Kesäistä tunnelmaa!

Pari viime päivää ovat olleet ihanan kesäisiä. Lasten kanssa olemme olleet liikenteessä ja kamera (suom. kännykkä) on päässyt räpsyttelemään.

Kun me aikuiset kävimme kesäteatterissa, niin lapset olivat käynneet mummon kanssa "lenkillä". Tytöt tai siis Johanna halusi tehdä saman lenkkeilyn myös seuraavana päivänä - leikkipaikan luonna kun on mustikoita. Sinne siis...

Pari kertaa olen myös käynnyt lasten ja äitini kanssa isovanhempieni luona. Heillä on aivan ihana koti, joka sijaitsee Vesijärven rannalla. Mikä ihanuus oli pulahtaa Jennan nukutuslenkin jälkeen suihkun sijaan JÄRVEEN.

Johanna halusi jälleen mummon kanssa keräämään mustikoita ja metsämansikoita. Mukilliset tulivatkin sitten tuliaisiksi.

Jenna sai ihan uutta ihmeellistä ihmeteltävää - sorsa. Tai Jennalle puhuin ankasta, joka on kyllä jennakielellä kakka.

Sadetta oli luvattu. Järven toisella puolella näkyikin jo satavan ihan kunnolla.

Kyllä ne pilvet ja jyrinä myös alkoivat lähestyä.

Vesitaso lenteli ohitse. Sen ympärille sain kuvassa ihmeellisen suojakuvun.

Vielä oli järvi melko tyyni, mutta...

Yksi hetki ja tuuli yltyi. Äkkiä sisään, koska vettäkin alkoi tulemaan. En varmaan ole koskaan ollut yhtä lähellä salamaa. Nimittäin kun olimme sisällä, niin kuului räsähdys ja samalla välähti - heti pärään järkyttävän kova jyrähdys. Sitä kerkesi vain tajuamaan välähdyksen, kun jo jyrisi. Eli johonkin lähelle iski.

Iltasella kotonakin jyrisi ja pilvet näyttivät lupaavilta. Ja pah, ei mitään myräkkää tullut. Tykkään todella kovasti istua pimeällä terassilla ja katsella salamoita. Nyt en sitten saanutkaan.

Pieni Lemmenleikki

Hollolan Messilässä pyörii tänä kesänä kesäteatteri. Poiketen monesta muusta kesäteatterista, tämä teatteri sijaitsee sisätiloissa - Markkinaravintolassa. Hiukan mietitytti mennä kesäteatteriin ja sisälle, mutta oli kyllä toimiva yhdistelmä - varsinkin kun tietää Suomen kesäkelit. Onhan tuo Messilän ympäristö mukavaa aluetta ja kesäteatteri sopi sinne hyvin. Ja Markkinaravintola tiesi sitä, että anniskelioikeudet löytyivät - minä tosin olin kuskina.

Mutta sitten itse esitykseen. Lahden Uusi Kesäteatteri esitti tänä vuonna musikaalikomedian Pieni lemmenleikki. Musikaalin laulut olivat kaikki Euroviisuista napattuja. Eli voiko meille parempaa esitystä ollakaan. Näyttelemisestä vastasi neljä näyttelijää (mutta taustavoimissa oli porukkaa enemmänkin). Juoni oli hyvin ennalta-arvattava, mutta näinhän sen kesäteatterissa tuleekin olla. Seuranta pitää olla kevyttä ja helppoa. Esitys oli todellakin komedia. Ennalta-arvattavuudesta huolimatta sai nauraa ja paljon.

Muoks. Kävin katsomassa toistamiseen ja nyt kuvaaminenkin onnistui.

