Euroviisut ovat olleet seurannassa jo lapsesta asti. En sinällänsä muista, että vanhempani olisivat olleet mitenkään hyperkiinnostuneita kisoista. Kyllä niitä silti katsottiin. Hämärä muistikuva olisi, että kerran katsoimme isommallakin porukalla. Tuolloin en ole ollut kovinkaan vanha.
Ehkä ensimmäinen yksittäinen muisto tai selostajan sanominen on vuodelta 1992 (
piti googletella vuosi). Muistan kun finaalissa selostaja sanoi, että Suomen edustaja - Google kertoi, että Pave Maijanen (
KLIK alkaa kohdasta 1:20) - meinasi kaatua kenraaleissa. Muuta en kisoista sitten muistakaan.
Neljä vuotta myöhemmin olleet kisat sitten ovat kunnolla mielessä. Nuo kilpailut nauhoitin videolla ja videota tuli katsottua miljoona kertaa. Ja kyllähän sitä leikittiin noita edustajia. Ehdoton suosikkini oli vuodelta 1996 Eestin
Kaelake Hääl. Tämä laulu on edelleen suosikkini. Sitä tuli laulettua niin paljon, että edelleen osaan sanat VIROKSI ulkoa. Suomeksi osaan paremmin kisoissa olleen suomennoksen. Lukion musiikinkirjoissa oli "väärä" käänös. Lisäksi kyseinen vuosi toi paljon uudistuksia. Ensimmäistä kertaa musiikki sai tulla koneelta tai piti siellä olla soittaja lavalla. Tämän uudistuksen toi Iso-Britannian
Gina G, jonka kipale pyöri tuolloin myös paljon Musateeveelläkin. Suomeahan edusti
Jasmine, joka hiukan mokaili laulussaan.
Vuonna 1994 muistan katsoneeni jo Suomen karsinnat. Ja voi, että millainen "skandaali" oli, kun esiintyjien vaatteet olivat muuttuneet niin radikaalisesti itse kilpailuun. Kyseessähän oli
Cat Cat.
Sitten hypätään vuoteen 1999. Kisat katsoin isäni luona. Vuoden voittajasta tuli toinen lempparini eli Charlotte Nilsson ja
Take me to your heaven. Tätä on laulettu ja paljon Singstarissa. Tosin siinä sanat on ruotsiki (
tusen och en natt), mutta kun osaa myös englanniksi, niin menee molemmilla kielillä. Ja Suomen edustaja oli... ei mitään hajua. Googlettelu kertoi, että Suomella oli välivuosi.
Hypätään sitten vuoteen 2002. Nyt oli mielestäni hyvä kappale ja esiintyjästäkin tykkäsin. Viisupiireissä povattiin voittoa, mutta eihän Suomi silloin voita, kun viisukuppilat äänestävät voittoon. Kuitenkin tässä yksi suosikki Suomen edustuskappaleista eli Laura (Voutilainen) ja
Addicted to you.
Lemppariartistejani on Jari Sillanpää, ja pääsihän Siltsukin
euroviisuihin. Finaalipaikkaa ei vuonna 2004 tullut, tosin ei ollut yllätys.
Sitten hypätäänkin jättiyllätykseen eli vuoteen 2006. Tuolloinhan helvetti jäätyi eli SUOMI VOITTI EUROVIISUT. Kyllä täällä jännättiin ja kiljuttiin pisteydenlasku. Vaikkei Lordi edustakaan musiikkimakuani, niin
Hard Rock Hallelujah oli HYVÄ! Tuosta tuli tuolloin meidän 1,5 vuotiaan Jontun lempikappale.
