Euroviisut takana

Kuten aiemmin kerroin, niin emme sitten päässeetkö Wieniin. Menimme sitten Helsinkiin. Siellä järjestettiin Helsinki Priden ja Nyt:n yhteistyössä Euroviisupirskeet. The Circuksessa esiintyi ennen kilpailua Satin Sircus ja Loreen. Ja tämän jälkeen itse kilpailu näytettiin screeniltä.

Itse starttasin reissuun jo perjantaina päivällä. Työkavereiden kanssa oli Amazing Race. Puolilta öin kävelin hotellille, jonne ukko olikin jo kotiutunut. Minun olisi pitänyt hyväksyä bussin kuljettajan tarjous, että voivat koukata Mannerheimintien kautta. Vakuutin, että kyllä minä tuon 2,5 km matkan hyvin kävelen. Niin kävelinkin, mitä nyt nyrjäytin nilkan.

Oli aika messevän kipeä. Ja mikä parasta. Matkassa ei ollut kuin korkokengät. Lauantaiaamupäivä piti käyttää parempien kenkien hankkimiseen sekä apteekkikäynti oli myös edessä. Kaupassa iski iso ongelma - mitkä kengät.

 Koska en osannut tehdä päätöstä, niin otin kahdet. Hei näähän käyvät hyvin Viisuhuumaan...

Ennen hotellilta lähtöä kävimme läpi kaikki finaalikappaleet ja laadimme TOP 20 listat. Samaa teimme myös Semifinaaleissa. Ensimmäisen voitin 7-6 ja toisen veikkaukset 8-7. Hyvä minä!

Suosikit olivat muuttuneet. San Marino tippui kokonaan joukosta pois.

Jalka pakettiin ja menoksi...

Ensin pitää tankata. Menimme käymään Splizzeriassa. Oli aika veikeä tuttavuus.

Salaatti ja pitsa sulassa sovussa samalla lautasella.

Ja koska sade yllätti, niin käytiin myös kahvilla (teellä).

Sitten sateenvarjon hakemisen jälkeen pääsimmekin The Circukseen. Satin Circuksen aikana ei ollut ruhkaa lattialla. Olisi päässyt hyvin tanssimaan, jos vain jalka olisi kestänyt.

Pojat kyllä soittivat hyvin - ja montaa eri soitinta. Kontrabasso oli ehkä parhaimmistoa.

Päätähtenä oli Loreen. Loreenhan voitti muutama vuosi sitten Euroviisut Ruotsille (jos joku ei muistanut). Loreen hassutteli, että hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: esiintyä Wienissä tai Helsingissä. Valitsti Helsingin. Noinkohan oli...

Ja sitten koitti Finaalin aika. Porukka majoittautui lattialle. Me istuttiin kauniisti baarijakkaroilla takasalla.

Slovenia

Ruotsi

Mitä ihmettä. Sain taikakengät. Turkoosi-Pinkki vaihtui musta-valkoiseen. WHAAAAT?

Ja voittaja on.... RUOTSI!

Pisteiden lasku oli aikamoista buuausta. Vaikka tv-lähetyksestä oli pystytty (kai) hälventämään, niin tuolla sitä kuului. Toki moni kyllä kommentoi, että itse esitys oli todella hyvä. Pride ja Venäjä eivät vain sopineet yhteen. Kuten lehdistä luin, niin myös paikan päällä oli juhlittu aina kun Ruotsi sai paremmat pisteet. Ei siksi, että olisi haluttu Ruotsi voittoon, vaan koska ei haluttu Venäjän voittavan. Henkilökohtaisesti olisin voinut lähteä myös Venäjälle, mutta en tiedä miten monen viisufanin matkan kanssa olisi käynyt.

Tänään sunnuntaina kun jatkoin lehtien lukemista, niin mielestäni buuaus oli ansaittua (poliittisesti, ei laulajan kannalta). Viitteitä on siitä, että Venäjä jätti näyttämättä viime vuoden voittajan esitykset sekä sen kun Conchita haastatteli ja lohdutti Venäjän edustaa. Siis oikeasti? Tosin, kyllähän Sotshin kisoissakin näytettiin avajaisista eri kuvaa maan päämiehelle kuin muulle maailmalle...

Mutta joo. ENSI VUONNA suunnataan Ruotsiin!

