Kun auto meni lunastukseen

Olipa kerran mies, joka lähti elokuviin kaverinsa kanssa. Kulkupelinä heillä oli miehen vaimon auto. Olipa kerran taksikuski, joka päätti ajaa miehen auton kylkeen.

Näin siis tapahtui, tosin ei se taksikuski varmaan ollut päättänyt ajaa kylkeen, mutta ajoi silti. Paikkana oli hyvin valaistu paikka, jossa ei ollut mitään näköesteitä. Kuitenkaan taksikuski ei huomannut autoa, vaan ajoi kolmion takaa auton takaosaan. Tämä tuutaisu ei ollut kovin kova, mutta tarpeeksi kova, jotta meidän auto kääntyi, ajoi päin kanttaretta ja siitä pomppasi betoniseinään. Tästä sitten takaisin tielle.

Ambulanssi saapui paikalle ensimmäisenä, koska ohi ajoi kiireettömässä tehtävässä oleva auto. Yksikään muu auto ei pysähtynyt. Ambulanssin täti laittoi miehelle laastarin. Mitään muuta tutkimusta matkustajille ei tehty. Tunnin pihalla värjottelyn jälkeen olisivat vain saaneet jatkaa matkaa. Taksikuski sai olla koko ajan lämpimässä poliisiautossa.

Mies soitti minut, kuskaamaan heidät päivystykseen. Heräsin puheluun, että "voisit sittenkin tulla hakemaan." Olin ihan, että HÄH? Minulle oli laitettu tekstari kolarista, mutta en ollut herännyt siihen (viestit eivät hälytä öisin). No, menin yöllä noutamaan sankarit. Poliisit kyllä kyselivät, että millä miehet aikovat sinne päivystykseen mennä. Kun mies vastasi, että vaimo tulee hakemaan, niin poliisivat olivat kysyneet, että onko perheväkivaltauhkaa, kun toistamiseen oli jo kolarissa vaimon autolla. Tiedä häntä, että oliko tämä vitsi vai ei...

Sen verran ajatus luisti yöllä, että tajusin ottaa neulomukset mukaan.

Lahti 14.11.2015 23:18:36

Pienillä vahingoilla miehet selvisivät, sillä ainekset olivat vakavempaakin. Omalle miehelle tuli venähtänyt peukalo, ja kaverille aivotärähdys. Auton tilanne ei sitten ollut yhtä hyvä. Lunastukseenhan tuo meni.

Onnettomuus tapahtui lauantaipäivänä ja seuraava maanantai olikin minulla vapaa päivä. Aamupäivä meni soitellessa vakuutusyhtiöhin. Asiat sain ihan hyvin käyntiin, mutta lopulta vastapuolen vakuutuksen vahinkotarkastajasta ei vain kuulunut mitään. Sitten kun soittelin, niin asiaa ihmeteltiin. Tästä parin päivän päästä sain soiton ja kovasti pahoteltiin, että jostain oli jäänyt täppä pois ja asia ei ollut tullut heidän tietoon.

Autosta olen tehnyt jo luovutuksen. Korvaussummat on jo tiedossa, nyt vain odotellaan rahoja tilille. 

Uuden auton olen jo ostanut. Ostin äitini auton. Mies ei halua ajaa uudella autolla, joten minä saan tällä kertaa paremman auton alle. Mies ajaa mieluummin kakkosautolla, koska se on tuttu auto.

 Hiukan hirvittää ajella ja usein miettii sitä mitä olisi voinut käydä. Miehellä kyllä on suurempi tuo ajamisen hirvittäminen. Kaipa se joskus alkaa helpottaa.

Sibeliustalokavalkadi

Syksyyn mahtuikin aika monta käyntiä Lahden Sibeliustalolla.

Kavalkaadin aloitti Jarkko Ahola. Konserttiin menin vailla odotuksia. Ahola ei ollut lemppareitani Tähdet, Tähdet -ohjelmassa. En tykännyt, kun herra kiekui kaikki kappaleet. Eli ei odotuksia. Systerillä olikin senkin edestä. Konserttiin suunnattiin, koska hommasin liput systerille synttärilahjaksi.

 Huomasin, kun menee ilman odotuksia, niin on mahdollisuus yllättyä positiivisesti. Kyllä J. Ahola veti hyvin. Ja tulihan sieltä myös Euroviisuedustuskappalekin (Teräsbetoni - Missä miehet ratsastaa).

Useamman kerran konsertin aikana meni kylmät väreet. Ja mielestäni J. Ahola lauloi enemmän ilman kiekumista kun verrataan Tähdet, Tähdet -ohjelmaa. Etelä-Suomen Sanomien kriitikko tosin ei huomannut tätä, koska kommentoi konsertin sieluttomaksi. Unohti tosin jutussaan mainita, että J. Ahola sai yleisöltä suosionosoitukset seisten. Eli pah, kriitikolle. Oli kyllä upea konsertti!

Seuraavana vuorossa oli hiukan rennompaa meininkiä, kun kävin katsomassa Sami Hedbergin the 365 -kiertuetta. Hedbergin olin nähnyt viimeksi toukokuussa, ja ikävä kyllä suurin osa jutuista oli samoja. Nauraa kuitenkin sain - varsinkin ensimmäisellä puolikkaalla. Ensimmäisellä puolikkaalla vanhat jututkin naurattivat, toisella puolikkaalla ei juurikaan. Hiukan olin pettynyt. Varsinkin kun kärpäsimitaatio jäi tulematta.

