Uraäiti tykkää testailla - tykkäätkö sinäkin? (Hopottajat)

Loppukesästä törmäsin ihan vahingossa Hopottajiin. Tai olin kertaalleen kuullut aikaisemminkin. Koska tykkään testailla juttuja, niin ajattelin tämän olevani "mun juttu". Onhan noita muitakin suosittelumedioita, mutta tämä tuntui jotenkin niin suomalaiselta ja siltä, että tässä oikeasti pääsee testaamaan. Kansaimvälisten suosittelumedioiden ongelmana on, että kampanjoihin ei pääse kovin usein mukaan.

Hopottajissa olen päässyt tässä lyhyessä ajassa neljään kampanjaan mukaan. Henkilökohtaisesti suurin hyöty on ollut, kun pääsin testaamaan Lähiklinikka Laastaria. Myös lasten juhlajuomien testaus oli mukava juttu (tästä tulossa vielä yksi postaus).

Ensi vuodelle on tullut kiinnostuskyselyitä paljon, ja sieltä voisi olla tulossa todella mielenkiintoisia kampanjoita.

Joten, liity sinäkin porukkaan. Nyt on hyvä hetki, olet heti valmiina vuoden vaihduttua.

Ja vaikka palkinnot eivät ole motivaattorina, niin kyllähän ne kivoja ovat. Jo vajaan puolen vuoden hopottamisella olen päässyt TOP 50 listalle. Ja itseasiassa tällä hetkellä olen Joulukuun listalla kolmantena. Ykköspaikkaan on vielä matkaa, mutta mutta... kilpailuhenki herää. Vielä mä jossain vaiheessa olen se ykkönen! Heh! Ei vaan... (Niin siis koko vuoden TOP50 lista nollantuu vuoden vaihtuessa, joten paras olla missaamatta yhtään päivää.)

LIITY SINÄKIN HOPOTTAJIIN! Saat mahdollisuuden päästä testailemaan erilaisia kivoja tuotteita/palveluja.

Klikkaa linkkiä ja rekisteröidy mukaan! Laita srekisteröintikoodiksi HOP11228.

http://www.hopottajat.fi/rekisteroidy?id=11228&sha=2f2736446f13727c117f88512182b5023cfce472

#hopottajat

Uraäidin joululahjat muille

Tänä vuonna antamani joululahjat koostuivat pääsääntöisestki käsitöistä - tiskiräteistä ja pipoista.

Jenskun kummille eli ystävälleni sekä pikkusiskolle anskkille.
Lankoina Blend Bamboo.

Äidille, isälle/äippäpuolelle ja Jontun kummille
Lankoina Blend Bamboo.

Minulla on 3 kummipoikaa. Nämä kaksi pipoa ovat kahdelle vanhimmalle.
Lankoina 3-kertainen Novitan Nalle (musta ja Taika).

"Adoptiolapselle"
Pipossa 3-kertainen Novitan Nalle, Tiskirätissä Blend Bamboo.

Mies tilasi kollegoilleen rätit joululahjoiksi.
Lankoina kahdessa päälimmäisessä Novitan Bambu ja
neljässä muussa Blend Bamboo.

Lisäksi tein kaksi rättiä synttärilahjoiksi - mummilleni ja anopille. Näistä jäi kuvat ottamatta. 

Nyt saa olla rätit jokusen viikon tauolla. Samoin pipot. Muuten purin myös Johkun pipon ja tein senkin uusiksi. Mies on myös saanut omansa. Jensku on vielä vailla omaansaa. Pipoja on tehty nyt 7 + 3 purettua ja rättejä 14 + (serkulle aikaisemmin 4). Vuoden vaihteen jälkeen neulon serkulle 4 tiskirättiä. 

Nyt työnalla on itselleni säärystimet. Juostessa huomasin, että nilkat jäätyvät (kun on varrettomat juoksusukat), joten asia pitää korjata säärystimillä.

P.S. Äippäpuoli kertoi, että tiskirätti on kuivana erinomainen pölyrätti.

Lasten juhlajuomat 2/2 (Hopottajat)

Toinen maistelukerta karsiutui sairastelujen takia suunniteltua pienemmäksi. Meillä oli vesirokkoa ja ystäväperheessä vatsatautia. Onneksi meidän seuraan uskaltautui yksi ystäväperhe maistelemaan. Aikaisemmin lupaamani lettukestit vaihtuivat esijouluksi - kahvitteluhetki pidettiin 23.12.

Tällä kertaan raatiin kuului 2x 6v. tytöt, 1x 7v. tyttö ja 1x 9v. poika. Lisäksi aikuisraatiin kuului 2 isää ja 2 äitiä. Maisteltavina oli Moomin violetti (mustikka-vadelma), Mikki Hiiri (vaalea viinirypäle) ja Cars (mansikka).

Jokaisen yksimielinen päätös oli, ettei Cars:n mansikkaa voinut juoda. Lapset huusivat yhteen ääneen: "Tää maistuu ihan kaljalta." (kukaanhan ei ole kaljaa päässyt oikeasti maistamaan). Aikuisten kommenteissa oli sanat home sekä hiuslakka. En tiedä oliko pullo sitten jotenkin pilaantunut, koska tuosta pullosta korkki lensi kaaressa, sekä haju oli "ponnekaasumainen".

Aikuisten suosikiksi muodostui näistä kolmesta Mikki hiiren viinirypäle. Se oli kirpsakkaa, tosin lapsien mielestä liian kirpeää. Lasten yksimielinen suosikki oli Moomin - mustikka-vadelma.

Omat lapseni saivat maistaa kaikkia kuutta makua (aikaisemmat testattu täällä) ja ykköseksi nousi molemmat Moomin makut (metsämansikka ja mustikka-vadelma). Jonttu ja Johku eivät osanneet nimetä kumpi olisi ollut parempaa. Henkilökohtainen mielipide oli, että voittajaksi selviytyi Moomin metsämansikka.

Jumbosijan saivat tasapisten Princess (omena) ja Cars (mansikka). Itse olen näistä myös samaa mieltä.

