Adidas Neot miehelle

Kylläpä näissä meni aikaa. Itseasiassa aikamoinen turhautuminenkin tuli, mutta loppu hyvin kaikki hyvin - mies sai tennarinsa.











Mallihan oli tällainen, mitä lähdettiin tavoittelemaan

Ei ihan helpoimmasta päästä. Ei kun yrittämään.

Tekniikkana intarsia eli sukkaa tasona pyöröpuikoilla

Tuloillaan tiimalasikantapää.

Tasoista pitäisi saada umpinaiset.

Kengänpohjaa testing 1. 

Ei onnistunut, joten...

Viimeistelyä silmukoita jäljitellen - purkuun meni.

Tässä vaiheessa päätin, että olkoon sitten pula-ajan tennarit. Erinäisten vaiheiden jälkeen, nämä kävivät myös roskiksen puolella. Lopulta kuitenkin luonto ei antanut periksi luovuttaa, joten homma jatkui.

Kengänpohjaa 2. - parempi menestys

Problem 2 solved

Ja lopulta VALMIIT. 100% tyytyväinen en ole, mutta ehkä 99%:sti. Muutaman uuden idean sain testattavaksi seuraaviin tennareihin. Pakko kyllä sanoa, ettei enää Adidas Neoja vain ja ainoastaan "Converseja".

Adidasta en jaksanut enää sommitella, kun ei luonnistunut ei.
Näin ollen pelkkä NEO sai riittää.

P.S. Kuvien jalkamalli ei ollut ihan oikeaa kokoa.

Lankalaihis 27.4.2014

Ensimmmäinen kuukausi takana:

Haitarisäärystimet -112g (7-veljestä).

Johanna työ nro 2.

Lapsille annettu -150g (Flipflop)

Keväiset Earth-sukat siskolle -130g (Nalle)














Ostot: 7-veljestä +150g.

Miehen tennarit ovat muutamaa yksityiskohtaa vaille valmiit, mutta eivät nyt vain ehtineet tämän ensimmäisen kauden laskelmaan. Seuraavaan onkin tiedossa miinusta heti. Ja tuo tämän kuukauden plussa on jo korvamerkitty seuraavaan työhön.

Yhteensä:
Kulutus/annettu: -392g
Ostot/saadut: +150g
TOTAL -242g.

True housewife

Näin viimeisenä yh-päivänä olen sitten "oikea kotiäiti".

Johanna halusi viimeiseen kuvikseen evääksi tiikerikakkua. Äiti lupasi leipoa. Sitten seurasi HUPS. Tänään on viimeinen kerta ja voitte arvata ettei kakkua ollut tehty.

NYT ON !!!

Jennan kanssa ryhdyimme leipomispuuhiin kunhan isommat olivat ensin viety kouluun ja kaupassa käyty täydentämässä leipomistarvikkeita.

Jennasta parasta oli kippojen nuoleminen.

Kyllähän tuosta ihan kakku taas tuli.

Ja jottei kaikki tähän jäisi niin päätin olla villi. Liha-makaroonilaatikko on nyt vuorostaan uunissa!!! Ja keittiö on jo imuroitu. Seuraavaksi suuntaan olkkarin ja eteisen pariin. Ja vessatkin saa nyt kunnolla pestyä, kun vihdoin muistin ostaa puhdistusaineet.

Todistusaineistoa

Illalla sitten suuntaan Orimattilan Hellimöön lataamaan akkuja!

Allergiakausi alkanut?

Minähän olen kärsinut siitepölyallergioista puolet vuodesta. Lääkkeiden syönti alkaa maalis-huhtikuussa ja päättyy elo-syyskuussa. Viime elokuussa kävin homeopaatilla (klik), josko sieltä saisin helpotusta allergiaan. Hiukan jäi hapara olo, koska mielestäni puhetta oli, että palataan niihin allergioihin myöhemmin.

Tässä pari päivää sitten tajusin - en ole ottanut allergialääkkeitä kuin ihan satunnaisesti, ehkä noin 10 kertaa. Nyt on kuitenkin jo huhtikuun puoliväli ohitettu ja kevätkin oli aikaisempia vuosia aikaisempi. Hhhmmm... oiskohan tämä sitten vaikutusta niistä lääkkeistä joita söin muutamat homeopaatilla käynnin jälkeen? (Ja muuten refluksilääkkeitäkin käytän enää harvakseen).

