Euroviisut Lissabonissa

Vuosi sitten toukokuussa julkaisin facebookissa näin "Vuoden päästä Portugaliin. Käy kyllä." Niinhän sitä sitten lähdettiin Portugaliin monenmoisten vaiheiden jälkeen. Exän kanssa (silloin ei ollut vielä exä) hotellivaraus tehtiin jo toukokuussa 2017. Erosta huolimatta päätimme, että matka toteutetaan. Lennot varasimme marraskuussa, kun silloin tuli lippupaketit myyntiin. Lippujen kanssa kävi niin, että minä sain paketin, exä ei eli vain toisella oli liput. Onneksi myöhemmin exä sai molempiin semifinaaleihin hankittua liput, ja finaalin kenraalin kävi sitten katsomassa minun lipulla. Minähän siis olin katomassa sen finaalin, tietenkin. Kuitenkin matkaan lähdimme kaksin vaikka kyse oli exästä, ja kuvioissa oli myös nyksiä. Ei ehkä kaikista normaalein ratkaisu, mutta mikä meillä koskaan olisi ollut normaalia tai siis normaalina pidetyn mukaista. Kuvakavalkaadi selitysten kera, olkaa hyvä!

Reissu alkoi aivan liian aikaisin - siis herätys oli kolmen aikoihin. Ihanuus kiltisti heräsi myös tuohon aikaa ja vei minut kentälle.

Työkaverit kommentoivat, että reissuni oli "Mirvan selfie- ja juomamatka". No sitä sitten on luvassa... Tässä selfiessä ei ole yhtään väsynyt matkallelähtijä

Niin ja se juomapuoli. Kai nyt aamupala pitää nauttia lentokentällä?

Mä näin Johannan lempparitubettajan Roni Backin kentällä.

Minullahan on nykyään pääte-/lukulasit. Niitä sitten kuskattiin reissuunkin mukaan. Lukemisena oli Dan Brown:n Alku ja luureissa soi Euroviisumusiikki sekä Vain Elämää kokoelmat.

Lensimme Portugal Airlinesillä tai jollain sinne päin... Ja aterialla oli oikeat aterimet. Oho, koskakohan viimeksi on ollut. Ja kaikki juomat kuuluivat hintaan.

Olimme melko aikaisin Lissabonissa. Meidän hotelli oli ihan lähellä metroasemaa, joka oli muutaman pysäkin päässä lentokentästä. Euroviisuareena oli sitten noin 300 metrin päässä hotellilta. Koskaan ei olla oltu näin hyvällä sijainnilla. Meillä jälleen useammasta sähellyksestä johtuen oli yhteinen hotellihuone. Ja siellä oli sitten parivuode. Muutaman nieleskelyn jälkeen totesimme, että olkoot. Raja meni siihen, että yhteistä peittoa ei hyväksytty, vaan pyysimme myös toisen. Ei me naimissa olessakaan nukuttu samalla peitolla.Onneksi tämä majoittuminen ei sitten loppupelissä osoittunut mitenkään hankalaksi. Kaikki meni hyvin ja mahduttiin molemmat huoneeseen.

Ensimmäinen päivä käytettiin lähialueen tutkimiseen. Löysimme tuollaisen jännän vaunuvaijerijutun ja halusin päästä siihen. No, en tiedä kuinka hyvä idea oli, kun oli melko heiluva vekotin.

Illalla oli ensimmäinen semifinaali. Meillä molemmilla oli sinne permantoliput. Niin ja ne lähtöselfiet...

Paikoiksi valitsimme Green Roomin viereiset paikat. Tuossa pystyi myös nojaamaan kaiteeseen, jos alkoi väsyttää seisominen.

Saara Aalto

Pientä iltapaa hotellilta semifinaalin jälkeen. Hotellilla ei kuulemma ollut keittiötä, mutta kyllä ne jotain syötävää taikoivat.

Toinen päivä oli välipäivä. Meille tuli tavaksi käydä aamiaiselle Mäkkärillä. Kröhöm...

Exä halusi lähteä New Yorkerille. Katsoi missä se on. Sinne sitten suunnistettiin, mutta osoittautuikin niiden toimistoksi. No, tulipahan katseltua vähän erilaisia nähtävyyksiä.

Ei sitä ilman viiniä olisi jaksanut lompsia ympäri-ämpäri.

Reissulla päädyttiin myös Euroviisukylään.

Huomasi kyllä, ettei Portugalissa ole alkoholiveroa. Nimittäin jopa tuolla viisukylässä juomat maksoivat 2-2,5e lasi.

Parasta jäätelöä mitä olen ikinä syönyt. Näkyi kyllä hinnassakin. Tuohon hintaan olisi juonut kolme siideriä.

Kun olimme Tanskassa viisuilemassa, niin pääsimme televisioon useamman kerran. Nyt sain löydettyä meidät myös ensimmäisestä semifinaalista. Tosin tällä kertaa ei kyllä kukaan muu pystynyt tunnistamaan.