Mikki Hiiri (viinirypäle), Planes (persikka), Moomin (metsämaniskka),
Moomin (mustikka-vadelma), Cars (mansikka) ja Princess (omena)

#hopottajat #lastenjuhlajuomat

***

LIITY SINÄKIN HOPOTTAJIIN! Saat mahdollisuuden päästä testailemaan erilaisia kivoja tuotteita/palveluja.

Klikkaa linkkiä ja rekisteröidy mukaan! Laita rekisteröintikoodiksi HOP11228.

http://www.hopottajat.fi/rekisteroidy?id=11228&sha=2f2736446f13727c117f88512182b5023cfce472

Joulukuun 24. - Hyvää joulua!

HYVÄÄ JOULUA JA 

ONNELLISTA VUOTTA 2014!

Joulukuun 23. - Joulupukki

Uskotaanko teillä joulupukkiin? Tuleeko teille joulupukki?

Meillä uskototaan joulupukkiin, mutta meille ei pitäisi tulla joulupukkia sisään.

Joulupukki. Mikä se on, kuka se on?

Joulupukki on satuhahmo, johon on turvallista uskoa. Joulupukki on hahmo, johon voi usko niin lapset kuin aikuisetkin. Joulupukki asuu Suomessa. Joulupukilla on monta tonttua apuna. Lisäksi apuna on apupukkeja sekä kaikki ihmiset.

Joulupukki (tai siis tontut) eivät valmista kaikkia lahjoja. Joulupukki ei kykene yksin kiertämään kaikkia koteja.

Lahjojen ostossa auttavat kaikki. Läheisethän parhaiten tietävät toistensa toiveet. Jokainen (myös lapsi) voi ostaa lahjoja. Se on jännää. On jännää saada kokea antamisen ilo, vaikkei aina itse henkilökohtaisesti pystykään lahjaa ojentaa. Aputontut kun tuovat paketit, kunhan ovat käyneet hakemassa autetut paketit kodeista. Joulupukki tai apujoulupukit eivät aina kerkeä sisään asti vaan jättävät lahjat terassille. Tai jos huono tuuri käy, niin lahjat ovat saapuneet saunan aikana. Joskus joulupukkejen reitit mutkittelevat. Aamuisin saattaa pihalta löytyä kuormasta tippuneet lahjat. Ja jos niistä löytää oman nimen, niin ne saa jo avata.

Itse uskon joulupukkiin. En usko, että joulupukki jakaa lahjat, saati että tontut valmistavat ne. Tai miten sen nyt haluaa ajatella. Eikö me kaikki olla tonttuja? Joulupukki on hahmo, joulun henki. Joulupukki on todellinen, mutta kuitenkin jokaisen omanlainen kuvitelma. Yhdessä blogissa kommentoitiin joulupukista, että se on kaikkien yhteinen leikki. Näinhän se on.

Usein lapsi aavistaa, ettei joulupukki ole "todellinen", mutta jatkaa silti leikkiä. Itse en ole kokenut mitään traumaa joulupukista. Toki pienä ihmettelin vain, että miksi joulupukilla on samanlaiset kengät kuin isillä. En muista, koska olen tajunnut, että joulupukki on satuhahmo. Ehkä se on valjennut hiljalleen.

Samoin tapahtuu omien lasten kanssa. Meillä lapset uskovat joulupukkiin, mutta tietävät kaikkien auttavan lahjojen ostossa. Lapset tietävät missä meillä säilytetään lahjoja. Mitäpä se haittaa, tontut hakevat ne aattona pois. Varsinkin Johkusta on ollut ihanaa antaa kavereilleen erilaisia pieniä lahjoja. Ja hän on näin ollen saanut toimia tonttuna.

Lasten kanssa on juteltu, etteivät kaikki usko joulupukkiin tai jotkut uskovat vain yhteen joulupukkiin ja siihen, että tontut valmistavat lahjat. Olemme todenneet, että jokainen saa uskoa niin kuin haluavat. Samaa keskustelua olemme käyneet joulun toisen merkityksen kanssa. Kaikki eivät usko, mutta ketkä uskovat, niin saavat uskoa. Meillä tässäkin on samanlainen arkinen uskomus kuin joulupukin kohdalla.

Näin on hyvä olla. Ei tarvitse paniikinomaisesti pitää sadusta kiinni, mutta silti saa käyttää lapsenuskoa (koskee myös aikuisia) ja elää sadussa.

Ai niin, Johku on harmissaan kertonut, ettei meille tule joulupukkia KOSKA ÄITI EI PÄÄSTÄ SITÄ SISÄÄN. Johku kuuli minun sanovan noin, kun en ollut miehen kanssa samoilla linjoilla joulupukki valinnasta. :D Johku tosin on itse lisännyt, ettei äiti päästä joulupukkia sisään, koska heillä on jo niin paljon lahjoja.

Joulukuun 22. - Joulun tunnelmaa

Meillä oli Partylite kutsut tovi sitten. Tai siis miehellä oli (ja sen kaverilla). Mies on aina ollut kaikkia kutsuja vastaan, paitsi Tupperwarea. No, nyt sitten siis mies isännöi kynttiläkutsuja ja kuulemma KotiGastronimitkin olisivat ihan ok.

Partylitesta löytyy kyllä ihan kivoja juttuja, mutta ovathan ne kalliita. Tosin kun yhden hommaat, niin jäät koukkuun. Isäntälahjana mies sai aivan ihanan somisteen. Oikeastaan tämä somiste oli syy miksi meille kutsut tulivat ja miksi järjestimme asian niin, että uusia kutsuja tulee tarpeeksi. Somiste on kuulemma tulossa ensi vuonna myyntiin - hinta noin 150 euroa. Ei kyllä tuollaista maksettaisi, mutta ilmaiseksi saatuna oli erinomainen investointi.

Tänään testasimme kynttilöitä ensimmäisen kerran. Johku hihkui, että nyt on joulutunnelmaa!

Joulutunnelma koki takaiskun, kun silityslauta päätti, että aika vaihtaa rauta. Lauta oli tönäissyt levyn päälle. Tiedän, ettei levyn päällä saisi pitää mitään (varsinkaan muovista), mutta nyt olin sattunut laskemaan levyn päälle.

Joulukuun 21. - Joululaulut

Tänä vuona meillä ei ole raikannut joululaulut. Ne on hitusen unohtuneet. Tai on lapset lauleskelleet joulujuhlien lauluja/virsiä.

