Matkatrilogia osa 2: Tartto

Noin viikko Venetsian jälkeen koitti taas matkalle lähtö. Olin vielä väsynyt edellisestä matkasta, joten mielellään sitä olisi vain jäänyt kotiin nukkumaan. Tällä kertaa suuntasin Tarttoon kera kollegoiden ja lähtö oli paaaaaaljon aikaisemmin aamulla. Herätys oli puoli kolmelta. Edellisenä iltana olin kahdeksaan asti töissä, joten voitte arvata, ettei herätessä ollut kovin montaa tuntia unta takana.

Bussi lähti 3.50 ja kotoa oli lähtö kolmen jälkeen. Oli hiukkasen viileätä. Ei sitä ollut tottunut vain muutamaan lämpöasteeseen.

Bussille päästyä huomasin, että kännykkä oli jäänyt autoon. Onneksi yöllä ei ollut muuta liikennettä, joten bussi pystyi pysähtymään parkkipaikan lähelle ja sain haettua luurin matkaan. Mitä reissusta olisi tullut, jos ei olisi voinut ottaa kuvia?

Kun bussi oli kerännyt kaikki matkalaiset kyytiin, niin oli aika ensimmäiselle skumpalle.

Helsingistä menimme Tallinkilla (vai mikä Tallink-Silja yhdistelmä onkaan nykyään) Suomenlahden yli. Aamiaisella ollessa alkoi ihanasti päivä valjeta. Tästä tulisi kyllä kaunis päivä.

Tallinnaan saavuttuamme oli edelleen ihanan aurinkoista. Jatkoimme omalla bussillamme kohti Tarttoa. Matkalla saimme kuulla ajankohtaisia asioita. Kummasti sitä jaksoi kuunnella, vaikka herätys oli ollut aikaisin.

Hotellimme sijaitsi yliopiston vieressä. Emme kuitenkaan heti kirjauduttu sisään, vaan nappasimme mukaan oppaan. Teimme ihan ilmiömäisen kaupunkikierroksen. Opas oli aivan huippu, ja isot pisteet myös bussikuskille, joka sai isoa bussia pyöriteltyä Tartton pienillä kaduilla.

Siinä kohtaan, kun kaupunkikierroksemme kävelyosuus tuli, niin yllätys yllätys, aurinko meni pilveen ja alkoi satamaan. Ei ollut enää yhtään aurinkoista ja oli todella kylmä. Sade tietenkin loppui, kun pääsimme ulkoa pois. Ja alkoi uudelleen, kun seuraavan etapin ulko-osuus oli. Jep jep, mitä tuuria.

Niin se seuraava etappi oli A le Coq:n tehdas ja museo.

Tämä taulu sai miettimään, että mistäköhän se olut oikein valmistetaan?

Ja sitten tulee kuva-arvoitus. Minkä matkamuiston saimme jokainen mukaan? Vastaus tulee myöhemmin, mutta nyt jokainen voi miettiä, mitä alla oleva kuva esittää.

Itse panimon lisäksi alueella oli olutmusea, jossa esiteltiin muun muassa entisajan oluen valmistusmenetelmiä.

Kierros päättyi juomamaistiaisiin ja tässä samalla vastaus aikaisempaan kuva-arvoitukseen. Kyseessä siis oli pullon aihio. Tuosta versiosta tulisi 1,5 litran olutpullo. Maistiainen ei tosin ollut 1,5 litraa.

Tuliaisia - 1e/kpl

Hotellina meillä oli Hotel Antonius. Hotelli oli ihanan vanhanaikainen ja romanttinen. Siellä olisi ollut kiva viettää aikaa Ihanuden kanssa. Nyt hotellihuone ajoi oikeastaan vain nukkumispaikan virkaa.

Kellon lähestyessä kuutta oli todella kova nälkä jo. Meiltä oli jäänyt lounas väliin, ja takana oli vain laivan aamiainen joskus yhdeksän aikoihin. Päivällistä söimme Ruutikellarissa (Püssirohukelder). Pääruoka oli vähän sinnepäin, mutta alkuruokana söin taivaallisen sienikeiton, jonka astiana toimi leipä.