Kolmantena päivänä eli toisena semifinaalipäivänä hyppäsimme Hop On -Hop Off bussin matkaan ja kiertelimme päivän kaupunkia.

Yhdessä (vain yhdessä) matkamuistomyymälässä poikettiin ja se olin minä, joka teki ostoksen.

Bussin kuulokkeet eivät sopineet minun korville, joten onneksi oli omat kuulokkeet mukana.

Heh heh... taas ne selfiet someen ennen areenalle lähtöä.

Paikkana oli jälleen Green Roomin viereinen kohta. Tosin exällä oli tällä kertaan lippu istumakatsomoon.

Perjantai oli toinen välipäivä. Se kului Pokemoneja keräten, ja kaupunkia jälleen kierellen. Ja sitten seurailin exää kaupasta toiseen.

Ensimmäistä kertaa ulkomailla Starbucksilla minun nimi kirjoitettiin oikein.

Kröhöm kröhöm... Näin siinä käy kun eroaa ja ex-rouva pääsee oluen makuun...

Illalla exä lähti katsomaan Finaalin harjoitukset, ja itse jäin hotellille. Onneksi exällä oli tabletti mukana, niin sai katsottua Netflixiä silloin kun en viestitellyt Suomeen.

Itse Finaalipäivä alkoi sillä, että törmäsimme läheisessä kauppakeskuksessa Suomen kommentaattoriin Mikko Silvennoiseen.

Koska ajatuksena oli säästää minun jalkoja illan seisomiseen (ja exä oli joutunut seisoskella edellisen illan), niin suuntasimme hengailemaan Euroviisukylään.

Letityskokeilu

Ja perinteiset kuvat ennen Areenalle lähtöä.

Tällä kertaa olin lavan edustalla, josta näki todella hyvin.

Alexander Rybak

Israelhan sitten voitti viisut. Esitys oli ihan ok. Mitä enemmän kappaletta kuunteli, sitä paremmaksi se tuli ja alkoi jäädä soimaan päähän. Vähän kyllä vaikuttaa siltä, että Israeliin ei tulla lähtemään. Kahdestaan tuskin meitä päästetään. Ja jos nyt menisi Israeliin, niin katkeaisi meidän joka toinen vuosi -perinne.

Sunnuntaina melko väsyneinä päätimme suunnata rannalle.

Tuo meri oli aivan lumoava. Rannalla ollessa tunsi todellakin olevansa lomalla. Sinne olisi voinut jäädä.

Ai niin, kävinhän minäkin shoppailemassa useampaan kertaan. Minulla oli makutuomari paikan päällä ja toinen whatsappin päässä Suomessa.

Maanantai oli paluupäivä ja meillä oli eriasioita joita halusimme nähdä. Näin ollen jakaannuttiin. Minä kiertelin siellä täällä ja pysähdyin milloin mihinkin lukemaan. Illasta suuntasimme lentokentälle - edessä oli yölento.

Auringonnousu pilvien päältä katsottuna.

Ihanuus oli minua sitten kentällä hakemassa, ja seuraavan päivän lepäilin hänen luonaan. Jotta toinen sai tehdä töitä, niin itse sitten oleilin auringossa lukemassa. Toki tällainen karvainen kaveri yritti kovasti estää lukemista.

Tällainen reissu tällä kertaa. Edelliset matkat löydät täältä:

Kööpenhamina 2014 - 7-osaisen matkakertomuksen ensimmäinen osa täällä
Tukholma 2016 - matkakertomus täällä

Kesälomat lusittu

Tai ainakin omalta osaltani. Näin kesä-kesällä minulla oli vain 3 viikkoa lomaa, koska yhden viikon käytin jo toukokuussa. Siitä viikosta tulee oma postaus, kunhan vain kerkeää. Moni tietää tai arvaa kyllä, miksi lomailin toukokuussa viikon verran.Mutta nyt kuitenkin keskitytään kesäkuun kolmeen viikkoon, jotka vietin lasten kanssa. Olkaa hyvä, kesäloma kuvina...

Viime vuonna putkirempasta johtuen ei ollut trampoliinia. Tänä kesänä on kassattuna. Tässä tytöt ovat suorittamassa Summer Bucket List -tehtävää eli hyppimässä trampalla keskellä yötä.

Koko kesäloma syötiin grilliruokaa. Menin ostamaan grillin, ja se on osoittautunut sellaiseksi välineeksi, jonka avulla jopa minä saan tehtyä ihan syömäkelpoista ruokaa.

Rannalle kerettiin kahdesti Jennan kanssa. Ensimmäisellä kerralla kykenin heittämään talviturkin, toisella kerralla vesi oli liian jäätävää uitavaksi.

Minun oma vesipeto

Kesään on kuulunut hampaiden tippumista. Hammaskeijulla on ollut vähän haasteita, koska kolikot ovat olleet melko vähissä.

Lomareissu vol 1. Vantaa

Tyttöjen kanssa kävimme Flamingossa kylpemässä. Joona päätti jäädä nauttimaan hotellihuoneeseen rauhasta. Ja mikä parasta, niin huoneesta yltti Pokestopille.

