Tää ei taho vol 3

Otsikko olisi voinut olla "tää tahtoo". Päätöksiä on nyt tehty perhevapaiden suhteen. Aikaisempaa pohdintaa löytyy näistä: Tää ei taho ja Pohdinnassa perhevapaat jne . Päätökset olen tehnyt tai ainakin verokortti on tilattu seuraavin tiedoin. Aion olla kotona vielä koko vuoden 2013. Töihin palaan 1.1.2014. Vanhempainvapaalla olen 9.6.2012 asti, tämän jälkeen pidän kahden vuoden kesälomat (8 viikkoa ja yhden talvilomaviikon). Kun jään lomille, niin mies pitää kaksi viikkoa vanhempainvapaata, jotta pääsee nauttimaan isäkuukaudesta. Kun mies lopettaa isäkuukauden, hän pitää kesälomat perään. Olemme koko perhe KYMMENEN viikkoa porukalla. Omien lomieni jälkeen elokuun puolessa välissä jään hoitovapaalle muutamaksi kuukaudeksi. Tällä suunnitelmalla mennään.

Nyt pitäisi tehdä ensin vanhempainvapaan jatkamisesta kelaan hakemusta sekä miehen isäkuukaudesta. Hoitovapaan hakemuksella ei ole vielä niin kiire. Ja pitäisiköhän sitä esimiehellekin ilmoitella? Kyllä kai. Tai kyllä minä jo varoittelin ennakkoon. Vihjasin, että voipi olla, että suunnitelmiin tulee muutoksia. Esimiehellä oli aluksi hieman varautunut ilme, kun kysyi että mihin suuntaan suunnitelmat muuttuvat. Kun kuuli, että olisin kauemmin kotona, niin tämä olikin vain positiivinen uutinen. "Hyvä. Sä olet nuori. Nauti perheestä."

I LIKE!

Pähkäilyssä perhevapaat ja ensi kesä

Perjantai-iltana vahvistui tunne, etten halua vielä töihin. Tai enhän minä ole vielä toviin menossakaan. Olin työtiimien pikkujouluissa. Ei siinä mitään, oli IHANAA nähdä vanhoja tuttuja. MUTTA... Minä en kuulunut sinne. Tuli ihan ulkopuolinen olo. Suurin syy oli varmaankin se, että oma ajatusmaailman on ihan toisenlainen. Näin on varmasti tarkoitettukin. Olenhan perhevapaalla. Kuitenkin, jäi hiukan harmillinen fiilis. Ja ystävät töissä, tämä ei johtunut teistä vaan minun tämän hetken elämän tilanteesta. Miksi toin tämän esille? Halusin nostaa näkyviin sen muutoksen, joka on tapahtunut omassa päänupissani. Tässä on nyt parin kuukauden aikana käytävä syvällistä pohdintaa kotona siitä, miten loput perhevapaat pidetään, miten lomat ajoitetaan ja jääkö jompikumpi pariksi kuukaudeksi myös hoitovapaalle. Perheessämme on positiivinen tilanne. Molemmat haluavat olla kotona lasten kanssa. Koko projektini ehtonahan oli, että minä saan palata pian takaisin töihi. Nyt kun oma mieli on muuttunut, niin voinko viedä mieheltä sen ilon olla lasten kanssa kotona? Voinko olla itsekäs ja pitää itse kaikki perhevapaat? Tässä on pohdittavaa ihan riittämiin. Sen tiedän, että miehen töissä oltaisiin tyytyväisiä, jos miehen poissaolo jäisi aiottua lyhyemmäksi. Katsellaan ja pohditaan.

*****
Lauantaina istahdin pyödän ääreen ja keskeytin miehen kirjan luvun. Kysyin, miten hän haluaa perhevapaat järjestettävän? Oliko hänen kotiinjäämisen haluaminen pääsääntöisesti sitä, että minä halusin töihin? Vähänkö oli ihanaa vain jutella tulevaisuuden suunnitelmista ja kaikesta muusta! Isona osana oli miehellä juuri tuo minun haluu palata töihin, muttei todellakaan ainoana syynä. Kertoi, että kesä olisi ihanaa olla kotona perheen kanssa, mutta ankea syksy ei kamalasti houkuta. Aloimme laskea vanhempainvapaita, isäkuukautta sekä kesälomia. Ja koska minulla on 9 viikkoa lomia ja miehellä tulee 6 viikkoa + 4 viikkoa vapaata, niin mehän voitaisiin olla 10 viikkoa kotona koko perhe. KESÄ KOTONA KOKO PERHEEN VOIMIN! Vähänkö kuulostaisi hyvältä! Noh, mitään ei ole vielä lukkoon lyöty eikä edes alustavasti päätetty. Pari kuukautta aikaa pähkäillä mitä halutaan (siis mitä ME haluamme) ja sitten yhteyttä työnantajaan, jos muutoksia suunnitelmiin tulee.

*****
Lauantaina muutenkin tajusin, että minun elämäni on nyt aivan ihanaa. Minulla on kolme ihanaa lasta ja ihana mies.