Euroviisuesikatselut

Tänä vuona Euroviisut jäivät taka-alalle. Homma hiukan latistui, kun jouduimme perumaan Itävaltaan lähtemisen. Hotelli oli jo varattuna, mutta onneksi sen pystyi perumaan.

Melodifestivalenit ja UMK tuli katsottua. Suomen edustaja ei vastaa musiikkimakuani, joten siksi ei niin enää harmita, ettei olla Wienissä. Ruotsin kappaleesta kyllä tykkään kovasti.

Muiden maiden kappaleiden esikatselu on hiukan venähtänyt, kun jääkiekko meni viisujen ohi. Tänään on kuitenkin asia korjattu. Eilinen esikatselu kuunneltu läpi.

Liian paljon balladeja, vaikka balladeista tykkäänkin. Liika on kuitenkin liikaa. Ei jaksa kuunnella. Suomi kyllä erottuu nyt todella!

Hirveästi ei jäänyt kappaleita mieleen ensimmäisellä kuuntelulla. Jos kuitenkin pitää listata TOP 5, niin se on (ei järjestyksessä):

Viro
Ruotsi
San Marino
Israel
Iso-Britannia

Edellä mainitut eivät siis ole ennustus lopputulemasta vaan omat suosikkini. Erikseen pitäisi tehdä lista siitä mitkä sijottuvat.

Kaikki osallistujat löytyvät täältä.

Pieni Lemmenleikki

Hollolan Messilässä pyörii tänä kesänä kesäteatteri. Poiketen monesta muusta kesäteatterista, tämä teatteri sijaitsee sisätiloissa - Markkinaravintolassa. Hiukan mietitytti mennä kesäteatteriin ja sisälle, mutta oli kyllä toimiva yhdistelmä - varsinkin kun tietää Suomen kesäkelit. Onhan tuo Messilän ympäristö mukavaa aluetta ja kesäteatteri sopi sinne hyvin. Ja Markkinaravintola tiesi sitä, että anniskelioikeudet löytyivät - minä tosin olin kuskina.

Mutta sitten itse esitykseen. Lahden Uusi Kesäteatteri esitti tänä vuonna musikaalikomedian Pieni lemmenleikki. Musikaalin laulut olivat kaikki Euroviisuista napattuja. Eli voiko meille parempaa esitystä ollakaan. Näyttelemisestä vastasi neljä näyttelijää (mutta taustavoimissa oli porukkaa enemmänkin). Juoni oli hyvin ennalta-arvattava, mutta näinhän sen kesäteatterissa tuleekin olla. Seuranta pitää olla kevyttä ja helppoa. Esitys oli todellakin komedia. Ennalta-arvattavuudesta huolimatta sai nauraa ja paljon.

Muoks. Kävin katsomassa toistamiseen ja nyt kuvaaminenkin onnistui.

Sen lisäksi että sai nauraa, niin kyllä tunteet nousivat pintaan. Toisella puoliskolla oli monta kertaa iho kananlihalla ja eipä kyyneleetkään olleet kaukana. Parhautta oli ehkä kappaleen Rukoilen (Molitva ; Serbia 2007) tulkinta. Kyseessähän on kappale, joka voitti Suomessa järjestetyissä karkeloissa. Semifinaalien jälkeen totesin, että kyseinen kappale on hirveä ja tästä syystä tuo kappale jäi näkemättä itse finaalissa. Odotin nimittäin juuri kyseistä kappaletta kuin kuuta nousevaa, jotta pääsin vessaan. Kuitenkin nyt duettona esitettynä laulu oli todella mahtava - en ensin edes tajunnut mistä laulusta on kyse. Tästä tulkinnasta Suuren suuri kiitos Lahden uudelle kesäteatterille - nyt en enää vihaa laulua.

Muutenkin laulujen iloittelu oli mukavaa kuultavaa. Olihan se hauskaa Sahtia, Sahtia! -potpurista bongailla kappaleita - ja löytyihin sieltä myös tämän vuoden Euroviisuedustuskappalekin. Sata Salamaa (Suomi 1987), Bye Bye Baby (Suomi 1989), Rakkaus on sininen (L'Amour est bleu; Luxemburg 1967) ja monia monia muita!


Suosittelen jokaiselle kynnelle kykenevälle suunnan ottoa kohti Messilää ja kesäteatteria heinäkuun aikana! Suosittelen lippujen ostamista ennakkoon, koska paikat hujahtavat. Ja vaikkei Euroviisuista tykkäisikään, niin suunta silti Messilään. Meillä nimittäin oli matkassa ei-niin-euroviisu-tykkääväiset ystävät ja he myös suosittelevät näytöstä!

