Kuvahaaste 5

5. A photo of you

Jospa tämä kuva motivoisi hiihtämään tänä talvenakin.

Aikaisemmat kuvat: 

1. Your facebook profile photo

2. A photo of yourself a year ago  

3. A photo that makes you happy 

4. A photo of the last place you went on holiday

Kun poika vei äidin hiihtämään...

Lepotauko ennen toista kierrosta.

Kaikkea sitä joutuu tekemään. Viimeksi kunnolla olen hiihtänyt seiskaluokalla noin vuonna 1997. Loppu yläasteajalta sain vapautuksen hiihdosta polvien takia (ehkä inho hiihtoa sekä muutamaa muuta lajia kohtaan sai liioittelemaan vaivoa, ei kerrota kenellekään...). 2000-luvun alussa olen laittanut sukset jalkaan ja laskenut mäen pari kertaa. Lopputuloksena nolo kaatuminen ja se siitä. Viime talvena oli tarkoitus kokeilla hiihtoa, mutta jäi. Nyt Jonttu, joka vihaa hiihtämistä, halusi lähteä äidin kanssa hiihtämään. Poika halusi näyttää pururatareitin, jonka hiihtävät koulussa. Jos poika, joka vihaa hiihtämistä haluaa hiihtää, niin mitä muuta äiti voi kuin kysellä omia välineitään omalta äidiltään. Hiihtovarusteet löytyivät ja sain jopa haettua ne kotiin. Pitoa pohjiin (koska aion mennä perinteistä tyyliä). Ja ei kun ladulle...

****

Tänään sunnuntaina suuntasimme koulun pururadalle. Hiukan jännitti, että onko siellä latuja, koska yöllä satoi lunta. Autolla ladun viereen ja tarkistus. Reipas täti hiihti viidettä kierrostaan ja oli putsannut ladut. Pojan kanssa suksille ja matkaan. Töks töks... Sukset tökki. Pohjissa lunta. Kun sai suksen pohjat kuntoon, niin menohan sujui. Tuon taidon muisti vielä. Tai taisi tuo perinteinen sujua paremmin kuin viime kerralla (siis silloin 16 vuotta sitten). Jonttu laittoi sellaisen tahdin päälle, että mamma sai hiihtää tosissaan. Ensimmäinen ja ainoa iso ylämäki - Jonttu hiihti latua pitkin, mamma teki kuolemaa ja siirtyi ladulta pois. Mietin, että mä olen ihan kuollut, kun ollaan kierros tehty. Onneksi hiihto lähti jälleen luistamaan. Seuraava haaste - ala-asteajan kauhistus - iso alamäki. Oli se vieläkin melko iso. Jonttu laski mäen alas huutaen: "lujempaa, lujempaa". Kolmannen kerran pysyi koko laskun pystyssä. Ja äitikin selvisi pystyssä. Loppukierros sujui hyvin. Maalissa päätimme lähteä vielä toiselle kierrokselle. Tällä kertaa Jonttu pyllähti keskellä isoa laskua. Äitiä jännitti, miten itselle käy, kun latu oli siinä kohtaan todella huono. SELVISIN toisestakin laskusta ja koko urakasta kaatuamatta. Puolessa välissä toista kierrosta Jontulle iski väsymys ja loppu matka olikin taistelua. Takaisin autolle kuitenkin päästiin. Kokonaisaika 50 minuuttia.

Jonttu ei suostunut ottaa äidistä kuvaa.

****

Uskokaa tai älkää. Hiihtäminen oli kivaa ja aion mennä uudelleen !!!