Toki olen kuluneen reilun puolen vuoden aikana sairastellut enemmänkin - pitkittyneitä flunssia. Ensimmäinen tautihan tuli homeopaattisten lääkkeiden alotuksen jälkeen. Sairasteluihin olen soveltanut molempia lääketieteitä. Tietyt käyttämäni lääkkeet ovat olleet luonnonmukaisia, mutta tarpeen vaatiessa kyllä hyödynnetään myös länsimaalaista lääketiedettä. Mutta näinhän kohtaamani homeopaatitkin ovat tehneet - jos homeopatian lääkkeet eivät auta, niin asiansa osaava lääkäri hyödyntää myös muita keinoja. Ajattelee mikä on juuri sillä hetkellä oikea ratkaisu.

Mutta tähän päivään. Olen eilen haravoinut pihaa sellaiset 5-6 tuntia (toki aina välissä leikkinyt Jennan kanssa tai hakenut neitiä pois tieltä). Silmiä ei kirvele, päätä ei säre eikä nenäkään ole mitenkään erityisesti tukossa. Toki allergiatestejen mukaiset pahimmat hetket ovat vielä edessä, mutta onhan tämä jo edistystä, jos parilla kuukaudella saa lääkkeiden syöntiä vähennettyä - näin alkuun.

Olenko täydellinen tyttöystävä/vaimo?

Iltalehden sivuilla oli maaliskuun lopulla "tieto" siitä millainen on miesten mielestä täydellinen tyttöystävä (klik)?

Kuinka hyvin sinä istut tähän kuvaan? P.S. tämä on ihan leikkimielellä sitten.

1) Pituus noin 168cm  - aika lähellä kyllä, heittoa vain 2cm.
2) Ruskeahiuksinen - osui
3) Juo valkoviiniä - mielummin sitä kuin punaviiniä
4) Pitää liha- ja grilliruoista - EHDOTTOMASTI
5) Ei omista tatuointeja - ei löydy ei

6) Painon suhteen miehet ovat realistisia eli 58kg (realistisia?) - Tuon painoin 2009 ja ei kiitos enää noin vähän.
7) Kuppikoko 75C - kaipa tuo riippuu hiukan liiveistä, mutta jihuu, Jennan syntymän jälkeen tähän on jääty. Ei ole palattu sinne 80-85A/AA linjalle enää takaisin.
8) Pukeutuu pillifarkkuihin tai minihameeseen - Nyt mentiin hutiin. Toki noiden yhdistelmää voisi harkita Köpikseen... tai sitten ei.

9) Sosiaalinen - kaipa ihan ok
10) Tykkää käydä baareissa ja konserteissa - molemmat käyvät, mutta ehkä tällä hetkellä valitsisin tuon konsertit.
11) Tulee toimeen ystävien kanssa - kai minä tulen (?) Ystävät hei, saa kommentoida ;)
12) Tulee toimeen anopin kanssa - tulenhan minä.
13) Sänkypuuhissa kokeilunhaluinen - Noh, ehkä tai sitten ehkä ei.

Aikas hyvin sitä täytetään täydellisen tyttöystävän kriteerit... sanotaanko, että 10/13. Ei paha ei. Mitenköhän on, muuttuukohan kriteerit, kun tyttöystävä muuttuu vaimoksi?

Mutta joo, jos minä olen 10/13, niin kyllä tuo täydellisen tyttöystävän kuva muuttaa luvut ihan toiseksi. Nimittäin Kelly Brook oli sellainen, joka ulkoisesti muistuttaa täydellistä. Tosin kuka sitä haluaisi olla täydellinen, elämä olisi silloin tylsää. ;)

The täydellinen tyttöystävä ulkomuodoiltaan.

Arkihaaste Facebookissa

Tovi sitten minut haastettiin Instagramissa kuvahaasteeseen ja nyt sain saman Facebookin puolella. Tässä kooste viiden päivän arkikuvasta.

