Homeopatia vs. länsimaalainen lääketiede

Kävin reilu viikko sitten homeopaatilla, koska 1) haluan päästä eroon allergioista (tai oikeastaan siitä että syön puolet vuodesta lääkkeitä) ja 2) refluksiyskiminen saisi loppua. Joskus aikaisemmin olen myös käynnyt ja silloin sain etenkin Jontulle hyviä ohjeita ja lääkkeitä. Muutenkin lapsuuden perheemme on saanut hyvin apua homeopatiasta. Jokunen vuosi sitten nämä käynnit ja hoidot kaatuivat siihen, ettei lääkäriin saanut yhteyttä akuutilla hetkillä.

Nyt siis kävin (kuten myös "puoli sukua") Aino Ecksteinillä, jonka pari ystävääni oli vinkannut. Tapaamisella Aino haastatteli minua ja lopuksi antoi muutamat rakeet mukaan (muille sukulaisille lääkkeet tuli vähän myöhemmin). Seuraavana päivänä aloitin lääkkeiden ottamisen - aamulla ja illalla yhdet pienet helmet seuraavana aamuna samoin.

Ensimmäisenä yönä olin jo ilman refluksilääkkeitä. Olin ihmeissäni - onko kaikki ollut vain korvien välissä. Nyt noiden lääkkeiden jälkeen, en ole kertaakaan tarvinnut yöyskimiseen refluksilääkettä. Kolme päivää aloittamisen jälkeen iski kamala kurkkukipu. Veikkailin, että johtuu lääkkeestä. Yleensä homeopaattisissa lääkkeissä ensin oireet pahenevat - lääke toimii. Parissa päivässä kurkkikipu poistui, mutta tilalle tuli järkyttävä flunssa, joka jatkuu ja jatkuu. Tilannetta ei auta se yhtään, etten pysty lepäämään.

Olo on tässä vain pahentunut ja päädyin varaamaan ajan lääkäriin (länsimaalainen lääketiede). Tämän päätöksen tein sen jälkeen, kun homeopaatin soittoaika oli tilapäisesti siirtynyt toiseen päivään. Oloon halusin muutosta! No, perjantai päivä koitti. Aamusta jo ihan kamala olo, pelotti ajaa autolla. Jenskua en meinannut millään saada nukkumaan ja niin edelleen. Ahdisti ihan vietävästi. Omista päikkäreistä ei tullut mitään.

Sitten koitti homeopaatin soittoaika. Sain yhteyden. Homeopaatti oli mielissään, että olin pystynyt jättämään lääkkeet pois. Totesi myös, että taudin alku kuulostaa ihan lääkkeen vaikutukselta. Aino päätteli, että olin lääkityksen takia herkkänä saamaan taudin ärhäkkänä (lapset sairastavat lievemmin). Antoi droppiohjeet ja tottelin niitä heti. Aino pyysi soittamaan tiistaina, jos ei ole olo parantunut. Sitten katsotaan jotain tehokuuria.

NYT TULIKIN DILEMMA...

Kävin "normaalissa" lääkärissä (yksityisellä) ja nyt on lääkkeet poskiontelon tulehdukseen. En nyt sitten tiedä, mitä teen. Olon haluaisin nyt juuri heti hyväksi ja tiedän että antibiootit auttaisivat. Kuitenkin mielelläni haluaisin antaa homeopatialle mahdollisuuden. Ehkäpä katselen vointia vielä pari päivää, varsinkin kun niiden tänään otettujen homeopaattisten jälkeen olo on ollut hiukan siedettävämpi. Mennään siis päivä kerrallaan, vointia kuulostellen. Ja saanhan huomenna aamupäivän levätä. Ilmoittelen Facebookin puolella, olenko parantunut homeopatialla vai loppuiko pinna ja söin antibioottikuurin.

Lääkärintodistus saatu, jotta saan rahat takaisin Kunnon Naisesta - jotain positiivista päivään! Niin... ja tilasin PITSAN!

P.S. Oikoluen tämän sitten kun joskus jaksan...

