*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** ***
Olen nyt yli viikon yrittänyt kirjoittaa juttua Euroviisuista. Tai oikeastaan juttusarjaa. Aikapuute ja vision työläs toteuttaminen on saanut homman tyssäämään. Olisin halunnut tehdä omat jutut 2. semifinaalista ja finaalista, Abba museosta ja Wallmansista sekä yleisestä euroviisuhuumasta. Mutta mutta... Joudutte nyt tyytymään tiivistettyyn matkaraporttiin.
*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** ***
Matkan aloitimme keskiviikkona. Ensin junalla Helsinkiin ja maalaisien riemuksi vielä ratikalla satamaan. Menomatka toteutettiin Viking Linen -risteilyllä. Tuli muuten halvemmaksi ostaa risteily Helsinki-Tukholma-Helsinki ja erikseen paluumatka risteilynä Tukholma-Helsinki-Tukholma.
Laivalta löytyi kisastudiopaikat niin lätkäfaneille sekä euroviisufaneille. Viisustudio jäi kokematta, koska matkustusiltana oli välipäivä viisuissa. Taisi Euroviisustudio näyttää Ruotsin lätkäpelin, koska molempien maiden pelit olivat samaan aikaa.
Ruokailu toteutettiin suht nopealla syötävällä, koska Suomen peli oli alkamassa. Mehän suuntasimme Hockey Studioon. Viimeisen erän katsoimme hytissä. Saman tien kun erä loppui, niin nukahdin.
Laivalla tajusimme, että nyt oli jäänyt katsomatta hotellin tarkka sijainti. Onneksi nykyään on helppoa kännyköiden ja netin avustuksella selvittää sijainti. Tosin todellisuudessa bussi saapui noin 100m päähän hotellista (Comfort Hotel Stockholm), joten reitti muodostuikin huomattavasti lyhyemmäksi. Äkkiä tavarat huoneeseen ja matka jatkui.
Suunnaksi otimme Globenin. Ajatuksena oli katsastaa millainen Euroviisuhuuma mestoilla oli ja Skyview -vierailu. No. Huumaa ei ollut oikein muuten kuin soiva silta ja Skyview oli kiinni. Suunnaksi sitten keskusta ja Euroviisukatu. Siellä sentään oli porukkaa.
Hotellipiipahduksen ja ruokailun jälkeen turistit leikkivät oikeita turisteja eli valokuvausta kirkolla. Tämän jälkeen suunnaksi Euroviisukylä. Kylän tuntumassa olisi ollut cityversio skyviewsta. Tuo jäi myös jonottamatta.
Sitten olikin kiirus. Piti saada itsensä kuntoon Semifinaaliin. Kulkeminen Globeniin oli helppoa. Olimme ihan T-Centralin vieressä ja sieltä meni suora metro Globeniin. Metrossa ei tarvinnut olla yksin. Tukholma on siitä hassu paikka, että siellä saa myydä vain kakkosolutta kaupoissa ja pikkukojuissa Globenilla. Eli siideriä ei saanut kuin yhdestä pikku pubista.
Tällä kertaa emme olleet permannolla vaan meillä oli istumapaikat hiukan korkeammalla. Ihan hyvä niin, molempien jalat olivat kipeänä. Itse potkaisin varpaani pöydänjalkaan edellisenä päivänä ja arvoin yhä tuolloin, että murtuikohan. Jokaiselle istumakatsomossa oli jaettu valot kaulaan. Näiden valojen avulla luotiin valotunnelmaa esitysten aikana. Permannolla olijoilla sekä esiintyjillä oli valorannekkeet.
Perjantai oli välipäivä. Suuntasimme Burger King brunssin jälkeen euroviisukylään jonottamaan Eurovisionlook kojulle aikaa hiusten laittoon. Tämän jälkeen turistit lähtivät etsimään valmiiksi Wallmansia, jotta illalla löytäisimme helposti sinne.
Wallmans löytyi ja sitten keksittiin, että aika olisi suunnata Abba museoon.
 |
| Vahanuket olivat pelottavan aidon näköisiä. |
Onneksi matkamuistomyymälästä löytyi meille tuliainen.
Sitten meinasi jälleen tulla kiirus. Äkkiä vaatteiden vaihto hotellilla ja sitten Euroviisukylään Schwarzkopf:n kojulle.
Hiusten laitossa meni 15 minuuttia, joten meillä oli hyvin aikaa seikkailla uudelleen Wallmansille.
Meillä oli ihan oma loosi. Tosin pöytä oli aika ahtaasti. Aina kun halusi pois, niin joutui siirrellä pöytää. Eipä tarvinnut jutella ulkomaalaisten kanssa, kun saimme olla omissa oloissa. Kyllä meidän oma tarjoilija (shown pianisti) muisti meidätkin toisinaan.
Mies päätti tipauttaa väliverhon (takana oli vain varasto). Tämä näppärä emäntä onneksi sai korjattua ja emme jääneet kiinni paikan hajottamisesta. Hiukan oli Texas -teema meille väärä. Puhuimme siinä, että sellaiset tyttö-/poikabändipotpurit olisivat meille parempia. Ja mitä tapahtui pari minuuttia myöhemmin - tuli poikabändipotpuri.
Lauantaiaamupäivästä käytiin televisiotornilla. Tosin meistä toinen oli vähän väsynyt... ja toinen naamioitui virolaiseksi.
Kun pääsimme näkötasanteelle, niin huomasimme tumman savun. Siellähän sitten paloi kerrostalo.
Paluumatkalla päädyimme Euroviisutorille ja siitä sitten suuntasimme vielä Euroclubille.
Sitten saimme taas kiireen aikaan. Äkkiä hotellille ja valmiiksi iltaan. Vuorossa Euroviisufinaali. Omat suosikit pärjäsivät ihan hyvin. Voittaja ei kuulunut suosikkeihin, mutta mutta... kyllähän tuo yksi on katsonut jo lentoja Ukrainaan. Itse olisin halunnut Ranskan voittavan. Pariisiin olisi ollut kiva mennä (vaikka olenkin sanonut, että Pariisi riittää jo).
Illan paras yllätys ja koko reissun kohokohta oli välinumero ennen tulosten julkistusta. Ei, en tarkoita Justin Timberlaken esiintymistä, se oli aika vaisu vaan esitysta Love, love, peace, peace (täällä) ja Alexander Rybakia. Olihan se kiva, että Lordikin oli mukana.
Paluumatka sujui TallinkSiljalla. Ihan vain Grease-musikaalin takia. Esitystä ei saanut kuvata. En kuvannutkaan. Vieressä oleva katsoja kuvasi ja ovelana pyysin häntä lähettämään kuvat myös minulle.
Ilta jatkui vielä tanssiravintolassa. Tuli piiiiiitkästä aikaa ihan tanssi-tanssittuakin. Huh huh... Ilmeisesti Greasen takia keskiyönshow oli vain kolme laulajaa Espanjasta. Oltiin varattu eturivin paikat ja oli kyllä sitten pitelemistä haukotuksessa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, joten maanantaina oli paluu arkeen siinä mielessä, että haettiin Jenna kotiin. Isommathan olivat koulussa. Tiistaina oli paluu töihin.
Lopuksi hilpeä viisujuttu. Soivat liikennevalot. Stop = Euphoria, Go = Hero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.