Suomalaisethan tykkäävät perinteisesti melankolisista joululauluista - ne tuovat harrasta joulun tunnelmaa. Ovathan ne kauniita, kuten Varpunen jouluaamuna. "Kaikkien" tykkäämä Sylvian joululaulu ei ole minun mieleen. Muutenkin tykkään enemmän iloisista joululauluista.

Minulle joulu on iloinen lasten juhla ja sitä myös joululaulut kuvastavat. Toki suurinosa on käännöksiä jenkeistä. Paras joululaulu on kyllä tuolta Espanjan maalta eli Feliz Navidad. Onhan tästä tehty myös Celine Dionin versio, mutta mielestäni parempi on Jose Felizianon alkuperäinen versio. Mitä mieltä sinä olet?






Uutena vuotena kuunnellaan Abbaa. Happy New Year on soitava kun vuosi vaihtuu eli pitää ladata se valmiiksi kännykään.

Joulukuun 20. - Suunnitelmat uusiksi

Johkulla alkoi loma päivää aikaisemmin - VESIROKKO. Onhan tätä jo odotettu useampi vuosi, mutta nyt se sitten tuli. Tämähän tarkoittanee sitä, että Jensku sairastanee uutena vuotena.

En ole pahoillani asiasta, siis siitä, että tytöt tuon taudin sairastaisi. Olen sitä kastia, joka lähtee vaikka hakemaan tautia toisen luota. Haluan ehdottomasti, että kaikki lapset sairastaisivat sen - mieluiten ennen koulun alkua. Aikuisena tuo tauti on ihan hirveää - kokemusta on.

Jonttu sairasti vesirokon 2,5-vuotiaana. Tauti oli todella helppo. Siihen se helppous sitten loppui. Selvisi, ettei mies ollutkaan sairastanut tautia lapsena. Miehellä tauti oli avain kamala. Kuume oli useamman päivän 40 asteessa, lääkkeillä joskus sai tippumaan 39 asteeseen. Lääkkeitä miehellä taisi olla 8 eri, joita piti ottaa toistensa kanssa tai ei saanut ottaa muiden kanssa. Toiset piti ottaa ruoan yhteydessä, toiset ennen ja osa ruokailujen välissä. Mies teki taulukon, josta sitten raksi kun oli lääkkeen ottanut. Kello oli herättämässä yötä päivää 2h välein (vai oliko 4h välein), että on aika ottaa lääkettä. Itse odotin Johkua 32-34 raskausviikoilla ja mahan kanssa kannoin kaupasta kotiin, mitä miehen sattui milloinkin tekemään mieltä. Ei ollut kivaa ei.

Tiedän, että joillekin lapsille vesirokko on myös rankka, mutta todennäköisemmin lapset pääsevät helpommalla kuin aikuiset ja SIKSI HALUAN LASTEN SAIRASTAVAN TAUDIN MIELUITEN ENNEN KOULUIKÄÄ. Itse sairastin suhteellisen helpon taudin koulua edeltävänä kesänä.

Joulukuun 19. - Shoppailuinhoaja

Se olen minä. Vihaan mennä kauppaan. Vihaan etsiä kaupasta tarvittavia juttuja. En todellakaan lähde ihan muuten vain kauppoihin pyörimään. Hyvä näin, sillä mitä siitä tulisikaan, jos yhdessä perheessä olisi kaksi shoppaushullua.

Tämän joulun ja lahjojen pelastus on verkkokaupat. Kiitos Prisman ja Br-lelujen, niin tänä vuonna tuli lahjat hankittua ilman stressiä. Siis ne lahjat, jotka piti ostaa. Niin, isänpäivästä ja Jontun synttäreistäkin selvisin lahjojen osalta juuri verkkokauppojen ansiosta.

Mitä sitten yleensä ostan verkosta?

Lapsille lelut, vaatteet. Itselleni LANKOJA. Miehen kanssa leffa-, teatteri-, konsertti-, matka- jne. lippuja. Muutaman kerran olen ostanut itselleni vaatteita. Vaatteiden osto on vain haasteellista, kun en millään viitsisi epäsopivia palautella. Joten ostan vain varmoja juttuja, ja sellaisia ei ole paljoa.

Mutta siis. Ihanaa kun on verkkokauppoja, niin kaupassa kiertelyä inhoavatkin saavat ostella.

***

P.S. Kaikki ei mene aina nappiin. Tänään hain Br-lelun paketin ja hämmästys oli suuri kun paketti oli pienen pieni. Missä Jontun itse ostama lahja? Soitto asiakaspalveluun ja selvisi, ettei sitä tulekaan. Loppuvarastoista ja nettisivut eivät olleet päivittyneet. Asiasta olisi pitänyt tulla viestiä, mutta eipä tullut. No, asiakaspalvelija katsoi, että löytyykö puuttuvaa myymälöistä. Naapurikunnassa tai siis kaupungissa on kaksi Br-lelua. Ensimmäisessä ei ollut ja toisessa oli kolme. Lupasi laittaa s-postin, jos saa varattua yhden minulle. Pian tuli viestiä, että pahoittelut vielä ettei paketti ollut tullut ja nyt on varattuna haluamani lahja. Kauppaan tässä ikävä kyllä joutuu, mutta kun kyse on lapsen itse ostamasta lahjasta, niin pitää käydä hakemassa.

Joulukuun 18. - Joulujuhlat

Tänä vuonna oli koululla järjestetty hienosti joulujuhlat - ei ollut päällekäisyyksiä. Tai aikaisempina vuosina tuplabuukaukset ovat taineet johtua päiväkodista ja koulusta, mutta siis, nyt ei ollut päällekäisyyksiä.

Maanantaina oli Johkun joulujuhla. Juhla oli yhdistetty Johkun luokan (eskarit - kakkoset) sekä kummiluokan (kutoset). Juhla kesti noin 1,5 tuntia ja Johku oli mukana neljässä esityksessä. Ja kyllä meni kaikki hienosti. Johku oli todella kaunis lumihiutaleprinsessa. Neiti tanssi upeasti ja jälkimmäisessä tanssissa onnistui hienosti hillitsemään riehakkaan parinsakin.