Kun kotiäiti sairastaa

Tässä kun itse olen flunssan kourissa, niin aloin miettimään (tai olen tätä pähkäillyt ennekin): Kotiäitihän ei voi sairastaa. Tai voi, mutta silti pitää kyetä hoitamaan kaikki hommat. Kotiäiti ei saa sairaslomaa, tai jos sattuisi saamaan lääkärintodistuksen, niin mitä se auttaisi. Lapset on silti hoidettava. Onneksi olen itse vain flunssassa, ja kuluneen vuoden aikana olen ollut vain yhtenä päivänä sänkypotilaana (sopivasti miehen vapaapäivänä). MUTTA MITÄ JOS, kotiäidille nousisi esimerkiksi 39-40 asteen kuume? Kotiäidillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapset kouluun; viedä eskarilainen eskariin tai pitää eskarilainen kotona ja viihdyttää sitä koko päivä; hoitaa vauva. Tai vielä pahempaa ja todennäköisempää - oman sairastelun ohella hoitaa sairaat lapset, niin yöllä kuin päivälläkin. Ja sairastava aikuinen voi olla turvallisuusriski lapselle. Esimerkiksi korkeassa kuumeesa aikuinen alkaa olemaan melko tokkurainen. Hyvä, jos kykenee huolehtimaan itsestään, ja silti pitäisi huolehtia muistakin.

Kuva Pilttipiiri

Onhan toki mahdollista, että isä voi yrittää järjestää itselleen vapaata, mutta veikkaan harvemmin järjestyvän. Jos isän työnantaja pystyisi järjestämään vapaata (Vuoden työnataja -palkinnon saaja), niin sehän olisi silloin palkatonta. Tietenkin on maksullisia hoitopalveluja, mutta ne pitää useimmiten tilata pari päivää ennakkoon.

Mitä jos äiti katkaisee jalkansa?

Tällaista tänään nenäliinojen keskeltä. Uraäitiyden etuihin kuuluu mahdollisuus sairastaa, ja vielä palkallisena/tuettena.

Terveisin,

kolme enemmän tai vähemmän flunssaista lasta ja yksi hyvin flunssainen äiti, jonka juoksusuunnitelmat menivät mönkään.

P.S. Ai, että olisi ihanaa vain kääriytyä peiton alle ja levätä. Meidän taloudessa tämä olisi isälle mahdollista, mutta ei äidille. Lapset ovat sitä mieltä, ettei äiti saa mennä pitkälleen.

Merkkivaateneitsyys meni

Serkkuni (Pitsi ja Pipari / Mari) on visiitillä täällä Suomessa ja piipahti myös meilläkin. Mari oli suunnitellut, että hän haluaa käydä kahdessa liikkeessä ja minä tietenkin lähdin mukaan.

Minähän en voi sietää Me&I, P.O.P yms. vaatteita. Eivät vain mielytä silmää, eivätkä lompakkoa. Kerran tässä harhauduin katselamaan yhtä merkkimallistoa, josta löytyikin makuuni sopivia vaatteita. Lompakkoa eivät mielyttäneet.

Mutta takaisin tuonne ostosreissulle. Millán putiikki oli ensimmäinen määränpää. Ja voi, että ulkopuolella oli kyltti, että löytyy myös Noa Noa -merkkisiä vaatteita. Mietin, että niitähän ne taisivat olla joita netissä katselin. Ja voi että uudelleen. Siellä olevat kesän 2013 mallistot lasteenvaatteiden osalta olivat -70% tarjouksessa. Sorruin sitten ostamaan, Johkulle ja Jenskulle. Oikeahinta olisi ollut 124,85 euroa (oikeasti maksaako joku noin paljon kolmesta lasten vaatteesta???), mutta alennuksen jälkeen maksettavaa jäi 37,45e !!! Wou! Tämä kelpasi myös lompakolle.

No, ei tämä tähän jäänyt. Kotona huomasin, että yrityksellä on myös nettikauppa. Parit vaatteet laitettu vielä tilaukseen (10,75e). Ainoa huonopuoli oli se, että halusin säästää postikuluista JOTEN nouto on myymälästä. Voi ei. MARI TÄMÄ ON IHAN SINUN SYYTÄSI!!! :D

Jenskulle

Johkulle

Ja sitten ei muotibloggaukseen kuuluvasti omat kuvat (Jenskun housujen kuvaa ei löytynyt mistään).