Sen lisäksi että sai nauraa, niin kyllä tunteet nousivat pintaan. Toisella puoliskolla oli monta kertaa iho kananlihalla ja eipä kyyneleetkään olleet kaukana. Parhautta oli ehkä kappaleen Rukoilen (Molitva ; Serbia 2007) tulkinta. Kyseessähän on kappale, joka voitti Suomessa järjestetyissä karkeloissa. Semifinaalien jälkeen totesin, että kyseinen kappale on hirveä ja tästä syystä tuo kappale jäi näkemättä itse finaalissa. Odotin nimittäin juuri kyseistä kappaletta kuin kuuta nousevaa, jotta pääsin vessaan. Kuitenkin nyt duettona esitettynä laulu oli todella mahtava - en ensin edes tajunnut mistä laulusta on kyse. Tästä tulkinnasta Suuren suuri kiitos Lahden uudelle kesäteatterille - nyt en enää vihaa laulua.

Muutenkin laulujen iloittelu oli mukavaa kuultavaa. Olihan se hauskaa Sahtia, Sahtia! -potpurista bongailla kappaleita - ja löytyihin sieltä myös tämän vuoden Euroviisuedustuskappalekin. Sata Salamaa (Suomi 1987), Bye Bye Baby (Suomi 1989), Rakkaus on sininen (L'Amour est bleu; Luxemburg 1967) ja monia monia muita!


Suosittelen jokaiselle kynnelle kykenevälle suunnan ottoa kohti Messilää ja kesäteatteria heinäkuun aikana! Suosittelen lippujen ostamista ennakkoon, koska paikat hujahtavat. Ja vaikkei Euroviisuista tykkäisikään, niin suunta silti Messilään. Meillä nimittäin oli matkassa ei-niin-euroviisu-tykkääväiset ystävät ja he myös suosittelevät näytöstä!

Kiitos Lahden Uusi kesäteatteri upeasta esityksestä!



En tiedä oliko esityksessä "euroviisumaista" kannanottoa, koska loppuesityksen nauhoista tuli mieleen sateenkaarivärit. Sattumaa tai ei, mutta saman kommentin kuulin myös muutaman muunkin katsojan toteavan. Kuitenkin, minua ei haitannut lainkaan. Eikä myöskään kesämainen lämpö, joka kohosi oikein viimeiseen penkkiriviin. ;)

PIENI LEMMENLEIKKI

"Outi Keskevaarin hulvattomassa komediassa PIENI LEMMENLEIKKI eletään kuohuvaa 1920-lukua ja Suomen nuoren kuningaskunnan kruununprinssille etsitään kiivaasti sopivaa vaimoa. Paras morsianehdokas on jo valittu, mutta neidon itsensä mielestä moderni nainen ei järjestettyyn avioliittoon lähde. Omat epäilyksensä on myös prinssillä, joka saapuu viikonloppuvierailulle morsiamen suvun kartanoon yhdessä neuvokkaan adjutanttinsa kanssa. Mutta mikä osa sopassa on valittu morsiamen orvolle serkkutytölle? Kuka on hypnotisoitu ja miksi? Ja kenelle hääkellot loppujen lopuksi soivat? 

Euroviisusävelin soivan musikaalikomedian näyttämöllä nähdään mm. UMK:sta tuttu Mikael Saari ja viime kesänä ”Justiinassa” Sofie Grönstrandina hurmannut komedienne Anna-Maria Karhulahti. "

Iltapäivä maatilalaitteessa

Olimme tänään sopineet, että minä vien lasten kanssa auton renkaiden vaihtoon anoppilaan. No, tarkoitus oli, että menisimme ennen Jennan päikkäreitä, mutta mutta... Lähdin lasten kanssa Karismaan leluostoksilla. Sieltä pois lähtiessä iski päähän. Ai niin se renkaiden vaihto! Muuten hyvä, mutta olimme toisella autolla liikenteessä. Mies oli lähtenyt kyseisellä autolla töihin eli eipä hänkään ollut muistanut. Suuntasimme lasten kanssa sitten auton vaihtoon ja päikkäreiden jälkeen suuntasimme anoppilaan. Siellähän oli ihan kesä (16km meiltä). Lähes koko aika ulkoiltiin! Näin meillä sujui parituntinen!

Saippuakuplailua

Hupsistakeikkaa

Pesuhommia

Vähän poseerausta

LÄTÄKKÖ!

