Cake to Bake

Tässä kotiäitiaikana ei ole oikein ottanut tuulta purjeisiin tuo ruoanlaitto. Kakkuja sentään olen oppinut tekemään tai ainakin kahta kakkua. Ja oikeasti, minun tiikeri- sekä pätkiskakku ovat hyviä - ne ovat meheviä, eivät liian kuivia! Tässä 1-2 kuukauden aikana on tullut tehtyä MOOOONTA kakkua. Useimmiten kyllä lasten toiveista. Tässä hiukan kuvasatoa kakuista ja oheistoiminnoista.

24.4. Tiikerikakkua

26.4. Edellinen kakku loppui kesken ja lapset halusivat lisää.

6.5. Äiti ja isi oli lähdössä Euroviisuihin ja lapset halusivat mummin luokse äidin tekemään Tiikerikakkua. Tosin mummikin oli tehnyt, mutta kuulemma äidin oli parempaa!

21.5. Joonan luokalla oli yökoulua ja sinne vietiin nyyttäriperiaatteella herkkuja. Poika tilasi mukaan Pätkiskakun. Kovasti arvoin yksi vai kaksi. No ensin yksi. Jenna hoiti jauhojen lisäämisen sekä "lopputyöt".

Ja pitäähän sitä joskus lettujakin tehdä.

22.5. Voisihan sitä tehdä sen toisenkin kakun, kun syöjiä kuitenkin 18 lasta + aikuiset. Jenna jälleen apuna. Tällä kertaa lopputöissä leikittiin Vaahteramäen Eemeliä.

Pää kävi kipossa.

Tällainen kakku lähti koululle mukaan.

Tupperwaren kulho on osoittautunut hyväksi kakkukuvuksi. Kansi lautasena (ei tuo yllä näkyvä avauskohta häirtise käytössä) ja kippu kanneksen. Sulkeminen onnistuu painamalla. Näppärää!

Koska nyyttäribudjetti oli 2-3 euroa, niin hyvällä omallatunnolla päätin jättää toisen kakun itselle. Itse tykkään salmiakki-lakritsin makusta pätkiskakussa, joten strösselöinti tehtiin 50/50 periaatteella - puolet kakusta Joonan syötäväksi ja puolet äidin!

27.5. Josko sitä taas vähän lettuilisi...

31.5. Joonan luokkakaveri järjesti nyyttärit koko luokalle vuoden päättäjäisiksi. Joona halusi mukaan pätkiskakun...

Kerran kun keittiöön suuntauduin, josko vähän lettuja vielä koulun päättymisen kunniaksi - samalla kuin kakku paistui.

1.6. Sitten olisi vuorossa edellisenä päivänä tehdyn kakun kuorruttaminen. Jenna "apuna" - no ainakin suklaan syömisessä.

Seuraavaksi siirto

Tadaa... taas on kakku valmiina ja kuorutuslautasen jämät
ovat MINUN!

Mutta eihän päivän leipomiset tähän jäänyt. Maanantaiksi piti saada tuliaiskakku ja pätkisaineksi oli edelleen.

Tupperin mikrokippo (oikea nimi ööö...) on ihan huippu voin/suklaan sulattamiseen

2.6. Tuliaiskakku piti vielä päällystää... Ihan kuin jotain olisi tästä unohtunut...

Aikaa puolitoista kuukautta ja 7 kakkua eli kakku per viikossa :)

Ja loppuu vielä Happyhappyjoyjoy - Latvian Cake to Bake

Joulukuun 12. - Tiikerikakku

Kuviksien viimeisillä kerroilla on herkuttelua. Jonttu vei mukanaa karkkia, mutta Johkupa halusi tiikerikakkua. En ole koskaan tehnyt tiikerikakkua, koska anoppi tekee aivan ihanan makuista. Nytpä sitten kokeilin.

Ensimmäinen haaste: Kyllä meillä on yleiskone, olen sitä joskus käyttänyt. Mutta missä on yksi osa, jolla saan vatkaimet kiinni. Keittiö ympäri.

Toinen haaste: Kaapissa ei ole kuin ruiskorppujauhoja. Eiköhän nekin käy?