Koska Suomi voitti 2006, niin vuonna 2007 kilpailut olivat SUOMESSA. Tämähän tarkoitti sitä, että finaaliin oli PÄÄSTÄVÄ. Ja siellä oltiinkin. Liput sain tuurilla. Menin Lahden Sokokselle ostamaan lippuja. Olin noin 10 minuuttia ennen ovien aukeamista. Lippupistettä lähimmällä ovella oli jo noin 20 henkilön jono. Ajattelin, että jos tuonne menen, niin jään ilman halvimpia lippuja. Menin kulmaovelle, joka on pääovi. Siinä olin ensimmäinen. Ja voi, että sitä onnea - TUO OVI AVATTIIN ENSIMMÄISENÄ eli olin ensimmäinen lippujen ostaja. Neljännelle ostajalle ei ollut tarjolla enää kuin lippupaketteja. Ostimme liput, joihin sisältyi näkörajoitteita. Tosin hyvät olivat paikat, sillä kahden penkin päästä alkoivat normaalihintaiset paikat.
Itse finaali oli pettymys. En tarkoita Suomen sijoitusta vaan visuaalistapuolta. Kisat tehdään televisioon. Paikan päällä byrot yms. eivät näytä juuri miltään. Olihan se kiva seurata sitä hypetystä. Varsinkin kun olimme lähes piippuhyllyllä, niin sieltä oli hauskaa katsoa permannolla olevia faneja. Parasta oli ehkä seurata lavalla juoksentelevia kameramiehiä. Kyllä niiltä vaadittiin kunnon kuntoa. Ja lavasteista huolehtijat olivat kuin pieniä muurahaisia.
Seuraavat vuodet menivät miehen kanssa kisakatsoamoa pidellen ja kilpaillen kumpi voittaa veikkauksissa.
Ja nythän on käynnissä matka vuoden 2014 euroviisuihin Tanskaan. Heti Tanskan voitettua 2013 päätimme, että mehän menemmä tuonne. Heti voittajan selvittyä varasimme hotellin. No niinhän siinä sitten kävi, että kisoja siirrettiin viikolla.. Onneksi lentoja ei oltu vielä ostettu. Hotellien hinnat olivat lähes nelinkertaistuneet, paitsi yhden. Sieltä äkkiä varaamaan. Ei mennyt kauaa, kun hotellilta soitettiin, että haluatteko todellakin varata huoneen vuoden päähän. "Joo-o, haluamme." Mutta tätähän ei voi perua. "Joo-o, ei peruta, kun silloin on Euroviisut). Tästä hetken päästä soitti hotellinjohtaja ja kyseli samoja. Antoi vielä oman numeronsta, että voimme perua/siirtää varausta (Tanska on nätti kesäkaupunki), vaikkei varaus olisi sallinut muutoksia. Puhelun päätyttyä kaikki ketjun hotellit poistuivat Bookingista. Oli tainnut jäädä ketjulta huomaamatta, että muilla on nelinkertaiset hinnat, että hekin voisivat tarkistaa hintaa. Eli siis, meillä on suht halvat lennot ja halpa hotelli ensi toukokuuta varten.
Liityimme samalla Suomen Euroviisuklubiin, jotta saamme hyvin liput. Järjestön kautta meillä on nyt liput semifinaaleihin, harjoituksiin ja finaaliin. Koska emme lasten takia voi viikoksi lähteä reissuun, niin menemme to-su väliseksi ajaksi. Onneksi Suomi on toisessa semifinaalissa eli näemme Suomen esityksen ainakin kertaalleen. Mielenkiinnolla lähdemme miehen kanssa katsomaan millainen meininki viisufanien joukossa on siellä permannolla. Veikkauksissa on, että tuolla on omat kuppikuntansa, mutta katsellaan ja kuunellaan meininkiä.
Nyt tähän päivään takaisin. Lauantaina Ruotsissa järjestettiin kolmas osakilpailu. Olympialaisten takia Yle Fem ei esittänyt kisoja, mutta onneksi netin kautta sai katsottua. Tänä vuonna Ruotsin karsinnat ovat olleet pettymys. Vaikka siellä on ollut isoja nimiä karsimassa, niin taso on ollut jotenkin vaisua. Ja viime vuoteen verrattuna showkin on ollut vaisumpi. Taisi viime vuonna vaikuttaa se, että kisat olivat Ruotsissa.
#eurovision #JoinUs
P.S. Kilpailuaikaa ja mahdollisuus osallistua villasukka-arvontaan on vielä muutaman päivän jäljellä.. Käyhän osallistumassa
KLIK !!!