Minä, reissun nuorimpana, suuntasin ravintolasta suoraan hotellille. Liian pitkä syömättömyys, lyhyet yöunet jne (seli seli) saivat aikaan hyvän päänsäryn. Hotellilla päätin testata huoneen kylpyammetta, josko se auttaisi oloa. Kylpuvaahto olisi ollut kiva, mutta menihän se siinä kuumassa vedessäkin lekotellessa. Ennen nukkumaan käyntiä päätin kurkata mitä Pokemon Go sanoo, ja siinähän oli pari stoppia huoneen ulottuvuudessa.

Seuraava aamu alkoi kuten edellinenkin eli kippistä vain. Hotelliaamiainen oli hyvin hotellin tyylinen eli tyylikäs ja hienostunut. Kylmät ruoat olivat esillä buffeessa, ja lämpimät tilattiin yksitellen ruokalistalta.

Aamiaisen jälkeen oli pika-piipahdus ostoksilla, ja sitten oli virallinen osio. Tämän jälkeen oli tarkoitus suunnata Tallinnaan ostoksille, mutta päädyimmekin jäämään Tarttoon ostoskeskukseen. Reilut parituntia shoppailua oli ihan hirveää, mutta selvisin hengissä. Ei tuo kauppakeskus sekä sen kaksi liikettä (apteekki ja New Yorker - tiedän tiedän nyt, että molemmat löytyvät nykyään myös Suomesta) olleet herkkua eikä halpaa, mutta mutta - ei voi mitään.

Kulkuvälineenä meillä oli Lehtimäen Premium-bussi, joka oli ihan huippuluokkaa. Jokaisella oli oma latauspiste, oli wi-fi, nahkapenkit, tuoleja vain 3 per rivi ja kattoikkunat.

Suomessa oltiin yhdeksän jälkeen illalla. Väsymystä pukkasi hyvin kotimatkalla. Kotiovi tuli avattua puolen yön jälkeen. No, mikäs siinä oli kotiin tulla, kun Ihanuus oli löytänyt tiensä minun luo majailemaan. Saunaankin olisin päässyt, mutta eipä noin intensiivisen reissun jälkeen jaksanut muuta kuin nukahtaa.

Matkatrilogia osa 1: Venetsia

Onpa ollut kummallinen syksy tai oikeastaan koko vuosi. Tänä vuonna on tullut reissattua oikein urakalla. Alkuvuodesta kävin kaksi kerta Tallinnassa, ihan parin viikon sisään. Toukokuussa olin Portugalissa, ja nyt syksyyn ajoittui vielä kolme reissua. Kaksi niistä Ihanuuden kanssa ja yksi liittotoiminnan kautta. Nämä kaikki kolme reissua olivat kuukauden sisään. Nyt hiukan tuntuu, että matkakiintiö on toviksi täynnä.

Missä sitä nyt sitten syksyllä tuli reissailtua? Nämä kolme matkaa esitellään omina julkaisuina. Aloitetaan syyskuun puolenvälin matkasta, jonka toteutin Ihanuuden kanssa. Määränpäänä oli Venetsia. Tosin ensin oli harkinnassa F1-matka Unkariin, mutta se osoittautui lomien suhteen haasteelliseksi. Sitten jotenkin päädyimme Venetsiaan. Kyseessä oli kohde, jossa kumpikaan ei ollut käynnyt aiemmin. Päädyin siis toistamiseen Italiaan, vaikkakin aikaisemalla kerralla Roomassa Fontana di Trevillä päätin olla palaamatta enää maahan vai olikohan vain Roomaan? En siis suostunut heittämään kolikkoa suihkulähteeseen silloin.

Perinteinen lentokentällä - The Oak Barrel

Mutta nyt tähän matkaan. Lähtöpäivä piti olla jo lomapäivä, mutta siihen tulikin tiimipäivä, ja suostuin olemaan kahteen asti töissä. Työpäivä oli Helsingissä, joten olinhan jo melko lähellä lentokenttää. Ihanuus tuli yllättäen edellisenä iltana kylään (kun oli juuri lentänyt Englannista Suomeen), joten autottomana aamulla juna-asemalle meno hoitui kyydillä. Ei minusta täysin autotonta ole tullut, auto oli vain huollossa. Kuitenkin, päivä alkoi täydellisesti, kun ei tarvinnut yrittää sohata matkatavaroiden kanssa bussilla junalle. Ja tällä järjestelyllä, minun ei tarvinnut kuljetella matkalaukkua muutenkaan ympäri Helsinkiä.