Jensku ei arvostanut mallina toimimista.

Jenskulle. Noi villahousut olivat niiiiiin ihanat!

Johkulle ( ei suostunut malliksi)

Nam nam Jenskun kanssa

Ruokailut Jenskun kanssa tai siis Jenskun ruokailut ovat edelleen hiukan mielenkiintoisia. Neiti kun haluaa nykyään, että hänellä on myös oma lusikka...

...toki useimmiten se lusikasta vapaa käsi on kivempi laittaa ruokaan. Pientä värikylpyä, kun maalaillaan pöytää. Ja uusin villitys on lusikalla sohia äidin housuille (ja nauraa päälle).

Joskus on kiva yrittää maistaa lasista. Ei ole vielä oikein Jenskun juttu.

Parhaiten ehkä onnistuu lihan sormiruokailu. Niitä ainoita äidin tekemiä ruokia, joita neiti suostuu syömään.

Nykyään lusikkakin osaa mennä omaan suuhun. Tosin usein aamiaisella käy... 

...NÄIN...

...neiti näkee banaania ja puuro vaihtuu parempaan herkkuun. Banaani menee hienosti itse sormiruokaillen.

Porkkanaraaste oli hiukan haasteellinen sormiruokailla. Tai ei Jenskun mielestä, äidin kylläkin. Varsinkin siinä vaiheessa, kun ruokailu alkoi loppumaan - oli kivempi ottaa raastetta käteen ja heittää kourallisina lattialle.

JA MUUTA...

Pottailu ei ole oikein Jenskun juttu, vai mitä mieltä olette?

Onneksi pöttäily sentään sujuu mallikkaasti

Rattailemassa

Perjantaina oli aivan ihana ilma. Vihdoin pystyi parin päivän tauon jälkeen saattamaan isompia kävellen kouluun. Tässä kuvia iltapäivältä, kun Jenskun kanssa lähdimme hakemaan Jonttua ja Johkua.

Neiti aurinkoinen, kuten ilmakin.

Hä hää

Mitkäs nämä ovat?

Nyt matkataan coolisti.

Voisitko jo lopettaa,
tää alkaa olemaan tylsää.

Pfff... Äiti.

Hohhoijaa... joko lopettaisit?

Siinä sulle...

ÄITI, nyt oikeasti lopetat!

Kuvat otettu parin minuutin kävelymatkan aikana.

Nostalgiaa

Siskoni oli eilen käymässä. Jontun pelatessa Wiillä New Super Mario Bros -peliä, siskoni totesi, että se vanha peli on hänellä varastossa. Äidiltäni kun tuota peliä jokin aika sitten kyselin, niin hän totesi hävittaneensä sen: "Kun ei aiemmin kelvannut". No, sisko kävi hakemassa sen ja vihdoin sain näytettyä Jontulle kuinka silloin ennen pelattiin.

Meillä ostettiin Nintendo, kun olin kolmannella tai neljännellä luokalla. Muistan kun kävimme ostamassa sen Anttilasta, mukaan sai repun. Meillä oli pelissä neljä ohjainta, mutta sisko pureskeli niistä kaksi. Peleinä on Super Mario Bros, Tetris ja Nintendo World Cup jalkapallopeli, Super Mario Bros 2 sekä Tom and Jerry. Legendarista Duck Huntia meillä ei ole, sitä lainattiin serkuilta - samoin kuin ihanaa Super Mario Bros 3 peliä. Aah!

Itse en ole koskaan ollut mikään mestari tuossa pelaamisessa. Pakko tunnustaa, en ole koskaan saanut pelattua Super Mario Brosia läpi. :( Mutta tuon jalkopallon olen. :D

Jonttu aloitti pelaamisen kuin vanha tekijä. Onhan tuo poika pelannut Wiillä Mario, jota minä en osaa YHTÄÄN! Kyllä tuo vanhempi versio on helpompi pelata - ainakin tällaiselle vanhemmalle.