Tiistaina oli Jontun joulujuhla. Juhla oli 3-4 luokkalaisten. Jokainen luokka esitti yhden esityksen. Jontun luokan esitys kruunasi juhlan eli jouluevankeliumi. Koska kolmannella alkaa englanti, niin joulukuvaelma oli englanniksi esitetty. Jonttu oli paimen, joka kantoi karitsaa. Vuorosanoja ei ollut. Hienosti kaikki lapset esiintyivät.

Hiukan toivomista olisi valaistukselle. Esiintyjät olivat melko pimeällä lavalla eli kunnollisia kuvia en saanut. No, kuvista viis. Tärkeintä oli, että lapset tykkäsivät ja ihan tohkeissaan ovatkin tässä viime viikkoina puhuneet kuinka ovat käyneet harjoittelemassa esityksiä.

Joulukuun 17. - Laatuaikaa

Viime lauantaina vietin laatuaikaa Jontun kanssa. Jontulla on koulussa menossa uintijakso, ja suosituksena oli käydä viikonloppuna uidessa. Jonttu oli puhunut ennakkoon, että hän osaa jo uida. Uskoin kyllä, mutta poika pääsi silti yllättämään. Viimeksi, kun näin Jontun uivan, niin matkaa taittui maksimissaan metri (sukeltamalla pari). Nyt poika ui viitisen metriä ja sukeltamalla menee niin kauan kun happea riittää. Ja taisi Jonttu yllättää itsenäkin hyppimällä. Torstaina Jonttu oli hypännyt koulun kanssa altaan reunalta, mutta nyt poika hyppi korokkeelta. Vielä piti aikuisen olla vedessä varmistamassa, että poika pääsee reunaan. Muutaman kerran piti napata kädestä kiinni ja auttaa.

Uinnin jälkeen kävimme yhdessä vielä kaupassa ja ostimme herkuiksi Mars-patukat. Tämä oli sellainen hys-hys -juttu, mitä ei saa kertoa siskoille.

Oli äärettömän ihanaa viettää aikaa Jontun kanssa. Ihan on pakko tunnustaa, että Jontun kanssa tulee oltua liian vähän kaksin. Muutenkin tytöt vievät suurimman osan huomiosta. Siksipä, tällaisia kertoja pitää ottaa useammin. Äiti nautti, Jonttu nautti.

Ja meinasipa kerran tulla äidille tippalinssiin. Jotain puhuin Jontulle, että pärjäätkö varmasti, niin poika totesi: "Äiti hei, mä olen jo 9 vuotta." Niin, Jonttu, sinä olet jo yhdeksän vuotta vanha. Sniff!

Joulukuun 16. - Numeropeliä

Tämä ei ole varsinaista vertailua, mutta numeroista ja käppyröistä kiinnostunut tykkää leikkiä näillä. Jonttu sininen, Johku punainen ja Jensku vihreä. Aikaisemmin leikin käppyröillä täällä.

Lasten pituuskasvu

Kuva tulee uudelleen pian.

Syntyessään lapsilla oli enimmillään yksi senttimetri pituus eroa (Jonttu-Johku). 6 viikon ikäisinä kaikki olivat suunnilleen saman kokoisia. Tämän jälkeen (kuten viimeksi kirjoitin), niin Jonttu sai kasvupyröhdyksen. 1v3kk (15kk) iässä Johku oli päässyt Jontun kanssa tasoihin ja meni ohi. Jensku on kasvanut maltillisemmin ja 1v3kk iässä oli sisaruksiaan pari senttimetriä lyhyempi.


Lasten painon kehitys

Kuva tulee uudelleen pian.

Ja painon suhteenhan Johku oli lähes kilon Jensku kevyempi syntymähetkellä. 6 viikon kohdalla kaikki olivat jälleen saman kokoisia. Sitten Jensku laittoi myös painon suhteen maltillsemman vaihteen. Vuoden ikäisenä Jonttu ja Jensku olivat saman painoisia, kun sairastelut olivat veroittaneet Jontun painoa. Johku jatkoi painon kasvatusta, ja näin ollen 1v3kk iässä Johku oli Jenskua noim 700g painavempi, Jonttu oli vain parisen sataa grammaa painavempi.

Joulukuun 15. - Joulukukka

Työpaikan vapaa-ajanjärjestön kautta pääsin jälleen osallistumaan kukkakurssille (tai minähän järjestelyt tein).  Paikkana oli jälleen Ahtialan kukka. Vuosi sitten samoihin aikoihin tein sinikatajasta ovikranssin, tällä kertaa vuorossa oli kukka-asetelma - jouluinen sellainen. Ja näin homma meni.

Sienen kastamisen jälkeen se piti pyöristää. No, tästä tuli edelleen aika kulmikas ja kaikkea muuta kuin tasainen. Onneksi tulee peittymään.

Ja tästä se lähtee. Luomisentuska iski heti kättelyssä. Mitä ihmettä teen? Minkä värisen teen? Muut valitsivat kukkia, minä päätin valita vain alavihreät ja miettiä muuta myöhemmin.

No, jospa se homma lähtisi tästä. Vihreätä ympärille ja kolme punaista neilikkaa. Ai tarvisiko sitten jotain muutakin? Mitä mitä mitä?

Okei okei, jotain valkoistakin voisi olla. Töks töks...

Sitten pitäisi saada lisää täytettä ettei sieni näy. Ei mitään voimakkaan tuoksuta, ettei käy Jontun (ja minun) nenukkaan. Ei ei, jotain vielä kaipaa...

KÄVYT JA KIMALLETTA!!!

(Google halusi lisäillä extraloistetta)

Kokonaisuutena asetelmasta tuli seuraavanlainen

Ja kotona asetelma pääsi olohuoneeseen (ja ensimmäisen kosketuksen jälkeen Jenskukin antoi asetelman olla rauhassa).

