Joulukuun 5. - Ensimmäinen joululahja

Mies sai tässä kesällä avautumista meidän "vanhusten" televisiosta. Työtoveri tuli käymään ja hämmästeli meidän tietokonetta: "Miten noin vanhoilla ihmisillä voi olla tuollainen kone?" (Tämä oli ilmeisesti kohteliaisuus tietokonevalinnasta, mutta hei vanhat ihmiset???). Miehen työtoveri yritti pelastaa sanomistaan (huonolla menestyksellä) toteamalla: "Jos siis vertaa tuohon teidän telkkariin."

Meidän putkitelkkari + lisänostaligia Nintendo NES

Appivanhemmat halusivat päästää lapsensa kiusaamisen piinasta, ja ostivat meille uuden television. Tai siis me valitsimme ja he maksoivat. Lahja oli koko perheelle.


No. Lähdimme ostamaan telkkaria tuplabonuksien yhteydessä. Prismalla oli käynyt niin hyvin kauppa, että emme saaneetkaan telkkaria mukaan. Piuhat, seinäkiinnityssysteemin ja näppiksen (myyjä sai ylipuhuttua) kuskasimme kotiin. Koska tiesimme lähtiessämme ostavamme uuden laitteen, niin veimmepä samalla vanhan pois. Eli meillä ei ollut enää telkkaria illaksi. Tai siis oli, minun ikivanha kuvaputkimatkatelkkari. Sain sen lahjaksi 15-17 vuotta sitten!!! Ja muuten toimii hyvin. Tuo oli tuotava olkkariin, jotta lapsille saatiin viihdykettä.

Matkatelkkari pääsi olkkariin vierailulle.

Olohuone koki samalla muodonmuutoksen uuden järjestyksen myötä. Tykkään kovasti.

Siinä se nyt on ja Jensku saa katsella nyt
Robinia hyvin isosta ruudusta.

Ei kaikki ihan ongelmitta muutenkaan mennyt. Meille myytiin vääränlainen seinäkiinnike. Koska appiukko oli varautunut poran kanssa ostopäivänä, niin heitimme kiinnikkeet seinään. Jes jes. Ylimääräisiä reikiä seinään.

Kun tässä jo on tunnustettu monia aatamin aikaisia asioita, niin kerrottakoot, että autolla jolla yleensä ajelen, niin siinä on kasettisoitin. Eihän c-kasettaja missään ole enää, joten kuuntelemme autossa lasten kanssa minun lapsuuden ajan c-kasettaja. On muuten lasten laulut hiukan erilaisia, kun laulajina on muun muassa Mikko Alatalo ja Elina Salo.