Fly on the wings of love.. tai no, Norwegianin siivillä

Lento meillä lähti vasta alkuillasta. Venetsiassa olimme illalla. Perillä oli pimeää ja kuumaa. Marco Polon kentältä suuntasimme bussilla keskustaan. Tämä bussimatka oli oikeastaan ainoa hetki nähdä autoja. Niitä kun ei itse Venetsiassa oikeastaan näy yhtään.

Perillä ensimmäisenä käteen Google Maps ja sen avulla seikkailimme reilun kilometrin matkan hotellille. Onneksi mukana oli vain käsimatkatavarat, koska ison kassin kuskaaminen siltoja pitkin kanaalien yli olisi ollut hyvin raskasta.

Hotel Tizian ja ihana huone. Lankkulattia parrut katossa.

Hotellina meillä oli Hotel Tiziano, joka sijaitsi hiukan ydinkeskustan sivussa. Hotellin ympäristössä näkyi paljon paikallisia ja hintataso oli ruokien suhteen melko edullinen. Kuitenkin hotellilta pääsi hyvin kävelemään minne vain.





Ensimmäisenä iltana kävimme vain hiukan kävelemässä. Sen jälkeen pizzat nassuun ja nukkumaan.

Ensimmäisenä aamuna oli hauska herätä värikkääseen Venetsiaan. Kaikki oli ihan eri näköistä kuin pimeällä. Aamianen oli loistava. Aamut alkoivat cappucinolla (ei mitään automaattikahvia) ja jatkui nutella croissanteilla. Masu täynnä sitten lähdimme tutkimaan kaupunkia. Ostimme kahden päivän vesibussiliput, joilla pääsimme kulkemaan todella hyvin isoja kanaaleja pitkin sekä myös lähisaarille tarvittassa. Näin siis kuljimme pidemmät matkat ja sen jälkeen kävellen sokkeloissa.

Hotelliaamiainen

Ponte dell' Accademia

Ensimmäisellä reissulla päädyimme Pyhän Markuksen aukiolle (Piazza San Marco). Pyhän Markuksen kirkkoon emme malttaneet jonottaa auringonpaahteessa, mutta vieressä olevalle Pyhän Markuksen kellotorniin sitten menimmekin. Ylhäältä oli jännä katsella kaupunkia, koska se näytti ihan samanlaiselta kuin muutkin kaupunkin. Kanaalit katosivat talojen väliin piiloon.

Piazza San Marco tai oikeastaan pienempi aukio eli Piazzetta sekä Palazzo Ducale

Campanile di San Marco eli Pyhän Markuksen kellotorn

Yksi kellotornin kelloista

Näkymä tornista. Ei uskoisi että talojen väleissä kulkee kanaaleja.

Toiseksi vierailukohteeksi aukiolla päätyi Dogen palatsi (Palazzo Ducale). Alue oli hyvin vaikuttava. Palatsi sisälsi lukemattomia upeita maalauksia. Palatsista siirryttiin myös Huokausten siltaa (Ponte dei Sospiri) pitkin vankilan puolella. Siltahan on saanut nimensä siitä, että vangit näkivät sitä kulkiessaan auringon viimeisen kerran ja näky sai huokaisemaan. Vankilan puolella oli melko karu tunnelma ja se sai ihon kananlihalle helteestä huolimatta.

Dogen palatsin (Palazzo Ducale) sisäpihalla

Yhden salin kattotaidetta

Näkymä Huokausten sillalta

Vankiselli

Kaltereiden takana

Huokausten silta joka yhdisää Dogen Palatsin ja vankilan.

Päiväreissulta palasimme jälleen vesibussilla takaisin lähemmäksi hotellia, ja pastan kautta päiväunille iltaa varten. Illasta lähdimme tutustumaan kaupungin iltavalaistukseen. Kaupunki on niin erilainen yöllä ja päivällä. Päivällä joka paikka on hyvin värikästä, pimeällä ympäristö muuttui hyvin romanttiseksi.

