Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tätä paikkaa jäi ikävä

Niin se sitten koitti muutto 1.1.2019. Suurimmat tavarat muutimme silloin rent24 kautta vuokratun pakun avulla. Oli muuten hiukan kantamista sängyissä yläkertaan, mutta selvisimme kaksin. Tätä ennen ja jälkeen sitten suhailin pikkuautolla tavaroita paikasta A paikkaan B. Tammikuun viikonloput menivät myös muuttoa tehden. On kuulkaas aika paljon tavaraa käytävänä läpi, kun kaapeissa on 4-5 henkilön omaisuus lähes 14 vuoden ajalta. Tämän lisäksi sitten autoin Exää muutossa (muutti sitten lopulta Joonan kanssa n. 20km päähän, naapurikuntaan). Sen lisäksi yritin tukea uuden osoitteen tavaroiden hävittämistä, jotta meidän tavaroille saatiin edes hiukan tilaa. Vaikka tilaa tuli, niin kyllä sitä silti tuli heitettyä historiaa - omaa menneisyyttä jätesäkkeihin todella paljon. Tuossa kohtaan ei riittänyt energia myymiseen eikä suurempaan lajitteluun. Kaikki vain jätesäkkiin.



Tässä tapahtui vielä sellaista, että ystävä päättyi myös eroon. Ehkä ajankohta oli tarkoitettu juuri
tähän, niin sain itselleni luotettavan vuokralaisen sekä sain jättää osan tavaroistani hänelle. Tai no, Exä haki aika paljon meidän yhteisiä huonekaluja ja toi vaihdossa toiset meidän ystävälle. Itse vältyin esimerkiksi sohvan ja pyykinpesukoneen sekä astioiden hävittämiseltä, samalla sain annetua ystävälle tarpeistoa millä pääsee alkuun. Ehkä näin oli tarkoitettu sitten...

14 vuoden historia

Aikamoista on ollut tämä elo muutenkin. Aikamoista alkushokkia oli ensimmäinen viikko, kun lapsia oli läsnä seitsemän. Sitten onneksi alkoi koulu ja viikolla täällä oli vain Johanna  ja Jenna. Saimme hiukan opetella uutta arkea.

Uutta arkea todellakin. En ole koskaan ennen joutunut huolehtimaan lasten koulunkäynnistä. Nyt joutuu suunnitella edellisenä iltana kimppakyydit Johannalle. Ikävä kyllä itse en niihin oikein pysty osallistumaan, koska kuka lapsi nyt koulun pihaan haluaa jo seitsemältä.

Pari lumimyräkkää jo sattunut ajopäiville

Tosiaan itselläni ja Jennalla on ollut nyt aikaiset aamut. Kello herättää viiden jälkeen, Jenna ylös kuuteen mennessä. Hiukan tässä tällä viikolla säälitty neidin herättäminen, kun olimme siivoushommista päässeet takaisin kotiin vasta yhdeltätoista illalla. Neiti kuitenkin heräsi reippaammin kuin äiti.

Kyllähän täällä on ihan kaunista, ja jos valoisalla pääsee ajelemaan niin maisemat taianomaiset.

Itselläni työmatka on tällä hetkellä 68 kilometriä suuntaansa. Matkaan menee muusta liikenteestä riippuen reilu tunti. Kun itsekseen pääsee ajamaan, niin matkasta selviää tunnissa. Kummasti sitä tottuu pikkuteiden mutkiin. Kummallisinta on siinä, että mieluiten ajan väliä pimeällä. Ehkä silloin ei pelota niin paljoa se minne voisi humpsahtaa, jos mutka menisi pitkäksi. ;) Ja valoisalla en oikein tiedä missä menen, kun olen oppinut tunnistamaan reistin talojen pihavaloista. Pari päivää viikossa voisin tehdä töitä lähempänä, mutta siinä on vähän vielä haasteita. Minulla ei ole omia avaimia, joten joudun olemaan muiden aikataulujen varassa sekä Lahdessa on vain niin kivaa, että sinne ajaa mielellään.

Tyttöjen valtakunnasta

Tytöt ovat kotiutuneet kohtalaisesti. Johanna oli alkuun melko haastavaa, mutta nyt on helpottanut. Mikä ihaninta niin neiti on saanut monta uutta ystävää. Harmi vain, kun täällä maalla ei pysty mennä koulun jälkeen ja extempore samalla lailla kavereille.

Tunnelmaa kotona

Jennalla on myös eskari startanut kivasti. Uusia kavereita on tullut ja myös leikkii paljon T:n nuorimman lapsen kanssa myös hoidon yhteydessä. Toki aikaisemman paikan parasta ystävään ikävää usein, mutta onneksi tytöt voivat kirjoitella kirjeitä. Jenna oppi kirjoittamaan joululomalla. Neiti suuttui ja ilmoitti, ettei enää puhu vaan kirjoittaa ainoastaan. Niin sitten alkoi kirjoittamaan. Ja nyt on alkanut myös lukemaan. Äkkiä tuo taito vain kehittyy.

Hommasin Just Dancen joululahjaksi.

Niin ja Joona. Jäbä meni uuteen kouluun ja on siellä kuten aikaisemmassakin. Juurikaan ei kenellekään puhu, mutta nyökkailee kuulemma tervehdyksiä. Opettajalta tuli jo viestiä, että kyllä meillä on älykäs ja huumorintajuinen poika.

Hauska juttu kouluun liittyen. En muista koska Joonalla (merkintä oli poistunut) tai Johannalla olisi ollut läksyt tekemättä taikka koulutarvikkeet kotona. Tai ainakaan ei ole merkintöjä näkynyt Wilmassa. No, nyt on molemmat saaneet jo ensimmäiset huomautukset. :D Ja Jennalle tuli täytettäväksi kouluun ilmoittautuminen.

Niin se koti tyhjeni.

Mites minä sitten? Aika sekaisin olen. Otin kesällä tyttönimeni takaisin, mutta en ole vieläkään tottunut siihen. En tunne myöskään lasten sukunimeä enää omakseni eli minulla ei ole tällä hetkellä sukunimeä identiteetissä. Ja sitten minulta puuttuu myös koti. En osaa vielä pitää uutta kotia kotinani, mutta ei se vanhakaan enää siivotessa tuntunut. Olen tällä hetkellä nimetön ja koditon. :D Onneksi työpaikka on sama. Mutta ei edellä mainituista tarvitse olla huolissaan. Ajan kanssa molemmat varmasti helpottaa. Muuten ihan hyvin menee. Olen vain tosi väsynyt niin fyysisesti kuin henkisesti. Aika tyhjä olo oli kun keskiviikkona hyvästelin vanhan asunnon.

Se oli siinä sitten.

Onneksi tässä mennään kesää kohti ja asiat helpottuvat hiljalleen muutaman myrskyn jälkeen. Positiivisilla mielillä kuitenkin, vaikka päässä myllertääkin.

Tavaroita läpi käydessä ehkä oli parasta vanhojen kuvien ja kirjeiden löytäminen. Tulipa luettua läpi kirjeet minun ja exän alkuajoilta. Ja vitsi mitä kuvia teiniajoilta.

Minä ja systeri kesällä 2002.

Hiusmallina lukioaikana 2000-luvun alussa.