Kolmas haaste: Taikinan määrä näytti olevan vain (vahingossa sanottu) pierun verran. Tai sitten vuoka oli vain auttamatta liian pieni.

Kuitenkin taikina maistui herkulliselta, ja taisi tuosta tulla ihan tiikerikakun näköinen. Hiukan kyllä meni tummaksi päältä, mutta kuulemma voi ihan hyvin syödä. Käyttämäni ohje löytyy täältä. Paitsi paistoaika oli 45min (40min olisi riittänyt).

Legopalikka

Jonttu tahtoi kakuksi legopalikan. Ja totta kai äiti taas yritti...

Jontun lempiväri on keltainen, joka päällisenkin tulisi olla keltainen. Eli haaste yksi. Koska keltaista vaahtokarkki- tai sokerimassaa ei ole yksinään myynnissä (vain pakkauksissa pieninä määrinä), niin valkoinen massa tuli värjätä. Onneksi ihan S-markettiin oli tullut elintarvikevärejä, joten tehtäväksi muodostui värjätä valkoinen vaahtokarkkimassa keltaiseksi.

Toinen haaste oli tehdä suorakulmainen kakku. No, eiköhän tuo kääretorttupohjista onnistu. Niitä ainakin osaan tehdä. Kolmas haaste oli saada päällystettyä suorakulmainen kakku. Nyt ei voinut antaa kaulitun massan mennä hamemaisesti laskoksille, kuten Barbie-kakussa pystyi.

Ei kun hommiin... Apuna käytin Charlotte Russe ohjetta.

Let´s start. Helpoin osuus.

Testing. Vaaleanpunainen sokerimassa värjätty keltaiseksi,
kippoon harjoiteltu päälystämistä ja nappula legoon, joka kyllä olikin
duplon nappula.

Charlotte Russe täyte kolmessa kerroksessa. Pohjina 2 kääretorttua.

Valkoinen massa on värjätty keltaiseksi.

Kakun päälle Kotigastronomin vaniljakreemi.

Vaahtokarkkimassaa vaille valmis.

Ja nyt tuo lärpäke pitäisi saada tuohon kakun päälle.

VALMIS. Ulkoisesti ja sisäisesti onnistunut, vaikka itse sanonkin.

 
Jonttu ei itse tykkää SYÖDÄ vaahtokarkki- /sokerimassapäällysteisiä kakkuja, joten poika tilasi myös mummilta persikkakakun.

Barbie-kakku

Lupauduin tekemään tyttöjen synttäreille Barbie-kakun. Eläissäni olen tehnyt maksimissaan viisi täytekakkua, joten aika uhkarohkean projektin otin. Sain vinkin, että kakkuosa kannattaa tehdä Charlotte russena. Koska tuotakaan en ole tehnyt kuin kerran yläasteella, niin päätin tehdä viikkoa ennen juhlia koeversion. Tässä kuvia tuosta koitoksesta.

Let's start...

Kääretorttu uuniin, tämän olen tehnyt joskus ennenkin.

 

Täytteenä kuningatar-pilttiä ja vadelmahilloa.

Mustikka-vadelmarahka. 

Seuraavana päivänä projekti vaahtis-/sokerimassan kaulinta.
Ensimmäistä kertaa ikinä.

Harjoitusversiosta tuli ihan hienon näköinen.

Rakenne ei vain ollut paras. Rahka jäi liian löysäksi.

Hiukan muutoksia the kakkuun. Mustikat pois, rahkaa enemmän, liivatetta enemmän ja kääretorttua enemmän. Kääretortun täytteenä oli ruusunmarja-vadelma piltti sekä vadelmahillo.

Varsinainen versio syötäväksi.

Takaanta.

Rakenne oli nyt parempi. 

Tästä versiosta tuli hiukan liian kirpsakka, mutta jos joka lusikalliseen ottaa myös vaahtis-/sokerimassaa, niin lopputulos on hyvä. Itse en tykkää kovin makeasta enää, niin minun mieleeni tämä oli.

Tänään siis oli ohjelmassa Johkun kaverisynttärit. Huomenna jatketaan herkkujen tuhoamista tyttöjen yhteissynttäreillä. Huomenna lisää myös päivänsankarista.