Kyllä yleisön reaktioista näki, että kaikki viihtyivät. Nauru raikui ihan mukavasti.

Kolmantena vuorossa oli Juha Tapio. Muista poiketen Juha Tapio esiintyi Finlandia -klubilla.

Eipä tarvi muuta sanoa, huikea Juha Tapio!

Juha Tapio on yksi kolmesta ehdottomista suosikki artisteistani. Ja Juha Tapiossaon mahtavaa se, että huomioi hyvin yleisönsä ja jaksaa vielä keikan jälkeen tulla jakamaan nimmareita.

Uuden levyn olisin voinut opetalla ennakkoon, kuten muut olivat tehneet. Nyt pitää korjata tilanne.

Ja aina oppii uutta. Enpä ollut tienyt, että Yön Pettävällä Jäällä on Juha Tapion tekemä. No, nyt tiedän!

Neljäntenä vuorossa oli Kaija Koo. Eipä tarvinnut Kaija Koon pyytää katsojia taputtamaan. Yleisö oli heti menossa mukana.

Kaija Koon esitystä varjosti kipeä jalka. Artisti ei voinut liikkua normaaliin tapaan lavalla. Kyllä heiluminen onnistui, mutta normaalista kävelystä näki satunnaisesti, että kipeää tekee. Osan konsertista Kaija Koo joutui istumaan ja osan ajasta käytti kävelykeppiä. Enpä tiedä, mitä on tapahtunut: "Siipeensä saanut" levy-yhtiön mukaan.

Vaikka konsertti oli todella hyvä, niin jäi ristiriitaiset fiilikset. Moni yleisöstä olisi halunnut nousta jammailemaan, mutta se kiellettiin. Edes viimeistä kappaletta ei saanut seisten taputtaa, paitsi viimeisen kertosäkeen ajan. Yleisö olisi halunnut osoittaa suosiota, mutta siihen ei annettu lupaa. En tiedä, hiukan petyin.

Viimeisenä vuorossa oli Antti Tuisku. Hiukan pelotti, että miten jammailun kanssa käy. Onkohan Sibeliustalolla kielletty seisominen. Tämä pelko osoittautui turhaksi. Antti Tuisku kun astui lavalle, niin sen jälkeen juuri kukaan ei enää istunut, ja metakka suosionosoituksista oli korvia huumaavaa. Ensimmäinen konsertti, jossa olisin kaivannut korvatulppia.

Tuisku pääsi yllättämään. Antti Tuiskuahan on aina mollattu, ettei hän osaa laulaa. Itse tykkäsin Antti Tuiskusta jo Idols - aikaan eli 2003. Mutta kyllä meikäläiseltä jäi suu auki, kun Tuisku lauloi kappaleensa "Tyhjä Huone". Antti Tuisku on myös muutakin kuin vain show. Artista on kehittynyt monitaitoinen lauluja, joka luottaa itseensä. Mielestäni nyt näkyy nöyryys ja tämä itseensä luottaminen. Näin Antti Tuisku on jotain ihan käsittämätöntä.

Yleisö koostui lähes vauvasta vaariin. Nuorimmat olivat varmaan eskari-ikäisiä ja vanhimmat päälle 60-vuotiaita. Eli Antti Tuisku on nykyään koko kansan artista. Porukassa oli monia ensi kertaa paikalla olleita, mutta joukkoon mahtui myös faneja ihan alkumetreiltä asti. Alkuajan faneja hemmoteltiin usealla vanhalla kappaleella. Kuitenkin suurimman potin vei Virve Rostin alkuperäiskappale "Sata Salamaa". Tuo kappale soi meillä kotona myös paljon. Tytöt fanittavat Antti Tuiskun tahdissa ja Joona tykkää enemmän "vanhan naisen" versiosta. Äidille kelpaa molemmat.

Tuiskun konsertti jäi viimeiseksi, vaikka Waltteri Torikan konserttiin myös olisi ollut mahdollisuuksia päästä. Liput olisivat olleet miehen työpaikan kautta eli minä olisin ollut avec. Mies kuitenkin joutui töihin, joten konsertti jäi väliin. PAH!

Ai kuinka meni isänpäivä...

No näin...

Joonalla on ollut flunssaa 3-4 viikkoa. Pari viikkoa sitten oli silmätulehduskin. Kun se parani, niin näytti flunssakin helpottuvan. No, toisin kävi. Tällä viikolla yskä paheni ja eilen nousi lämpöä. Korva on ollut ääniherkkä ja kurkku järkyttävän kipeä. Päätimme sitten mennä pojan kanssa päivystykseen. Mies ja tytöt lähtivät anoppilaan syömään.

Lasten puolella ei ollut montaa potilasta, kuitenkin meillä aikaa meni NELJÄ tuntia. Tuli jälleen mieleen, miksi mieluummin maksaisin yksityiselle enkä jonotaisi päivystyksessä. Tällä kertaa ei ollut aikoja yksityiselle, ja helpointa lääkärikäynti oli hoitaa vapaapäivänä.

Palkinto reissun jälkeen. Olimme supernälkäisiä. Joonan reissu päättyi tähän, itselläni vielä jatkui naapurikunnan puolelle apteekkiin... korvatulehdushan pojalta siis löytyi.

Melkein kuusituntia kotoa lähdön jälkeen pääsin takaisin... pyykkiävuorien pariin.

Ai miten niin pyykkivuorien...