Mitä mamma teki kun sai lapset nukkumaan? Pelasi tietenkin. Pitihän sitä harjoitella. Ilmeisesti taisi olla niin, ettei lisäelämiä (sieniä) saa, ellei oikaise. Otti pannuun kovasti kun muisti paikat, muttei saanut elämiä. Ja minähän en oikaissut, muistin kyllä nekin paikat. Ekalla kerralla pääsin 7-3 asti, toisella kerralla sähläsin ja pääsin vain 5-4 asti. No, ottaen huomioon entisen osaamistason, niin hyvin meni - tuo ensimmäinen. Ei kun jatkamaan harjoituksia.

P.S. Aamu aloitettu Nintendolla. Ja nyt myös Johkukin kokeilee.

MUOKS. Vanhan ja uuden yhdistelmä.

Se on syksy nyt

3. luokkalainen ja eskarilainen

Syksyhän alkaa samalla kun koulut alkavat eli tänään. Ja syksyllä tippuu puista lehdet. Tänään on nähty paljon varisevia lehtiä. Ja syksyllä syntyy vauvoja. No, ei tänä vuonna meille, mutta Jenskun kummille on tulossa sekä yliopistoaikaiselle ystävälleni. Eli tämäkin pätee.



Koulut tosiaan alkoivat tänään. Meillä Jonttu aloitti kolmannen luokan ja Johku... Johku aloitti eskarin. Aamulla suuntasimme koko perhe koululle. Koulun edessä vastaan suuntasi yksi henkilökunnasta ja sanoi että alkuluokkalaisten (eskarit - tokaluokkalaiset) kulku on alakautta. Onneksi meitä oli kaksi aikuista, sillä Jontun kulku oli yläkautta. Mies ja Jensku lähtivät viemään Jonttua ja itse lähdin pitkälle kierokselle (kyllä tuo nyt oli 500 metriä oli) alapihalle. Vaikkakin Johkua en ulos jättänyt, sillä eskarilaiset viedään sisään. Oli kyllä aikamoista, kun vierestä menivät työmaa-autot kapealla tiellä ja sitten eteen tuli pätkä, josta nämä pienet joutuivat kulkemaan ilman kävelytietä. Ja vieressähän kulki koko ajan työmaa-autot ja saattoliikenne. Onneksi nyt on jo tullut tieto, että reittiä turvallistetaan ja tuonne saadaan kevyenliikenteenväylä.

Koulussa oli hyvää ruoka, Jontun lempparia. Voitteko arvata mitä? No, rakettispagettia. :D Molempien päivä oli mennyt hyvin. Jonttu sai jo läksyjäkin. Eiköhän tästä hyvä vuosi tule.

Itse aloitin tänään pohtimaan syksyn/talven/kevään liikuntoja. Kun talvi kuitenkin jossain vaiheessa tulee, niin jotain ryhmäliikuntaa voisi miettiä. Tämä kyllä menee hiukan Projekti: Ihana minä! aiheeseen, mutta menkööt. Ystävä on käynyt vesijumpassa, joten ajattelin mennä seuraksi. Lisäksi houkuttaisi taas mennä tanssimaan. Vesijumpasta maksetaan koko vuoden maksu, joten se ainakin on järjestettävä miehen työn puolesta siten, että pääsen. Tanssi on vähän joustavampi, koska siinä ei ole kuin kertamaksut. Ja sali on mukana lisäksi ja toivottavasti ulkoliikuntakin jollain muotoon.

3. luokka on ihan jees

Jontulle yritin ehdotella Parkouria, mutta kuulemma koululla voi hyppiä kivillä ynnä muuta ihan muutenkin tarpeeksi. Jontun harrastukseksi jää maanantain kuvataiteen perusopetus. Johkun ilmoitan tiistaille Lastentanssiin ja torstaisin neidillä onkin myös kuvataiteen perusopetusta. Kun nämä kaikki yhdistää, niin pe-su on vapaata, muuten on jotain. Tuolloinhan sitten ollaan siellä salilla. ;)

Nyt se alkaa...

Nyt seuraavaan vuoteen on hyvä vielä suunnitella kaikenlaisia harrastuksia, kun olen vielä kotona. Sitten kun palaan töihin, niin harrastuksen vaativat enemmän pähkäilyä.

"Ja taasko mä joudun rattaisiin?"
Neiti 11kk lähti hakemaan siskoa ja veikkaa.

Koska harrastus ei ole enää vain harrastus?