Pyllähdys lätäkköön - Ei vaihtovaatteita.

Välillä vähän munkkeja

Suomen kesä on ollut liian kuiva, joten vähän kastelua.

Tässä äiti päivysti...

...ja täytti kastelukannuja.

Välillä kasvienkin kastelua.

Tuolla jossain kukkien seassa on linnunpesä.

Mamman vaatetus ei oikein sopinut keliin.

Juhannus 2014

Meillä oli tänä vuonna ihan kotijuhannus. Olimmehan juuri reissussa. Yhtään en muistanut miten vuosi sitten meni juhannus. No kiitos Facebookin... aah, mehän palasimme juhannus aattona (21.6.) Pariisista. Heh! Säästä ei ole mitään muistikuvaa, ehkä pientä väsymystä ollut ilmassa reissun jälkeen. Kaksi vuotta sitten kävimme perheenä katsomassa kokkoa Lahden satamassa, siitä sitten lähdin Joonan ja Johannan kanssa kotiin - Jenna oli vasta masuvaiheessa. Mies jatkoi iltaa ystävän ja mun äidin sekä isäpuolen kanssa.

Mutta siis tähän juhannukseen. Aattona mies oli aamun töissä ja minä leikkasin pensasaidan. Jennan kanssa pörräilimme aamupäivän pihalla ja tämä mamma innoistui yrittämään valokuvausta (kännykällä).

Iltapäivästä suuntasimme sitten äidilleni syömään. Oli kyllä hyvät ruoat!

Ruokien ja kahvien jälkeen suuntasimme Lahden satamaan treffaamaan miehen työkaveria sekä katsomaan juhannuskokkoa. Mies "lahjoi" isommat lapset mukaan lupaamalla jäätelöt jäätelölaivalta. Hhmm... olisikohan kannattanut katsoa ulos ensin.

Odottelemassa jäätelöä

Jäätelön jälkeen piti laittaa hanskat käteen ja lähteä leikkimään.

Kokko sytytetty... ainakin se savusi hienosti!

Kyllä sinne se tulikin ilmestyi

Ja näin kävi kaiken syömisen jälkeen...

Olo oli aika tukala juhannusyönä. Mahaan sattui. Lisäksi sitten aamu alkoi liian aikaisin. Herätys kuuden jälkeen, vaikka Jenna oli mennyt pari tuntia normaalia myöhemmin nukkumaan. Onneksi sentään juhannusyön taiat olivat tehonneet ja maha oli aamulla jälleen normaali!

Juhannuspäivään kuului imurointia ja remonttihommia. Taas nimittäin hajosi yhden laatikon kiinnitykset. Onneksi yksi "korjaussarja" oli vielä jäljellä edellisestä kerrasta. Huomasin muuten, että tarvitsisin uudet ruuvimeisselit. Sitten voisin haluta myös sahan ja pihdit ja ja ja...

Jennan yöunet kun olivat niin lyhyet, niin päikkäreille nukahtaminen meni todella hyvin. Itselle myös iski väsy ja otettiinpa miehen kanssa myös päikkärit. Oli kyllä aivan hyperihanaa!

Päikkäreiden jälkeen otimme suunnaksi Lahden ja Ravintola Toreron. Siellä treffattiin parin miehen työkaverin kanssa. Lapset söivät hyvin ja käyttäytyivät suht mallikkaasti. Ruoat olivat hyviä.

Kotiin kun päästiin, niin Joona ilmoitti, että on nälkä. Poika halusi sitten maistaa paistettuja sieniä.

Eipä sitä muuta erikoista sitten juhannukseen kuulunutkaan. Melko arkimaista, mutta niinhän se usein onkin lapsiperheissä.

P.S. Suomen lipusta salossa piti ottaa myös kuva (meidän liputusvuoro tai oikeastaan naapureiden, mutta me korvataan heidän tekemät liputuksen meidän vuorolla), mutta lippu piti hakea niin nopeaan pois kahden sadekuurolla välillä - kuva jäi ottamatta.