Joulukuun 14. - Elokuvissa

Kävinpä katsomassa miehen työkaverin kanssa Nälkäpeli - Vihan liekit. Viime perjantaina katselin miehen kanssa ensimmäisen osan, kun testasimme Elisa Viihteen videovuokraamoon. Ensimmäinen osa oli ihan jees, mutta tämä toinen oli mielestäni hyvä. Sopivasti jännittävä. Muutaman kerran hiukan tuli pompattua (erityisesti silloin kun H sai sätkyt, kun joku potkaisi hänen tuoliaan). Kun elokuva loppui, jäi olo, että nyt haluan nähdä heti seuraavan osan. Kuulemma seuraava osa tulee vasta vuonna 2015. Hööö...

Jotain tuo elokuva kyllä aiheutti. Kun sitten menin yksin piemään ja lähes tyhjään parkkihalliin kaupungissa, niin mielikuvitus alkoi laukkaamaan. Koko ajan pälyilin ympärilleni, että koska joku hyökkää kimppuun. Autolla ajaessakin tuntui koko ajan, että olisi jossain taisteluareenalla. Tuntui, että koska joku tulee jostain kimppuun. Kotiin päästyä olo jo hiukan hellitti. Jotenkin tuo aistien valpastuminen oli jännää, tai siis jännän tuntuista.

Jännitteisyys ei ollut liiallista vaan sopivaa, joten elokuvaelämys oli erinomainen. Ja seurakin oli hyvää!

Mikäköhän olisi seuraava elokuva? Last Vegas?

Joulukuun 13. - Joululahjat

Enpä ole juurikaan ajatellut joululahjoja. Melkein meinaa ahdistaa, kun kummit ja isovanhemmat kyselevät lasten lahjatoiveita. En minä tiedä, mitä vastata. Synttärit kun ovat juuri olleet, niin varsinaisia tarpeita ei ole. Jontulta, jos kysytään, niin vastauksena on Legoja ja Trash packeja. Johku taas vastaa Zhu zhu, barbeja ja Monster Highta. Oikeastaan molempien toiveet ovat sellaisia, mitä löytyy jo PALJON! No, lapsethan eivät tykkää pehmeistä paketeista (paitsi Johku mekoista). Mitä siis toivoa? Olen vastannut, ettei ole oikein mitään toiveita. Näinhän se on. Eivät nuo lapset juurikaan tuo toiveitaan esille. Kun alkaa vastausta lypsämään, niin saa jotain tietoa. Ja Jensku. Eipä sekään tarvitse juurikaan mitään.

Ne harvat toiveet, mitä lapsilta on tullut, niin olen sanonut muille. MITÄ SIIS MINÄ HOMMAAN LAPSILLE? JA mitä miehelle. Isommille lapsille on yhdet lahjat ja miehelle itseasiassa kaksi. Pitäisiköhän alkaa hiljalleen panostamaan myös tähän osa-alueeseen? Ei jaksaisi.

Joulukuun 12. - Tiikerikakku

Kuviksien viimeisillä kerroilla on herkuttelua. Jonttu vei mukanaa karkkia, mutta Johkupa halusi tiikerikakkua. En ole koskaan tehnyt tiikerikakkua, koska anoppi tekee aivan ihanan makuista. Nytpä sitten kokeilin.

Ensimmäinen haaste: Kyllä meillä on yleiskone, olen sitä joskus käyttänyt. Mutta missä on yksi osa, jolla saan vatkaimet kiinni. Keittiö ympäri.

Toinen haaste: Kaapissa ei ole kuin ruiskorppujauhoja. Eiköhän nekin käy?

Kolmas haaste: Taikinan määrä näytti olevan vain (vahingossa sanottu) pierun verran. Tai sitten vuoka oli vain auttamatta liian pieni.

Kuitenkin taikina maistui herkulliselta, ja taisi tuosta tulla ihan tiikerikakun näköinen. Hiukan kyllä meni tummaksi päältä, mutta kuulemma voi ihan hyvin syödä. Käyttämäni ohje löytyy täältä. Paitsi paistoaika oli 45min (40min olisi riittänyt).

Joulukuun 11. - Kerrankin ajoissa

... tai ajoissa ja ajoissa. MUTTA joulukortit on nyt saatu kuoriin ja kuorissa on myös postimerkit. Ja viimeinen päivähän on vasta ylihuomenna. Pahoittelut muutamalle miehen sukulaiselle (tosin eivätpä he tätä blogia lue), mutta kortit jäävät tulematta. Ei ole teidän osoitteita. Ja ulkomailla asuvat sukulaiset: teitä ei ole unohdettu kortit saatte sähköisinä lähempänä joulua. :)

Tämän vuoden postimerkit olivat mielestäni todella kauniita.

Osoitteet ovat aina ennen olleet tietokoneella, mutta nyt ne olisi olleet (ehkä) läppärillä (ei käytössä). Näin ollen Fonecta caller oli kännykässä ahkerassa käytössä. Muutan osoitteen tarkistin vielä Fonecta finderilla (tietokoneella). Nyt ajattelin viisastua ja lisäsin tässä samalla osoitteet kännykän yhteistietoihin. Nyt toivotaan, ettei puhelin hajoa ennen ensi joulua.

Harmi kun punaiseen kuoreen saa laittaa max. 25 tervehdystä. Pitää hakea toinen kuori.

P.S. Huijasin. Kahta Kolmea osoitetta vielä odottelen

Joulukuun 10. - Kaikkeen sitä ryhtiikin...

Mies päätti parin työkaverin kanssa, että olisihan se kiva mennä Cheekin 22.8.2014 järjestettävään konserttiin. No, jos mies menee niin totta kai minunkin on päästävä, vaikken Cheekistä välitäkään. Tai oli se Vain Elämässä ihan hyvä. Muuten - Jontun sanoja lainaten - Toi chicken on ihan kana. Mutta joo, konsertti on aina eri asia ja uskoisin, että tuolla on hyviäkin esiintyjiä, siis esiintyjiä myös minun makuun.


Meillä minä olen se, joka yleensä on parempi tietokoneiden yms. kanssa. Niinpä, mies päätti, että hän vielä lapset koululle ja MINUN tehtävänä oli hommata liput. Netissä oli aikamoinen ruuhka, mutta sainpa kuitekin jonkinlaiset liput. Olivat varmaan viimeisimmät, mitkä tällä erää sai. Ainakin jos on uskomista siihen, että 9.35 olisi konsertti ollut loppuun varattu. En saanut neljää vierekkäistä paikka, mutta sain kuitenkin 2+2 (tosin eri katsomoihin). Liput ovat minun, koska onhan niissä minun nimeni. Joten nyt pitää katsoa, ketkä ovat tarpeeksi kiltisti mukaan otettaviksi. Tai no, mies on tainut jo jakaa kaikki liput.