Päivä 1

Aamiainen poikkeuksellisesti istuen pöydän ääressä. Kahvia lempimukista. 

Päivä 2

Minnekään ei lähdetä ilman kutimia. @anoppilassa renkaita vaihdattamassa.

Päivä 3

Vaikka nyt onkin pyhä niin tämän neidin kanssa kaikki kulkee kuten arkenakin.

Päivä 4

Keepeleen muurahaiset!

Päivä 5

Vaikka lapset kielsivätkin ko. pelin niin silti tällä nollataan aivot.

17 päivää ja 7 tuntia... sitten se alkaa!

Nimittäin Euroviisut ja ensimmäinen semi-finaali. Ensimmäiset kisat katsotaan kyllä kotikatsomosta, mutta torstaina Suomen erään lennetään Tanskaan. Ja tietenkin siellä sitten katsotaan finaalikin.

Tarkoituksena on tehdä sukat/säärystimet edustusasuksi... niin ja sitten muuten sopivat vaatteetkin pitää hakia. Varmaan menen legginssit/hamonen linjalla, jotta säärystimet näkyvät. Uudet tennarit ostin tänään, joten osa hommista hoidettu.

Toissapäivänä katselin kaupassa kynsilakkoja. Sisko antoi synttärilahjaksi lahjakortin geelikynsiin eli hän tekee ne minulle. Haluan kynnet siten, että sopivat tämän vuoden teemaan. Ja teemahan on #JoinUs

Eli väreinä sininen, violetti ja punavioletti.

Näin lauantain ratoksi leikin lakoilla ja testailin erilaisia versioita. Tällaiset sain aikaan:

PAHOITTELUNI, kuva on kadonnut jonnekin!

Kuten huomaa, en osaa lakata kynsiä. Lähes aina kynnet ovat lakattomat. Mutta tuossa hieman osviittaa - kahden ylimmän kynnen tyylillä varmaan mennään ja tuohon alempaan vaaleampaan raitaan voisi lisätä vielä pienen bling-bling:n - vähän niin kuin tähden/timantin.

Ja tämä lakkailukokeilu oli samalla suunnittelua säärystimiä varten. Ikävä kyllä lankalaihiksen kannalta, teemavärejä ei oikein löydy varastosta. Kerä tai kaksi pitää käydä hakemassa kaupasta. Ideat alkavat kypsyä hiljalleen... ;)

#JoinUs #Eurovision

Iiiiiso Snifff! - askel taas lähempänä töiden alkua

Nyt on täytetty ja jätetty sähköisesti Jennan hoitopaikkahakemus. Hoitopaikkaa hain 1.9.2014 alkaen.

Töistä sain vahvistuksen, että osittainen hoitovapaa 4 päiväisellä viikolla on ok. Ensisijaisesti olen palaamassa omaan työhöni, mutta muista vaihtoehdoista voimme keskustella. Työpiste voi vaihtua, mutta tehtävä pysyy samana. Ellei sitten yhdessä päädytä toiseen tehtävään määräaikaisella sopimuksella.

Toki moni asia on vielä erittäin avoimena, sillä töissä on menossa nyt "kaikenlaista", mikä ei edes auta työmotivaation löytämistä. Kun noihin asioihin saadaan selvyyttä, niin varmasti omat asianikin selkenevät. Eli mitään ei ole vielä allekirjoitettu, mutta kuitenkin kirjallisena asia on - molemmin puolin.

Eli hiljalleen mennään kohti syksyä. Esimies laittoi, että paljon on koulutusta tiedossa, sillä tässä 2,5 vuodessa on tapahtunut paljon muutosta. Ja kuulemma puikot tulee sitten vaihtumaan näppikseen - 4 päivänä viikossa.

Arkimamman Arkiralli: 300 000 krt KIITOS! Nyt arvonta!!!

Nyt ihana käsityöarvonta, käyhän osallistumassa!







Arkimamman Arkiralli: 300 000 krt KIITOS! Nyt arvonta!!!: Nyt se on rikki, 300 000 sivulatausta!  Sen kunniaksi laitetaan pystyyn ARVONTA,  jonka palkinnon ystävällisesti sponsoroi  R...

