Sibeliustalokavalkadi

Syksyyn mahtuikin aika monta käyntiä Lahden Sibeliustalolla.

Kavalkaadin aloitti Jarkko Ahola. Konserttiin menin vailla odotuksia. Ahola ei ollut lemppareitani Tähdet, Tähdet -ohjelmassa. En tykännyt, kun herra kiekui kaikki kappaleet. Eli ei odotuksia. Systerillä olikin senkin edestä. Konserttiin suunnattiin, koska hommasin liput systerille synttärilahjaksi.

 Huomasin, kun menee ilman odotuksia, niin on mahdollisuus yllättyä positiivisesti. Kyllä J. Ahola veti hyvin. Ja tulihan sieltä myös Euroviisuedustuskappalekin (Teräsbetoni - Missä miehet ratsastaa).

Useamman kerran konsertin aikana meni kylmät väreet. Ja mielestäni J. Ahola lauloi enemmän ilman kiekumista kun verrataan Tähdet, Tähdet -ohjelmaa. Etelä-Suomen Sanomien kriitikko tosin ei huomannut tätä, koska kommentoi konsertin sieluttomaksi. Unohti tosin jutussaan mainita, että J. Ahola sai yleisöltä suosionosoitukset seisten. Eli pah, kriitikolle. Oli kyllä upea konsertti!

Seuraavana vuorossa oli hiukan rennompaa meininkiä, kun kävin katsomassa Sami Hedbergin the 365 -kiertuetta. Hedbergin olin nähnyt viimeksi toukokuussa, ja ikävä kyllä suurin osa jutuista oli samoja. Nauraa kuitenkin sain - varsinkin ensimmäisellä puolikkaalla. Ensimmäisellä puolikkaalla vanhat jututkin naurattivat, toisella puolikkaalla ei juurikaan. Hiukan olin pettynyt. Varsinkin kun kärpäsimitaatio jäi tulematta.

Kyllä yleisön reaktioista näki, että kaikki viihtyivät. Nauru raikui ihan mukavasti.

Kolmantena vuorossa oli Juha Tapio. Muista poiketen Juha Tapio esiintyi Finlandia -klubilla.

Eipä tarvi muuta sanoa, huikea Juha Tapio!

Juha Tapio on yksi kolmesta ehdottomista suosikki artisteistani. Ja Juha Tapiossaon mahtavaa se, että huomioi hyvin yleisönsä ja jaksaa vielä keikan jälkeen tulla jakamaan nimmareita.

Uuden levyn olisin voinut opetalla ennakkoon, kuten muut olivat tehneet. Nyt pitää korjata tilanne.

Ja aina oppii uutta. Enpä ollut tienyt, että Yön Pettävällä Jäällä on Juha Tapion tekemä. No, nyt tiedän!

Neljäntenä vuorossa oli Kaija Koo. Eipä tarvinnut Kaija Koon pyytää katsojia taputtamaan. Yleisö oli heti menossa mukana.

Kaija Koon esitystä varjosti kipeä jalka. Artisti ei voinut liikkua normaaliin tapaan lavalla. Kyllä heiluminen onnistui, mutta normaalista kävelystä näki satunnaisesti, että kipeää tekee. Osan konsertista Kaija Koo joutui istumaan ja osan ajasta käytti kävelykeppiä. Enpä tiedä, mitä on tapahtunut: "Siipeensä saanut" levy-yhtiön mukaan.

Vaikka konsertti oli todella hyvä, niin jäi ristiriitaiset fiilikset. Moni yleisöstä olisi halunnut nousta jammailemaan, mutta se kiellettiin. Edes viimeistä kappaletta ei saanut seisten taputtaa, paitsi viimeisen kertosäkeen ajan. Yleisö olisi halunnut osoittaa suosiota, mutta siihen ei annettu lupaa. En tiedä, hiukan petyin.

Viimeisenä vuorossa oli Antti Tuisku. Hiukan pelotti, että miten jammailun kanssa käy. Onkohan Sibeliustalolla kielletty seisominen. Tämä pelko osoittautui turhaksi. Antti Tuisku kun astui lavalle, niin sen jälkeen juuri kukaan ei enää istunut, ja metakka suosionosoituksista oli korvia huumaavaa. Ensimmäinen konsertti, jossa olisin kaivannut korvatulppia.