Mutta hei, eihän sillä ole väliä mikä konsertti on kyseessä, kunhan pääsee vapaalle! Vai?

Joulukuun 9. - Huh huh

Valokuvat saapuivat tänään. Tilauksen tein 4.12. klo 3.00 ja tässä välissähän oli pitkä viikonloppu eli nopeaa toimintaa. Postilaatikko oli tupaten täynä 4 paketista.

Postilähetys. Johku oli nopea avaaja ja kerkesi ekan
paketin avata ennen kuvaa.

Pakettien avaamisen jälkeen puistatti päätä. 14 kuorellista kuvia ja yhdessä on max. 45 kuvaa. Yhteensä laskun mukaan näytti olevan 630 valokuvaa.

14 kuvakuora.

Kuvathan pitää laittaa aikajärjestyksessä eli Johkun kanssa aloimme lajitella kuvia. Aikaisempina vuosina olen huomannut, että tietokone on suureksi avuksi. Tilausvaiheessa teen oman kansion tilattaville kuville. Nämä kun sitten järjestää päivämäärän mukaan, niin homma helpottuu.

Lajittelu done tietokoneen avulla.

Tämän jälkeen vuorossa oli kuvien jakaminen jokaiselle lapselle omaan pinoon. Hohhoijaa. Yritä siinä nyt olla tasapuolinen yhteiskuvien kanssa. Viimeisenä vaiheena oli albumiin laitto. Johku onneksi laittoi omat noin kaksi sataa kuvaa. Minulle jäi Jontun ja Jenskun kuvien laitot.

Kansiot loppuivat.

Homma jäi hiukan kesken kun albumit tulivat täyteen. Johkun albumiin jäi 30 tyhjä kohtaa eli melko täyteen tuokin tuli. Mies suuntasi isompien lasten kanssa uusien albumien ostoon. Tilasin samalla Pariisin, Vaasan ja Bieberin reissujen kuvat, joten nekin kaipailevat albumeja. Koskaan ennen en ole saanut kuvia heti albumeihin (pyörivät 2-3 kuukautta irallaan), mutta nyt näyttää erittäin lupaavalta!

Toki vielä olisi edellisen tilauksen kuvien nimeäminen kesken, joten kuvien kanssa riittää vielä puuhaa.

Joulukuun 8. - Papan luona

Miehellä koitti 3 yövuoroa (poikkeuksia meidän perheessä), joten lähdin lasten kanssa isälleni evakkoon. Matkat kuljimme junalla. Kyllä tuo on vain aika hulabaloota olla leikkivaunussa. Ja tavaraakin riitti, kun piti rattaat ja autokaukalokin kuskata. Tämä taisi olla toistaiseksi meidän viimeinen junareissu, koska kaukalo alkaa olemaan Jenskulle pieni. Ensi kerralla pitää itse ajella, koska turvaistuinta on vielä kamalempi kuskata mukana.

Aikataulut olivat jälleen silleen, että junat olivat tupaten täynnä. Ja rattaiden änkeminen junaan on aina yhtä kivaa. Vaikka siis vain matkarattaat olivat mukana. Kuitenkin, kun toisilla on kunnon vaunut/rattaat mukana (eivätkä laita niitä kasaan), niin säilytystila on hyvin vähäistä. Onneksi junamatka ei ollut kuin 1,5 tuntia, hermo ei olisi kestänyt leikkivaunun meteliä kauempaa. Omat lapset kyllä matkustivat todella reippaasti. Pieni risu VR:lle. Missään vaiheessa ei ilmoitettu, että juna on 15 minuuttia myöhässä. Oli todella kiva odotella täysissä pukeissa olevien lasten kanssa ovella tuo aika.

Papan luona kaikki sujui kuten aina ennenkin. Lapset höykyttivät pappaa pihalla. Tällä kertaa laittoivat papan juoksemaan pulkkamäessä.

Videota en saa lisättyä kunnollisena. :(

Sapuskat olivat sitä mitä lapset halusivat syödä eli makaroonia ja lettuja. Pappa aluksi harmitteli, kun ei ollut tuonut mökiltä syöttötuolia lainaan (kun kuulemma syöttötuoleille ei ole enää käyttöä... joku oli sanunut 5 vuotta sitten), mutta eipä tuolia olisi tarvittukaan. Jensku istui hienosti tavallisella tuolilla.

Jontun pidennettyyn viikonloppuun kuului englannin lukeminen. Kokeet kun ovat maanantaina. Kyllähän tuo poika osaisi kaikki sanat, jos vain viitsisi keskittyä. Silloin kun keskittyy, niin sanat tulevat kuin vettä vain.

Johku rakenteli monta palapeliä. Reilun 100 palan palapelit alkavat olemaan tytölle jo liian helppoja. Seuraava vaihtoehto on 1000 palaa, mutta sellainen ei taida vielä luonnistua.

Jensku viipotti koko ajan paikasta toiseen ja aah, portaat... niihin olisi pitänyt päästä. Kotona kun ei sellaisia ole. Jenskun yskä hiukan rasitti öitä. Neiti sai torstaina kokeiluun Ventolinen ja se on ollut kyllä tarpeeseen sekä hyödyksi.

P.S. Paluumatka junassa oli huomattavasti hermoystävällisempi.

Joulukuun 7. - Uraäiti testaa vol 5 - Lasten juhlajuomat 1/2 (Hopottajat)

Pääsin mukaan Hopottajien Lasten juhlajuomat -kampanjaan. Kriteereinä oli lapset ja aktiivinen blogi. Molemmat löytyvät. Postista tuli haettavaksi 6 pulloa erilaisia lasten juhlajuomia. Näiden maistelua odotin innolla, sillä lapsuudesta muistan mansikanmakuisen juhlajuomat. Ei silloin ollut eri makuja.