Vesibussissa

Siis mitä? Keskellä risteystä - vedessä - liikennevalot

Rialton silta eli Ponte di Rialto

Ambulanssivene

Venetsian kadut olivat kapeita

Huvittavinta kaupungissa oli tosiaan autojen puute. Oli todella hämmentävää nähdä miten poliisiveneet ja ambulanssit kiitivät ohi kanaaleissa. Muuten pääkanaalilla veneet ja lautat menivät hyvin rauhakseen ja ei juurikaan näkynyt maininkeja. Sitten kun ambulanssi (tai poliisit) meni ohi pillit soiden, niin sitten laiturit ja gondolit saivat kunnon aallokon.

Toisen kokonaisen päivän aloitimme retkellä Muranon lasisaarelle. Saari on tunnettu lasitöistään. Ja olihan ne vaikuttavia. Kävimme seuraamassa lyhyen lasinpuhallusesityksen ja ei siinä voinut kuin hämmästellä, miten helposti erilaiset esiteen valmistuivat. Tai helposti ja helposti, koulutusta tarvitaan vuosia. Näimme myös ikkunoista ihan tehtaissa käsitöinä valmistuvia esineitä eli miehiä ihan oikeissa töissä. Eksyimme siis jollekin ihme sivukujalle, mutta oli mukava nähdä, että hommaa tehdään ihan oikeasti saarella.

Lautalla jälleen. Kohti Muranoa.

Tiedoksi taakse. Kun otetaan selfie, niin nähdään kyllä mitä takana tapahtuu.

Murano

Lasinpuhallusnäytös

Lasihevonen ja valmistukseen meni muutama minuutti.

Italiasta löytyy parhaat jäätelöt

Muranosta palasimme Pyhän Markuksen aukion tuntumaan, josta seikkailimme Ventsian salaisuudet näyttelyyn. Jos aiemmin Dogen palatsin viereinen vankila tuntui karmivalta, niin se ei ollut mitään verrattuna rikos ja oikeus näyttelyyn. Näyttelyssä esiteltiin erilaisia kidutus ja rankaisumuotoja vuosien takaa. Olipa mukana myös aitoja luurankoja ja säilöttyjä ruuminosia.

1. Giljotiini 2. Häkki, jossa rangaistuksen saaneet laitettiin roikkumaan Grande Canalin ylle. 3. Hirttolava

4.Häpeäpuu 5. Elävältä hiekkaanhautaus (ei aito) 6. Noitien rankaisupenkki

Näyttelyn jälkeen seikkailimme ja mietimme ruokapaikkaa. Päädyimme rantaan ja söimme auringon laskua katsellessa.

Hotellille palattua päätimme aukaista television vielä. Tiesimme, ettei mistän mitään ymmärrä, mutta kuitenkin. Yllätys oli suuri, kun telkkarista tuli Suomi-Italia lentopallo-ottelu. Sitähän sitten katsoimme. No, eipä Suomi taaskaan voittanut Italiaa, mutta ihan hyvä yritys oli.

Paluupäiväksi oli luvattu sadetta. Päätimme uhmata ilmoja ja lähdimme kävellen ilman sateenvarjoa käymään oopperatalolla eli Teatro La Feniceen. Siellä otimme audioguiden ja kuljimme sitten kännykät korvilla koko talon ympäri.

En ollut ainoa selfieiden ottaja.

Jokaisen istuimen alla oli oma ilmastointireikä.

Lentokentälle lähdimme jo hyvissä ajoin, koska meillä ei ollut niitä sateenvarjoja ja vaikutti siltä, että kunnon sade iskee koska vain. Ilman kosteusprosentti oli todella korkea, ainakin tuntui että käveli jotain vesiseinää päin koko ajan. Ja lisäksi oli kuuma, niin lentokenttä tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ainoa vain, että meidän lento oli vielä myöhässä, niin aika tylsää oleilua kentällä lopulta oli. Pääsimme kutenkin lopulta ilmaan ja kotiin.

Näkyvyys nolla. Ei sadetta, mutta ilma pelkkää vesihöyryä.

Lentokentällä

Vähän alkoi tympiä odottelu

Kotiin