Tuisku pääsi yllättämään. Antti Tuiskuahan on aina mollattu, ettei hän osaa laulaa. Itse tykkäsin Antti Tuiskusta jo Idols - aikaan eli 2003. Mutta kyllä meikäläiseltä jäi suu auki, kun Tuisku lauloi kappaleensa "Tyhjä Huone". Antti Tuisku on myös muutakin kuin vain show. Artista on kehittynyt monitaitoinen lauluja, joka luottaa itseensä. Mielestäni nyt näkyy nöyryys ja tämä itseensä luottaminen. Näin Antti Tuisku on jotain ihan käsittämätöntä.

Yleisö koostui lähes vauvasta vaariin. Nuorimmat olivat varmaan eskari-ikäisiä ja vanhimmat päälle 60-vuotiaita. Eli Antti Tuisku on nykyään koko kansan artista. Porukassa oli monia ensi kertaa paikalla olleita, mutta joukkoon mahtui myös faneja ihan alkumetreiltä asti. Alkuajan faneja hemmoteltiin usealla vanhalla kappaleella. Kuitenkin suurimman potin vei Virve Rostin alkuperäiskappale "Sata Salamaa". Tuo kappale soi meillä kotona myös paljon. Tytöt fanittavat Antti Tuiskun tahdissa ja Joona tykkää enemmän "vanhan naisen" versiosta. Äidille kelpaa molemmat.

Tuiskun konsertti jäi viimeiseksi, vaikka Waltteri Torikan konserttiin myös olisi ollut mahdollisuuksia päästä. Liput olisivat olleet miehen työpaikan kautta eli minä olisin ollut avec. Mies kuitenkin joutui töihin, joten konsertti jäi väliin. PAH!

Euroviisut takana

Kuten aiemmin kerroin, niin emme sitten päässeetkö Wieniin. Menimme sitten Helsinkiin. Siellä järjestettiin Helsinki Priden ja Nyt:n yhteistyössä Euroviisupirskeet. The Circuksessa esiintyi ennen kilpailua Satin Sircus ja Loreen. Ja tämän jälkeen itse kilpailu näytettiin screeniltä.

Itse starttasin reissuun jo perjantaina päivällä. Työkavereiden kanssa oli Amazing Race. Puolilta öin kävelin hotellille, jonne ukko olikin jo kotiutunut. Minun olisi pitänyt hyväksyä bussin kuljettajan tarjous, että voivat koukata Mannerheimintien kautta. Vakuutin, että kyllä minä tuon 2,5 km matkan hyvin kävelen. Niin kävelinkin, mitä nyt nyrjäytin nilkan.

Oli aika messevän kipeä. Ja mikä parasta. Matkassa ei ollut kuin korkokengät. Lauantaiaamupäivä piti käyttää parempien kenkien hankkimiseen sekä apteekkikäynti oli myös edessä. Kaupassa iski iso ongelma - mitkä kengät.

 Koska en osannut tehdä päätöstä, niin otin kahdet. Hei näähän käyvät hyvin Viisuhuumaan...

Ennen hotellilta lähtöä kävimme läpi kaikki finaalikappaleet ja laadimme TOP 20 listat. Samaa teimme myös Semifinaaleissa. Ensimmäisen voitin 7-6 ja toisen veikkaukset 8-7. Hyvä minä!

Suosikit olivat muuttuneet. San Marino tippui kokonaan joukosta pois.

Jalka pakettiin ja menoksi...

Ensin pitää tankata. Menimme käymään Splizzeriassa. Oli aika veikeä tuttavuus.

Salaatti ja pitsa sulassa sovussa samalla lautasella.

Ja koska sade yllätti, niin käytiin myös kahvilla (teellä).

Sitten sateenvarjon hakemisen jälkeen pääsimmekin The Circukseen. Satin Circuksen aikana ei ollut ruhkaa lattialla. Olisi päässyt hyvin tanssimaan, jos vain jalka olisi kestänyt.

Pojat kyllä soittivat hyvin - ja montaa eri soitinta. Kontrabasso oli ehkä parhaimmistoa.

Päätähtenä oli Loreen. Loreenhan voitti muutama vuosi sitten Euroviisut Ruotsille (jos joku ei muistanut). Loreen hassutteli, että hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: esiintyä Wienissä tai Helsingissä. Valitsti Helsingin. Noinkohan oli...

Ja sitten koitti Finaalin aika. Porukka majoittautui lattialle. Me istuttiin kauniisti baarijakkaroilla takasalla.

Slovenia

Ruotsi

Mitä ihmettä. Sain taikakengät. Turkoosi-Pinkki vaihtui musta-valkoiseen. WHAAAAT?

Ja voittaja on.... RUOTSI!