Keväiset Earth-sukat siskolle

Sisko on jo kohtalaisen tovin odotellut omia sukkiaan. Noh, ajattelin nyt skarpata ja tehdä hänelle synttärilahjaksi. Samaan ajankohtaan pläjähti Voihan villasukka! -facebook-ryhmän kilpailu keväisistä sukista. Viimeksi oli todella hauskaa tehdä harmaita sukkia (klik), joten halusin osallistua tähänkin.

Sukka muotoutui tehdessä. Hiukan oli ideaa aloittaessa, mutta muutoksia tapahtui matkan varrella... ja paljon!

Saanko esitellä - keväiset EARTH -sukat

Jaa, mistäkö nimi tulee? No tuossa sukassahan on ihan selvästi ensin avaruus, sitten taivas. Tämän jälkeen maanpinta ja sitten hypätään maan alle. Kantapäästä löytyykin maapallon ydin. Ja koska maapallo on pyöreä, niin sama jatkuu takaisin päin kohti varpaan kärkeä.

Ja jälleen tein saman. Ensin vain yksi sukka. Miten tällä kertaa kävikään? Tällä kertaa ohje on kyllä kunnollinen toiselle sukalle, mutta väsymys vei inspiraation. Onhan tässä ensi yö aikaa vielä saada toinen sukka valmiiksi. ;) Siskolle kyllä näytin jo lahjan, joten postauksen voin julkaista.

Lankalaihishan on menossa, joten uusia lankoja en ostanut. Sukissa on käytetty varastosta löytyviä Nalle -lankoja. Sitruunaperhonen on käynyt ihan selvästi punakylvyssä. ;) Perhosen ohje on vanha tuttu ohje, josta tosin tein vain kerrokset 1-3 (4)  ja vartalon. Ohje löytyy TÄÄLTÄ  ja jos joku kaipaa "rautalanka" -versiota, niin se löytyy Puutalobabyn blogista, täältä.

Kukkaset kaipasivat vähän bling-blingiä ja sitä saivatkin tuollaisista paljetti-helmi kukkasista. Ja koska kyseessä on kevät-sukat, niin osa kukkasista ovat vielä nupullaan.

P.S. Kiitos äänestäneille. Tällä kertaa ei kyennyt kymmenen sakkiin, koska muut luomukset olivat niin upeita!

P.P.S. Tällä mallilla sukat 11.4. klo 19.45. Eli tekemistä vielä on hiukkasen huomiseksi. :D Jos ensi yönä valvotaan kuten viime yönä, niin eiköhän valmista tule.

P.P.P.S. Valmiit 14.4. klo 12.30 (vain 2pv myöhässä)

Nyt iski se virkoosi lapseen

Joona teki koulussa virkatun käärmeen. Johanna halusi myös samanlaisen. Joona kyllä virkkasi siskolleen käärmeen vartalon, mutta kun ei ollut vanua, homma jäi kesken.

Toissapäivänä Johanna ilmoitti, että hän haluaa virkata oikeasti. Ei kun kaivamaan lankoja etsimään sopiva koukku. Ei ihan helppo tehtävä. Mikä olisi hyvä lanka ja mikä olisi hyvä koukkukoko?

Ainoa paksumpi lanka oli FlipFlop, joten se. Työ aloitettiin nro 8 koukulla, mutta se osoittautui liian isoksi. Homma jatkui sitten nelosen bambupuikolla.

Hiirenhännän tekeminen osoittautui haasteelliseksi, itse virkkaaminen oli helpompaa. Minä virkkasin ensimmäisen kerroksen ja autoin käännöksissä. Ja toki matkan varrella aina kun apua tarvittiin. Johannalla on hiukan erikoinen tekniikka. Koukun vetäminen silmukoiden läpi on haasteellista, joten neiti nostaa silmukoita sormin. Samapa tuo, jos toinen saa nauttia itse tekemisestä.

Eilen valmistui ensimmäinen ötökkä ja nyt on jo toinen puolessa välissä. Ensimmäisen kohdalla ompelin saumat lähes kokonaan yhteen. Ötökän täytön jälkeen neiti tosin huomasi, että osaahan hän itsekin. Toisen ötökän neiti saa ommellakin itse.