Jontun opettaja suositteli keväällä, että Jontun innostusta sählyyn voisi tukea ja jatkaa harrastuksena. Aloin googletella alueemme tarjontaa, ja mitään kerhomaista ei löytynyt. Pari vaihtoehtoa löytyi salibandysta ja oman kunnan joukkue oli sivujen mukaan sellainen, joka pelaa aluesarjassa. Tämän kaiken siis tein jo loppu keväästä. Tuolloin aloin jo heti pähkäillä, että onko pelaava joukkue sopiva paikka lapselle, joka ei ole koskaan harrastanut liikuntaa. Olin erittäin epäilevä, ja viestin laittaminen joukkueeseen jäin.

Kesäloman loppuessa päädyin laittamaan viestiä ja sainkin nopean vastauksen. Joukkue on sellainen, että kaikki voivat harjoitella elokuun, jonka jälkeen valmentajat valitsevat pelaajat, jotka saavat olla joukkueessa koko vuoden. Toki joukkueenjohtaja laittoi, ettei vielä tiedetä ketkä vanhoista jatkaa. Todennäköisesti joukkueeseen mahtuisi.

Joo. Periaatteessa voisi mahtua, mutta onkohan kuitenkaan taiteelliselle liikuntaa harrastamattomalle pojalle ei-kerhomainen toiminta kuitenkaan oikea ratkaisu. Päädyin itse ja myös Jontun kanssa ratkaisuun: EI OLE. En vain voi ottaa riskia, että karsiutuminen tulisi. Jos näin kävisi, niin Jonttu ei suostuisi liikkumaan enää ikinä. Tunnen poikaani sen verran. Ja haluanko lapseni mukaan joukkueeseen joka harjoittelee ja kilpailee tosissaan? En oikeastaan.

Laitoin viestiä joukkueenjohtajalle, että passaamme ja hän laittoi vielä vähän taustaa (ettei hänen huono ensimmäisen viestin ulosanti torppaa harratamista). Ihan ok, ettei tämän ikäisillä ole vielä henkilökohtaisia tilastoja eli eivät kilpaile tavallaan keskenään. Ja otteluja ei olisi ollut kuin noin 8 vuodessa eli ei paljoa. Siis ei ottelut huono asia ole, tuovathan ne mielekkyyttä omalla tavallaan, mutta ne tuovat myös sen, että heti pitää osata. Vaikkei vielä tämän ikäisillä, niin vuotta vanhemmilla tulee jo tilastot mukaan, ja meno muuttuu vakavemmaksi. Ja sitä en halua.

Itselläni on tanssijatausta. Ja vaikka nautin tanssimisesta ja se ei haitannut opiskelua, niin homma kyllä karkasi käsistä. Olin kuntani (ja koko Suomen) yhdessä parhaimmista tanssiryhmistä. Ja ryhmä halusi olla jatkossakin paras. Miten tämä näkyi harrastukseni loppuvaiheessani? Vain parhaimmat saivat tanssia. Itse en kuulunut parhaimmistoon ja olin porukan nuorimpia. Tämä teki sen, että esiintymisissä ja luokitteluissa en ollut lopuksi enää osallisena. Harjoituksissakin tanssiaika alkoi jäämään alle puoleen ajasta. Näinkö tuetaan tanssimisen/harrastamisen iloa? No, polveni alkoivat temppuilla. Tanssimisen ilon katoamisen ja polvieni heikon kunnon yhdistelmä sai minut lopulta lopettamaan. Tanssimista rakastan edelleen, mutta ikävä kyllä ryhmästä ja koko seurasta on edelleen negatiiviset tunteet. Jälkiviisaana voi vain todeta, että olisi pitänyt lopettaa aiemmin. Mutta minkäs teet, kun tanssi oli ollut useamman vuoden koko elämä? Minua ei koskaan pakotettu harrastamaan. Kaikki lähti ihan itsestäni. Ja niinhän sen pitääkin olla. Tämä selittää varmasti pitkälti sen, miksi pähkäilen niin tarkkaan Jontun liikuntaharrastusta.

