuttavansa silloin kokonaan isälleen. Jenna totesi, että sitten hän saa pikkuveljen. T:n nuorimmainen ilmoitti, että minun pitää maksaa hänelle 250.000 euroa, koska hän ei olisi silloin perheen nuorin. Jouduin sitten käymään näille kahdelle junnulle läpi, että naimisiin meno ei tarkoita sitä, että syntyy lisää lapsia. Muut totesivat enimmäkseen, ettei vaikuta elämään mitrnkään eli ihan sama.
Pari viikkoa aiemmin...
Minä: "Ajattelin kosia teidän iskää karkauspäivänä. Katso ostin teidän iskälle tämmöisen suklaalevyn. Voitko auttaa mua ruinaamalla suklaata?"
T:n esikoinen "Ok."
Edellinen ilta...
Johannan ja T:n esikoisen kanssa punoimme suunnitelman. Nämä kaksi alkaisivat ruinata suklaata. Kun haen suklaan, niin Johannan on määrä soittaa minulle, jotta olisi syy miksi en itse voi alkaa pilkkoa suklaalevyä paloiksi.
Karkauspäivä...
Kuulen aamusta, että T:n tyttö lähteekin aamulla kymmeneksi leirille, jossa on seuraavaan päivään asti. Apua, homma pitää toteuttaa heti aamusta. T:n esikoinen alkaa kysellä, että joko hän alkaa kinuta suklaata. Äkkiä kysymys, joko on aamupala syöty. No ei ollut. Se piti syödä ensin, koska enhän muuten olisi voinut antaa toisille suklaata syötäväksi.
Kun aamupala on syöty, niin alkaa kinuaminen. Iskäää, mä haluan suklaata. Iskää, kuuletko sä? Alkuperäisen suunnitelman Johanna osuus kosahtaa. Neiti on kiinni kirjan lukemisessa pienemmille. Miten saan puhelimen soimaan? Aaa... Jennan puhelin on pöydällä. Samalla kun lähden hakemaan suklaata, niin otan Jennan puhelimen mukaan. Kun suklaa on kädessä, niin soitto itselleni. Äh, nyt sössin jotain. Katkasin puhelun vahingossa. Ei kun uudelleen soitto, ja viemään suklaa T:lle. Seuraavaksi oma puhelin kädessä suklaan heitto T:lle ja karkuun. Kun "puhelu" loppuu, niin T tulee levy kädessä kyselemään, että onko tämä todellinen? Tässä kohtaa T:n esikoinen jo levittelee käsiään, että eikö se iskä vastaa mitään. Kyllähän tuo lopulta vastasi myöntävästi, kunhan ymmärsi, että olen tosissani ja levy on hänelle ihan vartavasten suunniteltu. Ja kohdaksi valitsi 2.3.
Hiukan olen saanut kyselyjä muilta, mitä nuo kaksi ensimmäistä päivämäärää ovat. Niillä on todella hienot merkitykset.
2.1. Tein, joskos Facebookin kautta jonkin nametest jutun, ja sen mukaan saisin viitoset 17.8.2020. En todellakaan halua saada tähän meidän joukkoon viitosia, joten päätin tulkita tämän, että silloin minusta tulisi T:n viiden lapsen äitipuoli.
2.2. 27.10.2018 meidän Halloween -kekkereiden jälkeen teimme lasten kanssa erilaisia Testimatoja. Siellä tuli tulokseksi, että menen naimisiin neljän vuoden päästä eli 27.10.2022.
Sormuksien osalta olin haaveillut, että ne hankitaan Sormusten Herralta Hyvinkäältä (Kultaseppä Ranta). Kyseinen kultasepänliike on vakuuttanut minut Facebookissa. Lisäksi yritys voitti juuri kategorian Vuoden Hääyritys 2019.
Ensin kuitenkin lähdimme katselemaan Porvooseen sormuksia, mutta ei sieltä löytynyt mitään. Näin ollen tiistaivapaani käytettiin Hyvinkään reissuun. Ja kyllä, kultaseppä oli livenä yhtä ammattitaitoinen ja asiakaspalveluhenkinen, mitä Facebookin kautta oli välittynyt. Pitkän pähkäilyn jälkeen lähti tilaukseen titaanisormukset, jotka sitten saapuivat meille noin kaksi viikkoa myöhemmin.
Jätin T:lle valittavaksi häävuoden. Jos liian kauan pähkäilee, niin takarajana on seuraava karkauspäivä. No, sain ihan päivämäärän reilun viikon mietinnän jälkeen. Siitä lisää sitten joskus, kun kyseinen päivä koittaa...tänä vuonna, ensi vuonna tai sitten viimeistään 29.2.2024.