"Lasten juhlajuomat

Lasten juhlajuomat ovat alkoholittomia ja ne sopivat kaikenikäisille lapsille. Lisäksi kaikki juomat ovat C-vitaminoituja eikä niihin ole lisätty makeutusaineita. Yhdeksästä eri teematuotteesta löytyy kuusi erilaista makua. Runsaasta valikoimasta löytyy varmasti suosikki jokaiselle pienelle juhlijalle."

Päätin jakaa pullot kahdelle eri kerralle.

4.12. meillä järjestettiin kynttiläkutsut. Koska osa vieraista olivat lapsellisia (ja omat lapset olivat kotona), niin totesin hetken olevan hyvä maistelulle. Pulloista avattiin Planes (persikka), Princess (omena) ja Moomin (metsämansikka). Maut jakoivat 5 henkisen lapsiraadin mielipiteet. 3 ei voinut sietää laisinkaan Princess:n omenaa. Kaksi näistä ei kyennyt juomaan maisteluannostaan laisinkaan. Toisaaltaan 2 lapsista ilmoitti omenaisen juoman olevan parasta. Itse olin enemistön kanssa samaa mieltä. Omena ei ollut myöskään minun suuhuni sopivaa. Jensku kiltisti joi Princess -juomaa, kun äiti ei muuta antanut.

Planes:n persikka oli kaikkien mielestä ihan ok. Itse myös totesin toisen äidin kanssa, että juoma oli ihan jees. Oli juomista ehkä kaikista miedoin.

Kolmantena oli Moomin metsämansikka (Pikku Myy pullo). Tämä maistui omaan suuhun siltä miltä muistelinkin juomien maistuvan. Eli olisikohan sitä "vanhaa hyvää" laatua. Ne lapset, jota eivät tykänneet Princess-juomasta, niin nimesivät tämän parhaimmaksi.

Aikuiset olivat hiukan pelokkaita maistelemaan lasten juomia. Jotenkin näin joulun alla heille maistui paremminkin glögi.

Jonttu olisi halunnut myös kolme muuta pulloa avattavaksi. Tyhmä äiti kuitenkin ilmoitti, että myöhemmin. Tarkoituksena on järjestää kaveriperheille lettukestit, jossa sitten maistellaan viimeiset juomat. Jontun mukaan lettukestit olisi pitänyt järjestää heti, mutta poika saa vielä tovin odottaa.

#hopottajat #lastenjuhlajuomat

***

LIITY SINÄKIN HOPOTTAJIIN! Saat mahdollisuuden päästä testailemaan erilaisia kivoja tuotteita/palveluja.

Klikkaa linkkiä ja rekisteröidy mukaan! Laita srekisteröintikoodiksi HOP11228.

http://www.hopottajat.fi/rekisteroidy?id=11228&sha=2f2736446f13727c117f88512182b5023cfce472

Joulukuun 6. - Ähäkutit (sis. juonipaljastuksia)

Facebookissa kiertää "peli". Ja sen suhteen pitää todetta, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt. Eli äippäpuoli ei koskaan päivitä facebookiin mitään. Kun kerran näin hänen näin tekevän, niin siitä heti tiesi, että kyse on jostain "jutusta". Ihminen, kun on utelias ja en tienyt mikä juttu on kyseessä, niin pakko oli tykätä julkaisusta. Ja se oli se jutun juju - tykkääminen tai kommentointi aktivoi pelin.

Sain messengeriin viestin toimintaohjeista. Itselläni oli valinnan vaikeus valita oma juttuni vaihtoehdoista. Harkinnan jälkeen päädyin siihen, jonka uskoin menevän osalle läpi (vaikka sanamuoto ei ollut minun tyylinen) ja mikä herättäisi  "keskustelua". Oma olotila oli lisäksi erittäin sopiva vaihtoehtoon. En osallistunut peliin heti vaan tein alkuvalmisteluja hyödyntäen omaa väsymystäni. Pari viikkoa facebook täyttyi väsymyspäivityksista ja bloggasihan siitäkin tännekin (oikeasti olen väsynyt). Ja kun sitten päädyin itsenäisyyspäiväviikonlopuksi isälleni, niin ajattelin hetken olevan oikea osallistumiselle. Olihan syypää (eli äippäpuoli) läsnä seuraamassa tykkäysten ja kommenttejen määrää.

Ja tulihan niitä tykkäyksiä ja onnitteluja. JA MESSENGER alkoi huutamaan todenteolla. Voi harmi kun näille messenger-utelioilla ei ollut velvollisuutta osallistua peliin.

Hiukan pullistusta ja asento oikeaksi... tadaa!

Mutta joo siis... MINÄ EN OLE RASKAANA (vaikka mahan perusteella voisi muuta luulla). Eihän me olla edes missään etelässä nyt käyty. Ja jos joskus vielä sattuisi niin käymään, niin kyllä lähipiiri saisi tietää ensin ja facessa olisi jotenkin hauskemmin asia ilmoitettu. :D

Mutta äippäpuoli-ähäkutti, mun päivitys sai aikaan melkoisen ryöpyn verrattuna sinun yhteen tykkäykseen.

P.S. Toivottavasti kukaan ei vetänyt herne-maissi-paprikoita nenuliin.

Joulukuun 5. - Ensimmäinen joululahja

Mies sai tässä kesällä avautumista meidän "vanhusten" televisiosta. Työtoveri tuli käymään ja hämmästeli meidän tietokonetta: "Miten noin vanhoilla ihmisillä voi olla tuollainen kone?" (Tämä oli ilmeisesti kohteliaisuus tietokonevalinnasta, mutta hei vanhat ihmiset???). Miehen työtoveri yritti pelastaa sanomistaan (huonolla menestyksellä) toteamalla: "Jos siis vertaa tuohon teidän telkkariin."

Meidän putkitelkkari + lisänostaligia Nintendo NES

Appivanhemmat halusivat päästää lapsensa kiusaamisen piinasta, ja ostivat meille uuden television. Tai siis me valitsimme ja he maksoivat. Lahja oli koko perheelle.