Ja tässä kuvaa kaksin kappalein. Ensimmäinen on Johannan itse ottama ja toinen minun.

Mukaan pääsi Joonan käärme.

#arkihaaste instagramissa

Instagramissa (ja blogeissa) on kiertänyt kuvahaaste, jossa piti kuvata viitenä päivänä tilanne omasta arjesta. Minut mukaan haastoi Memmu H, joka kirjoittaa myös blogia Memmun vuosi 2014! Koska monikaan lukijoistani ei vielä seuraile (tai ainakaan tykkäile) aktiivisesti vielä instagramin puolella, ajattelin julkaista kuvat uudelleen täällä blogin puolella.

Palapelit. Lääkärissä. #arkihaaste 1/5

Vedot (5*45sek)*5 done. Ja nyt ei tullut laskuongelmia ;) #intervalli #muistiinpanot #tukkimiehenkirjanpito#juokseminen
Täähän käy itseasiassa haasteeseenkin. #arkihaaste2/5

Neulontaa siellä sun täällä. #arkihaaste 3/5

#arkihaaste 4/5 Viikonloppuisin isommat lapset pelaavat.

#arkihaaste 5/5 Isompien hakua koululta.

Langan laatu... hhmmmm

Tein helmikuun puolen välin jälkeen mielialasukat itselleni.

Tällaisethan ne olivat:

No, reilu kuukausi myöhemmin:

Pohjasta valkoiset kohdat ovat purkaantuneet. Vaaleanpunainen lanka oli Nallea ja valkoinen Woolia. Eli ei enää yhdistetä näitä sukkiin. Lisäksi sukat olivat jo täysin nukkaantuneet ennen ensimmäistä pesua. Ei kestänyt Nalle-lanka päivittäistä käyttöä edes kuukauden ajan.

Nukkaisuus ei oikein näy kuvassa. Luonnossa sukat ovat ihan kamalan
näköiset. :(

Kun saan muut työt alta pois, niin pitää kai tehdä itselle uudet sukat.

Voihan korvat...

Maaliskuun puolella kirjoittelin, että tytöt olivat kipeinä. No, tämähän tarina jatkuu edelleen.

Suuntasimme kirjoituksen seuraavana päivänä lääkäriin (17.3.). No, tytöt saivat perusflunssan diagnoosit eli turha käynti. Johanna menikin sitten seuraavana päivänä eskariin, ja tauti oli sillä voitettu. Lääkäripäivä oli maanantai, niin torstaina muistaakseni Jennalle iski (tietenkin yöllä) kamala räkätauti, ja tyttö alkoi yskiä siihen malliin, että piti kaivaa Ventoline viereen varuiksi (ei tarvittu kuitenkaan). Räkätauti jatkui ja jatkui, joten seuraavana maanantaina (viikko edellisestä käynnistä) suuntasimme taas lääkäriin. Diagnoosi: korvatulehdus, molemmissa korvissa. Antibiootit kehiin. Kuuri alkoi vaikuttamaan ihan jees. Nuha ja yskä alkoivat loppua, ja yöt alkoivat hiukan parantua. Jenna alkoi olemaan loppuviikosta oma itsensä.

MUTTA...

Seuraavan viikon alussa alkoi palaamaan yöitkeskelyt (kiitos kun sain välissä nukkua pari yötä, muutenhan en ole nukkunut juurikaan 10.3. lähtien), itkuherkkyys päivällä, nyhjääminen ja sellainen ei-jennamainen olemus. Pähkäilin, että onkohan kyse hampaista vai korvista. Tyttö kun lisäksi suojasi korvansa aina kovilta ääniltä. Halusin, että korvatulehdus suljetaan pois. Ja taas lääkäriin. Eilen sitten piipahdimme jälleen Mehiläisessä. Ja tattadattadaa... Korvat edelleen/taas tulehtuneet. Jippijaijee... Taas oma vaisto osui oikeaan. Pahus! Nyt alkaa tuhdinpi kuuri. Jos se ei auta, niin seuraava käynti on varmaan korvalääkärille. Korvalääkärille on tosin jo aika 24.4. edellisen jälkitarkastukseen, mutta pitää katsoa täytyykö tuota myöhentää.