Pikkuisen ensimmäinen juhla

Eilen vietettiin pikkuneidin ensimmäisiä juhlia. Päivä alkoi juuri siten, miten sen kuuluukin. Neiti ei nukkunut aamupäivästä tavanomaisia pitkiä päikkäreitä vaan heräsi vajaan 2 tunnin päästä. Onneksi omat hiukseni sain kuosiin bad-hair-daystä huolimatta. Sisällä neiti vielä torkkui sen verran, että sain meikitkin naamaan. Kyllä siinä itseä laittaessa tuli ajatukset: "Miksi en mennyt kampaajalle?" "Olisipa häitteni hovimeikkaaja Suomessa". Isomman neidin hiuksetkin sain laitettua nätisti, vaikka peikkoprinsessa muutti mieltään kiukuten useampaan otteeseen. Mies lähti ennakkoon laittamaan ristiäispaikkaa kuntoon. Tuntia ennen tilaisuuden alkua pakkasin kaikki kolme lasta autoon ja suunnattiin Sovituksen kirkolle. Juhlakalu otti onneksi puolen tunnin torkut ennen toimituksen alkua.

Itse kastetilaisuus Sovituksen kirkon Andreaksen kappelissa meni hienosti, vaikka pelkäsin unikiukkua koko päivän. Sylissä pitävä kummi osasi hommansa erinomaisesti (onhan hänellä itsellään vajaa 2-vuotias lapsi). Kummi pysyi koko ajan liikkeessä ja piti neitiä pystyssä. Muutaman vastalauseen neiti ilmoitti, mutta tutitettu kummi oli valppaana. Kolmannen kummin vastuutehtävä onneksi jäi puuttumaan, hänet oli varustettu puklauttelua varten liinalla. Sylissä pitävä kummi onneksi välttyi pukluilta (jotka äiti sai kyllä myöhemmin päälleen). Isompi neiti oli hupaisa kommentoidessaan tilaisuutta. Isoveljen kunniana oli kertoa vauvan nimi.

Päällä neidillä oli minun tekemä kastemekko. Kastemekon kudoin esikoista odottaessani. Työhön meni useampi kuukausi, mutta upea siitä tuli (vaikka itse sanonkin). Malli on 2/1983 käsityölehdestä. Kun mekko oli valmiina huomasin tuon hauskan yhteensattumat, olen itse syntynyt helmikuussa 1983.



Kastetilaisuuden aikana minulle iski epätodellinen olo. Onko minulla todellakin kolme lasta? Tämä sama tunne iskee aina silloin tällöin. En ole vieläkään täysin sisäistänyt, että perheemme on kasvanut. Kuitenkin toisaaltaa tuntuu, että pikkuinen olisi ollut aina. Onneksi palasin takaisin todellisuuteen, kun sain tilaisuuden jälkeen pikku kullan takaisin omaan syliin.

Kahville menimme kirkon takkahuoneeseen, oli mielestäni juuri täydellinen paikka meille. Herkut olivat mahtavat, ja niitä tuli syötyä paljon. Kakkua lukuunottamatta tarjoiluista vastasi Eilan Pitopalvelu. Kakku oli ystäväni (Hellurei / Hellut Hetelmät) tekemä ja se oli täydellinen. Olisin voinut syödä koko kakun kerralla. Kakku ei ollut liian makea, juuri sopiva. Ja koristeet. Olin sanaton, kun näin taideteoksen.

Juhlan jälkeen pikkuneiti sai päälleen hiukan vilposemman puvun. Vaatteiden vaihdon ja tankkauksen jälkeen olikin hyvä ottaa pienet nokoset. Sitten jaksoi hyvin hetken taas seurustella.


Nyt kun perheessä on neitejä kaksi, niin olen miettinyt lasten kutsunimet tähän blogiin uudelleen. Jatkossa esikoinen on Jonttu, isompi neiti on Johku ja pikkuneiti on Jensku.











P.S. Muoks. Kakuntekijä alkoi pitämään blogia myös, joten pitihän hänet linkittää juttuun mukaan. ;)