Pisteiden lasku oli aikamoista buuausta. Vaikka tv-lähetyksestä oli pystytty (kai) hälventämään, niin tuolla sitä kuului. Toki moni kyllä kommentoi, että itse esitys oli todella hyvä. Pride ja Venäjä eivät vain sopineet yhteen. Kuten lehdistä luin, niin myös paikan päällä oli juhlittu aina kun Ruotsi sai paremmat pisteet. Ei siksi, että olisi haluttu Ruotsi voittoon, vaan koska ei haluttu Venäjän voittavan. Henkilökohtaisesti olisin voinut lähteä myös Venäjälle, mutta en tiedä miten monen viisufanin matkan kanssa olisi käynyt.

Tänään sunnuntaina kun jatkoin lehtien lukemista, niin mielestäni buuaus oli ansaittua (poliittisesti, ei laulajan kannalta). Viitteitä on siitä, että Venäjä jätti näyttämättä viime vuoden voittajan esitykset sekä sen kun Conchita haastatteli ja lohdutti Venäjän edustaa. Siis oikeasti? Tosin, kyllähän Sotshin kisoissakin näytettiin avajaisista eri kuvaa maan päämiehelle kuin muulle maailmalle...

Mutta joo. ENSI VUONNA suunnataan Ruotsiin!

- Jari Sillanpää - Siltsu - ...

Fanikortti 2000-luvun alusta. Ja huom,
ihan on minulle (ja miehelleni)
osoitettu.

Jari Sillanpää taitaa olla niitä artisteja, joita olen kuunnellut suurimman osan elämästäni. Muistan fanittaneeni Sillanpäätä yläasteikäisenä - enkä edes peitellyt sitä mitenkään (toisin kuin siskoni). Lukiolaisena kävin tanssimassa Sillanpään tahtiin jokuset kerrat mieheni kanssa. Nyt kun jokunen vuosi sitten oli Vain Elämää -ohjelman ensimmäinen tuotantokausi, niin sehän oli ihan huippu. No, oli aikamoista Siltsu-showta - ainakin ohjelman konsertti oli. Sillanpää toimi koko illan isäntänä, tavallaan. Sitten tulikin Tähdet, Tähdet - eipä ensimmäisellä tuotantokaudella ollut kahta sanaa kuka oli Tähtien Tähti eli Sillanpää oli jälleen esillä.

Harva artisti on yhtä suosittu. Suosittu voi olla, mutta niin laajassa kuulijakunnassa. Sillanpäästä tykkää niin nuoret kuin vanhatkin.









Tuossa joku aika sitten Iskelmäradiossa oli äänestys Jari Sillanpään parhaimmasta kappaleesta. Totta kai osallistuin, olihan myös mahdollisuus voittaa liput Sillanpään Stadionkeikalle ensi elokuulle.

Valitsin seuraavat kipaleet, ja nehän sijoittuvat hyvin TOP50 äänestyksessä.

1. Sinä ansaitset kultaa (2. sija)
2. Kaduilla tulee (4. sija)
3. Liekeissä (5. sija).

Oli järkyttävän vaikeaa valita vain kolma kappaletta. No, Sinä ansaitset kultaa on uusin kipale, joka on onnistunut täydellisesti. Liekeissä halusin nimetä, koska se on kappale, jolla saa lenkin kulkemaan. Kolmanneksi halusin jonkun vanhoista - pitkän harkinnan jälkeen valitsin tuon Kaduilla tulee. Sitä tuli aikoinaan pimputeltua pienolla aika paljon.

Kyllähän siinä sitten kävi niin, että sain myös sen puhelun tuolta Iskelmältä. Nyt on takataskussa kaksi lippua Stadikalle.

Ennen elokuuta kuitenkin kerkeän kuunnella Sillanpäätä Lahdessa - Sibeliustalolla. Tämä toukokuinen lippu oli jo hommattu ennen Iskelmän kisaa. Mutta hei, kuka nyt ei Siltsua menisi kuuntelemaan useammankin kerran?

Voi kun esimerkiksi toukokuussa saisi otettua kimppaselfien Siltsun kanssa. Oon niin kade miehen kaverille, joka oli Cheekin stadikan keikalla Sillanpään vieressä - ja sai sen yhteiskuvan.

P.S. Tämä postaus tulee ehkä hiukan viiveellä, koska tarkoitus oli tehdä heti kun nuo keikkaliput tulevat. Halusin kuitenkin tuon kuvan kortista, ja koska kortti majaili anoppilassa (seinällä) ja oli aika pitkä tauko ettei käyty anoppilassa, niin juttu viivästyi siksi.