Korvathan ovat tuttu vaiva Joonan ja Johannan kohdalta. Nuo isommat on molemmat putkitettu kahdesti (lisäksi molemmilta poistettu kitarisa ja Johannalta vielä nielurisatkin). Kuitenkin vielä on toivonkipinä, ettei Jenna seuraa sisaruksiaan. Nyt on vasta toinen tulehdus putkeen ja kokonaisuutena vasta kolmas. Kuitenkin... tiedätte varmaan mitä ajattelen. Onneksi on vakuutukset!

Mehiläisessä odottelemassa omaaa vuoroa.

Pitääkö kaikkien osata kaikkea?

Kuten tuolla viime syksynä toin ilmi, niin lapseni eivät ole kovin liikunnallisia. Lisäksi isompia  - varsinkin Joonaa - on vaivannut pienenä korvatulehduskierteet. Näiden yhteissumana on muodostunut se, että esimerkiksi Joonalla on ollut haasteellista (ja on vieläkin) oppia tasapainoa vaativia taitoja. Pyörällä ajon poika oppi vasta viime syksynä juuri ennen koulun alkua, monethan oppivat tuon taidon jo 5-6 vuotiaina. Toinen vielä ongelmallisempi taito on luistelu. Hiihto kyllä sujuu kangerrellen, mutta sujuu kuitenkin. Luistelu ei. Toinen ei vain pysy pystyssä. Ja enpä juurikaan voi asialle mitään tehdä. Jos toinen ei halua oppia eikä suostu vapaa-ajalla jäähalille, niin en minä pystyn pakolla menemään. Ei silloin mitään opi.

Olen ymmärtänyt, ettei Joonaa asiasta koulussa kiusata, mutta silti mietityttää. Opettajilta sain hiukan "murhaavia mulkaisuja", mutta mitä voin tehdä. Toki opettajatkin ymmärsivät asian, kun kerroin, että luistelu ei ole ainoa, jonka oppiminen on "viivästynyt". Sekä oman diagnoosini korvatulehduksien aiheuttamasta tasapaino-ongelmasta. Joonahan saattoi tuossa aikaisemmin kaatuilla ihan "helpoissa" tilanteissa. Ja eipä tuota auta, että poika on perinyt minun pitkät koivet.

Tasapainon kanssa on ehkä hiukan tapahtunut parannusta parkourin myötä, mutta tuon harrastuksen Joona joutui lopettamaan, kun oli talvella aina niin kipeä liikuntatuntien jälkeen. Ei kyennyt menemään harrastukseen.

Kuitenkin, tätä pohtiessani tuli mieleen, että tarviiko kaikkea osata? Ja pitääkö osaaminen mennä sukupuolen mukaan? Oletushan on, että poika pelaa jääkiekkoa ja jalkapalloa. On muutenkin erittäin urheilullinen. No, jos vanhemmat eivät ole, niin ei ole lapsikaan. Ja Joonaa ei voi vähempää kiinnostaa jalkapallo, koripallo, jääkiekko jne. Poikkeuksen tekee kyllä sähly! Se on Joonan suosikki!

Joona tykkää piirtämisestä, käsitöistä ja logiikkaa vaativista peleistä (eli yhdistelmä meistä vanhemmista). Miksi siis koko ajan pitää olla puolustaumassa siitä, ettei toinen vain tykkää fyysisistä peleistä? Koulussa Joona on aina rinnakkaisluokkalaiset kanssa - ai miksi? Koska omanluokkalaiset vain pelaavat jalkapalloa. Miten tuossakaan saisi toista olemaan omanluokkalaisten kanssa, kun ei halua pelata? Pitäisikö pakottaa? Ei, mielestäni.

