Kaikki on vinksin vonksin...

...tai ainakin heikun keikun.

Jennan nukkumaan käynnit ovat ihan päälaellaan. Ihan yks kaks aikaisempi "hyvää yötä" vaihtui 1-2 tunnin huutoon. Sama tilanne oli niin päikkäreiden kuin yöunienkin suhteen. Äidin olisi pitänyt nukkua lattialla sängyn vieressä. Virheen tein, kun tämän järjestelyn toteutin muutaman kerran. Kuitenkin, kun meillä oli vielä koululaisilla herätyksiä, niin en vain voinut antaa neidin huutaa illalla klo 22-23 asti.

Kun lomat alkoivat, niin alkoi neidin unikoulukin. Johanna siirtyi nukahtamaan makkariin ja Jenna sai huutaa. Itse siirryin näköetäisyydelle, kuitenkin huoneesta pois. Nyt on tullut vietettyä tunteja eteisessä istuen. No, olenpa saanut päivässä 2-4 tuntia "omaa" neulomis-/virkkaamisaikaa.

Perjantaina tein ystävälle kiitoslahjaksi tällaisen liinakokeilun:

Eli isoäidin neliötä kolmiona. Ajatus lähti siitä, kun ystävä kertoi Strömsöössä tehdystä kuusikulmaisesta virkkauksesta. Ja muutaman kerran neliönä on meinannut lähteä muodostumaan kolmioksi.

Ja se kiitoslahja, tulee siitä kun ystävä lainasi pyöröpuikkoja... ja palauttaminen on kestänyt. Puikot osoittauituivat miehen tennareihin hiukan lyhyiksi, joten laitoin varmaan paikkaan talteen. No, se varma paikka oli hyvin varma, mutta kyllähän se lopulta pätkähti mieleen. Hiukan hämäsi se, että itselläni sattui juuri samaan aikaa pyörimään muutamat lyhyemmän pyöröt myös esillä.

Ja jottei kaikki olisi liian helppoa - Heh! Tytöt sairastavat. Tai Johanna alkaa olemaan jo kunnossa, mutta nyt Jenna on potilas. Pikkuneiti on niin tottunut pöntöllä kävijä, että vatsatautisenakin pyrkii kerkeämään pöntölle. Voi toista!

Onneksi välillä ilmenee piristymishetkiä... tai onneksi ja onneksi... Silloin käytetään kaikki energia tottelemattomuuteen. "Minähän en kuuntele. Minä karkaan!" - Satoi tai paistoi...

zzzzZZZZZzzzz.......

Nyt on taas elämänvaihe sellainen, että muistaa kunnollisten yöunien tärkeyden. Yksikin huonommin nukuttu yö tekee ihmisen hetkellisesti zombiksi. Ja annas olla, kun näitä öitä tulee useampi putkeen, ihmisestä tulee ihan nuutunut. Kuitenkin jos oikein muista edellisiltä kerroilta: tarpeeksi monta huonoa yötä turruttaa ihmisen. Väsymystä ei huomaa ennen kuin väliin tulee hyvin nukuttu yö.

Miten olisi parasta? Tietenkin siten, että vauva herää maksimissaan kerran yön aikana syömään. Jos tämä unelmavaihtoehto unohdetaan, niin kumpi olisi parempi: pidempi huonojen unien jakso, jolloin väsymys puhkeaa vasta kun saa nukkua kunnolla vai yksittäiset huonot yöt, jolloin seuraava päivä menee zombina. Ja yksittäistä on vielä se, että huonoja öitä tulee 1-2 kertaa viikossa. Nämä yöt eivät saa olla peräkkäisiä.

Vaikea valinta.

Alkujaan meillä nukuttiin 1-2 herätyksellä eli minun mittapuun mukaan sain hyvät yöunet. Tällöin oli aivan kamalaa kun väliin tuli huono yö (3-4 herätystä). Se seuraava päivä oli ihan hirveä. Aamulla kun heräsin, niin olin heti kiukkunen. Ja kun itse on kiukkunen, niin kiukku tarttuu kaikkiin lapsiin. Sitten kaikki kiukuttelee ja koko päivä on pilalla. Noin viikon pikku-neiti on ruokaillut 3-6 kertaa yössä. Itse olen saanut nukkua 1-2 tunnin pätkiä putkeen. Olenhan minä väsynyt, mutta jotenkin toimintakykyisempi enkä ehkä yhtä kiukkuinen (toki tätä pitäisi kysyä mieheltä). Silti, tahtoo nukkua! Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolet. Eli en osaa tehdä valintaa, kun niitä jatkuvia hyviä unia ei saa valita. :D

Jos valintaan saisi lisätä mahdollisuuden päiväunista, niin silloin valitsisin satunnaiset huonot yöt. Tällöin kiukkupäivän voisi pelastaa päiväunilla. Toisaaltaan, jos aina saisi nukkua päiväunet, niin kyllähän sitä jaksaisi paremmin monet huonot yöt. Eli taas lopputuloksena EI RATKAISUA.

Tämän turhan päiväisen pohdinnan tarkoitus oli se, että ihminen tarvitsee unta. Yhtäjaksoista unta. Sitä ei ole nyt toviin tarjolla, joten toivon todella vähintään 4 tunnin unipätkiä mahdollisimman pian. Ja se optio päiväuniin myös kiitos!

P.S. Tuolleen kun voisi nukkua kuin vauva. Aina kun siltä tuntuu, niin silmät kiinni ja zzzZZZZzzz.