Vau vau vauvattaa...

Nyrkkeily. P.S. Isille äidin kännykän
käyttö ei ole vieläihan hanskassa.

Viime viikolla kuulin uuden termin, sanan, asian mitä nykyään pitäisi tehdä vauvan kanssa. VAUVATUS. Siis hä?. Helsingin seudulla sitä on opetettu perhevalmennuksessa jo ainakin vuodesta 2008 lähtien (googlettamisen tuloksia). Enpä ole tosiaan koskaan tuota termiä kuullut. Vauvatukseen kuuluu ihan liikeohjeita, mitä tulee tehdä. Katselin Helsingin kaupungin terveyskeskuksen sivuilta videota. Siinä täti kertoo, mitä vauvatus on ja sitten tulee harjoituksia. Siis hä? Vauvatus on varhaisen vuorovaikutuksen vahvistamista. Hhhmmm... kuulostaa ajatuksena ihan hyvältä. Mutta sitten kun näin, mitä se todellisuudessa on, niin noinhan olen aina leikkinyt vauvan kanssa ilman mitään opetusta. Ei ehkä juuri vauvatuksen liikeratoja käyttäen, mutta samantyylisesti.


Vauvatuksessa vauvalla tarjotaan peukalot, joista vauva ottaa kiinni. Pyritään pitämään katsekontakti vauvaan. Jutellaan vauvalle (mukavia, heh). Ja suoritetaan neljä erilaista liikesarjaa, jokainen sarja sisältää seitsemän toistoa. Ensimmäinen on Halaus eli käsien levittäminen sivuille ja takaisin keskelle. Toisena on Nyrkkeily eli käsillä huitomista. Kolmantena on perhonen, joka muistuttaa perhosuintia, mutta tehtynä selällään. Neljäntenä on polkeminen eli jalkojen koukistelua. Useampi näistä liikkeistä on kyllä tuttuja ja käytössä vanhastaan. Hassua, että tästä on tehty opetusohjelma, ja sitä opetetaan neuvolassa. Eikö tuolleen leikitä vauvan kanssa ihan luonnostaan?

Halaus. P.S. Neiti ei tykkää salamavalosta.

Ilmeisesti Vauvatuksessa on myös ajatuksena, että vauva alkaisi tekemään liikkeitä itse, kun vain saa vanhemman peukalot käteensä. Länsi-Savossa oli juttu vauvatuksesta ja siinä kerrotaan tästä oppimisesta. Kun aikuinen ensin aloittaa liikkeen, niin silloin hän on aloitteentekijä. Sitten kun siirrytään seuraavaan vaiheeseen eli vauva osaa tehdä liikkeet itse, niin vauva on oppinut vuorovaikutustaitoja eli on aloitteentekijä. Näin aikuinen ja vauva voivat vuoropuhella niin kutsutun vauvatanssin eli vauvatuksen avulla. Tutkimuksessa oli todettu, että vauvattamista harrastavilla oli uniongelmia vain 3,7 prosentilla, kun taas vertailuryhmällä oli ongelmia jopa 43,2 prosentilla. Hhhmmm... Minähän päätin testata Jenskun kanssa vauvatusta ja ensimmäisen päivän jälkeen oli kamalin yö koskaan. Ei saanut mamma nukkua, Ei.

Aloimme vauvattelemaan hoitopöydällä vaipanvaihtojen jälkeen ja joskus myös missä milloinkin. Noin neljä-viisi kertaa päivässä. Jo toisena päivänä Jensku alkoi levittelemään käsiään kun sai peukkuni kouraan. Myös nyrkkeily alkoi sujua itse. Potkuttelua on kyllä tehnyt aina hoitopöydällä ollessa tai oikeastaan nykyään aina kun on pitkällään. Toisaaltaan, samoin Jensku alkaa hilaamaan itseään istumaan, kun saa peukut kouraansa eli tämänkin on oppinut. Ja kyllä nuo istumaannousut ovat lempileikki vielä.

Jatkamme harjoittelua ehkä hieman pilke silmäkulmassa, mutta onhan tuo leikkiminen Jenskun kanssa hauskaa. Ja omia liikkeitä ja loruja kahdenkeskisiin hetkiin kehitellään koko ajan lisää. Heh!

Hhhmmm... pitäisikö kertoa miehelle, että tällaista pitäisi alkaa nyt tekemään isänkin? Katsotaan mitä tykkää. Mies ei muuten lue mun kirjoituksia. ;)

Kuitenkin edelleen ihmetyttää, että miksi tällaista pitää opettaa? Onko oikeasti niin, ettei vastaavanlaisella tavalla leikitä, pelleillä ja jumppailla vauvan kanssa ihan luonnostaan? Ja arvatkaapas millaisia keskusteluja ja bloggauksia löytyi kun googlettelin Vauvatuksen.