Toissapäivänä Johanna ilmoitti, että hän haluaa virkata oikeasti. Ei kun kaivamaan lankoja etsimään sopiva koukku. Ei ihan helppo tehtävä. Mikä olisi hyvä lanka ja mikä olisi hyvä koukkukoko?
Ainoa paksumpi lanka oli FlipFlop, joten se. Työ aloitettiin nro 8 koukulla, mutta se osoittautui liian isoksi. Homma jatkui sitten nelosen bambupuikolla.
Hiirenhännän tekeminen osoittautui haasteelliseksi, itse virkkaaminen oli helpompaa. Minä virkkasin ensimmäisen kerroksen ja autoin käännöksissä. Ja toki matkan varrella aina kun apua tarvittiin. Johannalla on hiukan erikoinen tekniikka. Koukun vetäminen silmukoiden läpi on haasteellista, joten neiti nostaa silmukoita sormin. Samapa tuo, jos toinen saa nauttia itse tekemisestä.
Eilen valmistui ensimmäinen ötökkä ja nyt on jo toinen puolessa välissä. Ensimmäisen kohdalla ompelin saumat lähes kokonaan yhteen. Ötökän täytön jälkeen neiti tosin huomasi, että osaahan hän itsekin. Toisen ötökän neiti saa ommellakin itse.
Ja tässä kuvaa kaksin kappalein. Ensimmäinen on Johannan itse ottama ja toinen minun.
 |
| Mukaan pääsi Joonan käärme. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.