Koko revohka suuntasi Hohtogolfaamaan. Taisto oli erittäin tasainen.

Ruokailu sujui Chico'sissa. Lapset laittoivat mamin salaattilinjalle.

Yö siis vietettiin Break Sokos Hotel Flamingossa.

Toisen päivän ohjelmana oli vierailu Heurekassa.

Sitten koittikin jo Juhannus ja säät muuttuivat sen mukaisiksi. Aina on hyvä sää grillata, kyse on vain oikeasta pukeutumisesta. Toppatakki päälle ja johan tarkeni.

Exä tuli juhannusaattona meillä piipahtamaan ja laitettiin peli-ilta pystyyn. Tosin ilta päättyi Jennan väsykiukkuun ja Joona lähtikin sitten isänsä matkaan jatkamaan lautapelien pelaamista.

Omaa Ihanuuttani en ollut juurikaan lomalla tavannut, koska hän oli purjehdusmatkalla. Juhannuksena kuitenkin sain hänet takaisin Suomeen. Tytöt olivat siinä yhden yön mun äidillä ja sitten haettiinkin neidit meidän seuraksi. Siinä samalla löytyikin ihania kotimaisia mansikoita, joten mansikkakausi tuli korkattua.

Johanna on innostunut leipomisesta. Loman aloitti leipomalla Kinderpiirakan, sitten perään mokkapaloja ja näitä muffinsseja on ilmestynyt muutamaan otteeseen... Eihän näitä voi olla syömättä ja sen kyllä olomuodossa huomaa.

Nurmikko ja minä ei olla ystäviä. Nurmikonleikkuu ei ole ollut minun hommiani, koska heinä (ja myös ihan nurmikko) allergisena sekä astman omaavana saa miettiä aina hengitelläänkö koska seuraavan kerran. Nyt kun täällä olen vain minä (Joonan tilanne pahempi kuin minun), niin ei auta muu kuin iskeä lääkkeet nassuun ja ryhtyä hommiin. Kyllä tuossa leikatessa tuli ajateltua, että pitäisikö muuttaa kerrostaloon...

Ja tämä... edelleen meillä pelataan Pokemon Go:ta. Kaikki muut paitsi Johanna olemme tämän pauloissa, niin myös ollaan nyt tuolla Ihanuudenkin perheessä. Ehkä vähän kummallinen yhteinen harrastus.

Kesään kuuluu saippuakuplat. Niin on kuulunut tänä kesänäkin  - monta kertaa.

Sitten tädin tirppana on myös vieraillut melko ahkeraan. Olipa tuo tirppana yhden yönkin meidän luona. Tässä Jenna opettaa serkkuaan meditoimaan.

Jokusen kerran kävimme vierailulla Ihanuuden luona. Kerran tytöt pääsivät pitämään allasbileitä. Kuulemma kotonakin pitäisi olla tuollainen allas. No, pihan neliöt ovat vähän eri luokkaa, joten ei kotiin oikein mahdu.

 

Meiltä löytyy nukkeilija. Tännä on Johannan itse ostama Pullip, joka on saanut nimekseen Vivian. Vivianin kuvia löytyy Johannan instagram -tililtä.

Lomamatka vol 2. Papan luo Lappeerantaan.

Menopäivän käytettiin auringossa oleiluun, sillä muille päiville oli luvattu sadetta.

Toisena päivänä suuntasimme lasten kanssa Angry Birds Parkiin Rauhaan.

Kotiin palattiin lauantaina ja sunnuntaina päivästä lapset suuntasivat isälleen. Itse jäin lekottelemaan pihalle. No siinä lekotellessa tajusin, että en ollut käynnyt loman aikana terassilla kertaakaan ja loma oli juuri loppumassa. Viestiä ystävälle...

Ja menoksi

Yksillä Lahden Satamassa loman loppumisen kunniaksi.

Ja kuten tästä kuvasta huomaa... sää on sellainen kuin pitääkin olla, kun työt alkoivat. Juhannusta lukuunottamatta oli oikein erinomaiset lomakelit. Sen puoleen kesäkuu oli hyvä lomakuukausi. Toki kolme viikkoa lasten kanssa ei ollut kovin rentouttavaa, joten sitä kyllä jäi kaipaamaan omaa aikaa ja vain että saisi olla.

Ehkäpä sen purnauksen rentoutumisen puuttumisesta kuuli jokin ylempi taho, koska maanantaina oli suunnattava lääkäriin.

Työviikko alkoi sairaslomalla ja ma-ti tuli olla saikulla. Siinä kohtaan sitten sain ladattua ne puuttuvat akut ja sen jälkeen onnistui töiden aloitus. Lappeenrannassa ollessamme myös Johanna alkoi olla tautinen. Neidin sairastelu se vain tuppaa jatkumaan vielä viikonkin jälkeen. Josko meistä joskus ihan terveitä tulisi.

Tässä oli kolme viikkoa kuvina, seuraavaksi itse hyppään toukokuun lomaviikon pariin. Siitä siis lisää myöhemmin.