Vaikka äsken kirjoitin, että koko ryhmästä jäi negatiiviset tunteet, niin on minulla paljon hyviäkin muistoja. Erityisesti alkuaika, kun ei oltu vielä niin hyviä. ;) Ja ulkomaanmatkat. Fiilis oli ihan erilainen silloin kun kaikki olivat samalla viivalla tanssimassa. Koreagrafiat olivat sellaisia, että kaikki osallistuivat. Ei karsittu tanssijoita. Tanssimisesta silloin todellakin nautti. Sen kokemuksen haluan lapsilleni. En sitä, että homma menee liian vakavaksi.

Nyt vain voin toivoa, että tein oikean päätöksen sählyn suhteen? Itse tässä on nyt yritettävä panostaa lasten kanssa liikkumiseen. Ja Jontun kohdalla kannustetaan jatkamaan taiteellista polkuaan perheenä liikkumisen ohella.

Pitsi ja Pipari: LOMA ja EloArvonta

Kesä lähenee loppua, mutta arvonnat eivät ole vielä ohi. Käykääpäs osallistumassa.

Pitsi ja Pipari: LOMA ja EloArvonta: Pakko vaan tulla hehkuttamaan, että mulla alkoi tänään piiiiitkä kesäloma!! Sen kunniaksi illalla tinto veranoa ehkä kuvan mukainen tuopill...

Kesän loppuhuipennukset

Jonttu oppi vihdoinkin ajamaan ilman apupyöriä. Se ei vaatinut lopulta muuta kuin halun oppia sekä 3 harjoituskertaa. Sain muuten painella aika hyvää vauhtia menemään kun piti alkujaan pysyä pojan rinnalla. Sitten oli pakko päästää hihansuustakin irti, kun en vain kyennyt pysymään mukana. Ikäväkseni sain huomata, että Johku päihitti minut juoksemisessa vaikka neidillä oli crocksit ja minulla lenkkarit.

Johkun tyttöpyörästä oli kumi ihan puhki-poikki, joten Jontun entinen pyörä sai apupyörät takaisin ja nyt Johku saa hurjastella sillä. Neiti on kyllä aikamoinen hurjapää. Ensi kesänä Johkun kanssa edessä pyörällä ajo -opettelua.

Ja Jensku. Jenskuhan on tässä ottanut itsenäisesti 1-4 askelta kerrallaan. Yleensä neiti on pitänyt laittaa seisomaan, jotta tämän tekisi. TÄNÄÄN neiti sitten ihan omatoimisesti on kävellyt muutaman metrin matkoja. Ihan siis itsekseen.

Ja keväällähän kirjoittelin meidän yrttitarhoista. Omamme kuolivat, mutta anoppilassa olleet (kesä)kurpitsat kukoistavat.

Koulut alkavatkin sitten ensi viikolla. Jonttu menee kolmannella ja Johku eskariin. Jenskun kanssa jatkamme kotona oloa, mies palaa viikon päästä töihin pitkältä vapaalta.

Pari hattua

Ystävä ihasteli tässä taannoin Jenskun hattua (täällä lopussa). Kyseli, että mitä kustantaa, jos tekisin hänen tytölleen. Homma jäi vähän auki, kun työn alla on tiskirättitilauksia. Kuitenkin, jäin pohtimaan asiaa ja päätin tehdä koekappaleet lahjaksi.

Vajaa kuukauden ikäiselle pojalle lippis (mallina Lauri-nukke):

Noin pari vuotiaalle tytölle röyhelöhattu (Jensku ei oikein arvostanut mallina oloa):

Lankoina molemmissa Blend Bamboo. Jenskun röyhelöhatun tein Novitan Helmi/Tennesee langoista, niillä tuli napakampi hattu. Ehkäpä seuravan hatun teen tuosta napakammasta langasta. Vaikkakin bambulangasta tehty hattu oli mukavan pehmeä. Vaikeaa. Pitkästä aikaa tuli tehtyä myös perhonen.

Perheessämme asuu kummitus

Isyyspakkauksen Tommi julkaisi Poltergeist -bloggauksen aikaisemmin. Itse kun katselin Jontun ja Johkun ottamia kuvia, niin pakko julkaista kuviltaan samantyylinen postaus.

Toki samanlainen efekti tulee melko usein itsellänikin, kun otan Jenskusta kuvan.

Löytyykö teiltä kummituksia?