Sama siis luistelun kanssa. Aina voisin pakottaa jäällä (suostuttelut ja lahjomiset on jo kokeiltu), mutta eipä siitä lopputulos muuttuisi miksikään. Pyörällä ajon oppiminen tapahtui vasta kun toinen halusi. Kaipa tässä pitää odotella samaa tapahtuvan luistelunkin kanssa. Tuleeko sitä hetkeä koskaan, en tiedä? Onko sen pakko tulla? Koulun kannalta kyllä, mutta muuten... en osaa sanoa. Itselläni on luistimet, mutta en ole luistellun lähes 20 vuoteen. En osannut silloinkaan kauhean hyvin (pysyin pystyssä ja pääsin eteenpäin), tuskin nyt enää osaisinkaan.

Tällä en siis tarkoita, että perustaitoja ei tarvisi oppia. On kuitenkin tilanteita, etteivät kaikki opi samassa ajassa ja tämä pitäisi huomioida. Lisäksi se, että jos ei ole mielenkiintoa, niin ei sitä pakolla mitään saa aikaan. En tiedä, miten paljon koululiikunta on muuttunut omista ajoistani (samoja opettajia kyllä vielä on), mutta silloin kyllä osattiin tappaa kaikki innostus jo ennestään ei-niin-suosittuihin -lajeihin.

Millaisia mietteitä teillä muilla on aiheesta (joka ehkä vähän harhailija tuli epäselvästi)?

Haitarisäärystimet (ja kaikkihan ei aina mene kuin römsöössä...)

Serkku kyseli harmaiden pitsisukkien yhteydessä, että olisikohan inspistä ja aikaa tehdä säärystimiä. Inspistä on aina ja kyllä sitä aikaakin aina revitään. Siitäpä sitten alkoi mallin metsästys ja langan värin pähkäily. Oli muuten aikamoinen projekti serkun osalta. ;)

Yhdessä päädyimme haitari-malliin. Tällaiset niistä sitten tulivat.

Suorana. Kuvio on ihan hauska.

Säärystin rypyttyy itsestään.

Niin ja kaikkihan eivät mennyt kuin Römsöössä. Ensimmäisestä versiosta tuli liian kapea. Itselleni se kyllä passasi juuri ja juuri. Ajattelin sitten, että kaksi kerää hankkineena, en pura ensimmäistä vaan teen sen loppuun ja sitten aloitan leveämmät. Näin tein ja sain ensimmäisen serkun säärystimestä valmiiksi. Kerä lankaa oli kulunut. Aloitin toisen säärystimen toisesta kerästä ja WHAAAT, se tuntui kädessä ihan erilaisesta ja alkoi heti nukkaantua. Ja sitten kun vertasin tehtyjä pätkiä vierekkäin, niin olivat eri väriset. PAH! Itselleni olisin kyllä tehnyt värisävystä piittaamatta, mutta sen verran perfektionistia vielä löytyy, että toiselle en halunnut tehdä. Näin ollen ensimmäinen säärystin lähti purkuun ja siitä sitten tein, jotta sain molemmat säärystimet samasta kerästä. Hiukan harmitti, kun näiden säärystimien teossa tuppaantui niin paljon aikaa. Ei se itseäni muuten olisi häirinnyt, mutta saaja joutui odottamaan 1,5 viikkoa. Serkun säärystimet kyllä valmistuivat loppupelissä 4 päivässä.

Purkuhommiin. Kyllä tuosta kuvasta hiukan huomaa purettavan
ja vieressä olevan resoorin värieron. Tai minä ainakin huomaan.

Miehestä oli jotenkin kivaa ikuistaa purkuprojekti ja jakaa kuva facebookissa.
Neuloja ei ole kovin kuvauksellinen kylläkään. Mies ei tuntenut materiaalieroa,
mutta värieron (erittäin pienen kuulemma) sekin huomasi.

P.S. Lankakerät olivat eri värierää. Tyhmänä en tuota tarkistanut ennakkoon. Ja kun toinen kerä oli aloitettua huomattua asian, niin eipä enää voinut palautusta tehdä. Kuitenkin palaute lähti paikkaan, josta langat tilasin.

MUOKS. P.P.S. Palautteeseen vastattiin 12 minuutissa ja verkkokauppaan on nyt 5e alekoodi, jotta voin tilata uuden langan. Tosin lankalaihis päällä, joten käytetään koodi johonkin muuhun. Nopeaa toimintaa!