No. Lähdimme ostamaan telkkaria tuplabonuksien yhteydessä. Prismalla oli käynyt niin hyvin kauppa, että emme saaneetkaan telkkaria mukaan. Piuhat, seinäkiinnityssysteemin ja näppiksen (myyjä sai ylipuhuttua) kuskasimme kotiin. Koska tiesimme lähtiessämme ostavamme uuden laitteen, niin veimmepä samalla vanhan pois. Eli meillä ei ollut enää telkkaria illaksi. Tai siis oli, minun ikivanha kuvaputkimatkatelkkari. Sain sen lahjaksi 15-17 vuotta sitten!!! Ja muuten toimii hyvin. Tuo oli tuotava olkkariin, jotta lapsille saatiin viihdykettä.

Matkatelkkari pääsi olkkariin vierailulle.

Olohuone koki samalla muodonmuutoksen uuden järjestyksen myötä. Tykkään kovasti.

Siinä se nyt on ja Jensku saa katsella nyt
Robinia hyvin isosta ruudusta.

Ei kaikki ihan ongelmitta muutenkaan mennyt. Meille myytiin vääränlainen seinäkiinnike. Koska appiukko oli varautunut poran kanssa ostopäivänä, niin heitimme kiinnikkeet seinään. Jes jes. Ylimääräisiä reikiä seinään.

Kun tässä jo on tunnustettu monia aatamin aikaisia asioita, niin kerrottakoot, että autolla jolla yleensä ajelen, niin siinä on kasettisoitin. Eihän c-kasettaja missään ole enää, joten kuuntelemme autossa lasten kanssa minun lapsuuden ajan c-kasettaja. On muuten lasten laulut hiukan erilaisia, kun laulajina on muun muassa Mikko Alatalo ja Elina Salo.

Joulukuun 4. - Opinko mitään vuodessa?

Taas huomasin, että joulukorttikuva pitäisi saada lapsista. Tai oikeastaan, totesin ettei lähetetä tänä vuonna kortteja ollenkaan (viime vuonna oli vain virtuaalinen myöhästymisen takia). Kuitenkin kuten tässä mainitsin, niin sain otettua lapsista onnistuneen kuvan. JA... Ifolorilla oli vielä taas tarjous käynnissä "-50% kaikki normaalit kuvat" eli kuva maksoi 0,09e. JES! Sittenkin voisi teettää ne joulukorttikuvat, vielä kerkeää. Mites ne vuoden muut kuvat? Olinko ottanut oppia vuoden takaisesta ja tilaillut pitkin vuotta. Voitte arvata...!

Noh... Siirsin kaikki kuvat ulkoiselle kovalevylle. Tadaa 11.137 kuvaa siiryi. VOI APUA! No, selvisi, että moni kuvista oli tuplana, triplana tai jopa kvartettina (voiko näin sanoa?). Aloin sitten poistamaan ylimääräisiä kopioita. Karsinnan jälkeen kuvia oli noin 6.500. Seuraavaksi loin kansiot jokaiselle lapsille, itselleni, miehelle, lapsille yhteisen, yleisen, lasten kuvaukset jne. Aloin jakamaan kaikki kuvat oikeisiin kansioihin. Ensimmäisen illan aikana sain jaoteltua noin 4.000 kuvaa. Toisena iltana sain tuon homman loppuun. Seuraavana vuorossa oli järjestellä kuvia hiukan lisää. Jokaisen kansion jaoin kuukausiin. Jenskun kansion jouduin jaotella 12 osaan, koska kuvia oli reilut 1.000 (ööö... mitäköhän teen päivät pitkät?). Muut kansiot jaoin ajallisesti suurempiin kokonaisuuksiin. Kun tämä järjestely oli tehty, niin pääsin vihdoin valitsemaan kuvia. Karsinnan jälkeen teetettäväksi lähti 581 kuvaa, joista yhtä teetetäänpi sitten useampi kappale.

Sitten alkoi odottaminen. 1/5 osan lataamiseen meni 25 minuuttia. Tässä vaiheessa piti alkaa oikeasti keksimään jotain tekemistä. Samalla kirosin, miksen voinut siirtää tätä hommaa seuraavalle päivälle. Sillä viime vuodesta viisastuneena, tällä kertaa tähän projektiin oli 3 päivää aikaa yhden illan sijaan. ELI ei todellakaan olisi tarvinnut ladata kuvia yöllä.

Kauheasti en ottanut opikseni viime vuodesta. Ainoastaan sen, että tälle kertaa en ollut viimeisenä iltana liikenteessä. Ensi vuonna pitää ottaa vielä lisään opiksi.

P.S. Ja näköjään kuvia on melkein triplasti viime vuoteen verrattuna.
P.S.S. Menin nukkumaan 3 tunniksi ja sinä aikana oli kuvat lataantuneet. Yöllä kolmen aikoihin naputtelin tilauksen menemään ja takaisin nukkumaan.

Joulukuun 3. - uusi taito

Jensku on oppinut uuden taidon. Roskat viedään roskikseen. Erityisesti omat vaipat pitää saada kiikuttaa itse roskiin, ja sittenhän laitetaan ovi kiinni. Tämän suorituksen jälkeen annetaan ISOT taputukset.

Kuitenkin taidossa on pieni haaste vielä. Jos neiti on jossain hiljaa, niin silloin yleensä käy seuraavaa:

Viety vaippa haetaan pois, jotta sen voi laittaa uudelleen. Lisäksi jokainen löydetty murunenkin pitää kiikuttaa roskiin.

Joulukuun 2. - lumileikit

Eilen tuli lunta ja illalla suuntasin lasten kanssa ulos. Mukaan kamera (ja kännykän kamera). Kyllä sitä vain huomasi, että kyllä tuolla vanhalla kameralla saa vain parempia kuvia. Ensimmäistä kertaa sain kunnolla onnistuneen kuvan kaikista kolmesta lapsesta. Siitä tuleekin sitten joulukortti, joten en sitä vielä julkaise.

Jensku

Lumileikit

Jonttu

Jontun lumienkeli

Johku

Johkun lumienkeli

Joulukuun 1.

Se on joulukuu. Vuoden viimeinen kuukausi. Lapsille joulukuu = joulu = joulukalenterit. Ja kalentereitahan aina kertyy. Jensku jopa sai lahjaksi. No, nyt neiti sai suklaata. Todella onnellisena söi pienen palasensa.

Joulukuu. Lunta sataa. Näyttää ihan oikealta.