Kiitos Lahden Uusi kesäteatteri upeasta esityksestä!



En tiedä oliko esityksessä "euroviisumaista" kannanottoa, koska loppuesityksen nauhoista tuli mieleen sateenkaarivärit. Sattumaa tai ei, mutta saman kommentin kuulin myös muutaman muunkin katsojan toteavan. Kuitenkin, minua ei haitannut lainkaan. Eikä myöskään kesämainen lämpö, joka kohosi oikein viimeiseen penkkiriviin. ;)

PIENI LEMMENLEIKKI

"Outi Keskevaarin hulvattomassa komediassa PIENI LEMMENLEIKKI eletään kuohuvaa 1920-lukua ja Suomen nuoren kuningaskunnan kruununprinssille etsitään kiivaasti sopivaa vaimoa. Paras morsianehdokas on jo valittu, mutta neidon itsensä mielestä moderni nainen ei järjestettyyn avioliittoon lähde. Omat epäilyksensä on myös prinssillä, joka saapuu viikonloppuvierailulle morsiamen suvun kartanoon yhdessä neuvokkaan adjutanttinsa kanssa. Mutta mikä osa sopassa on valittu morsiamen orvolle serkkutytölle? Kuka on hypnotisoitu ja miksi? Ja kenelle hääkellot loppujen lopuksi soivat? 

Euroviisusävelin soivan musikaalikomedian näyttämöllä nähdään mm. UMK:sta tuttu Mikael Saari ja viime kesänä ”Justiinassa” Sofie Grönstrandina hurmannut komedienne Anna-Maria Karhulahti. "

Euroviisujen 2014 päättäjäiset...

Pitäähän vuoden 2014 Euroviisut päättää arvonmukaisesti, jotta ensi kuussa pääsee aloittamaan valmistautumisen vuoden 2015 Viisuihin.

Viikko sitten suuntasimme Riihimäelle Uuden Musiikin Kilpailun toiselle sijalle (eli melkein viisuihin päässeen) Mikko Pohjolan pubi keikalle. Mikko oli viritellyt kalustonsa terassille, joten musiikin ohella saimme nauttia auringosta.

Olin päättänyt mennä keikalle vaikka yksin, mutta sainkin seuraa mukaan. Pari mamma-ystävää lähtivät "vähän" rentoutumaan ja mies lähti meille kuskiksi. Mies päätti lisäksi huolehtia, että ajomatkat sujuvat myös rattoisasti.

Oma puhelimeni oli tuolloin vielä huollossa, joten mies vastasi kuvamateriaalista. En tiedä mitä näihin kuviin sanoisi... tai niihin mitä ei voi julkiseen jakoon laittaa.

Aurinko paistaa!

Kenkäteema jatkuu

Valkoiset Converset... hmmm...

Mikko Pohjola

Me... muiskis

ME... hähää

Fanikuva

The Winners

Kiitos Mikko keikasta ja Lahdessa nähdään!

Lentokenttä elämää

Kööpenhaminaan kuljimme lentäen, joten lentokenttä tuli tutuksi. Tosin onhan tuo Helsinki-Vantaa tuttu jo monen reissun osalta. Ja mies on siitä hassu, että se voisi mennä Helsinki-Vantaalle (tai jollekin toiselle lentokentällä) ihan muuten vain. Lentokoneita kun on niin kiva katsella. Me ei tykätä viime hetken stressistä, joten esimerkiksi lentokentällä olemme aina hyvissa ajoin.

Tällä kertaa lensimme ihan oikealla lentoyhtiöllä eli Finnairilla. Tämähän tarkoitti sitä, että meillä sai olla mukana ihan oikeat matkatavarat.

Lähtöä edeltävänä päivänä tihrustimme kännykällä, että minne se auto kannattaa parkkeerata. Hienosti pääsimme halliin ja siitä tepastellen lähtöaulaan. Lähtöselvityksen teimme automaatilla. Passilla ei onnistunut, mutta E-lipun numerolla meni hienosti. Matkalaukkuihin saimme tarrat. Nimiähän meillä ei koskaan laukuissa ole, kun emme ole niitä muistaneet laittaa. Tällä kertaa Finmatkat saivat sponsata meille nimiläpyskät.

Eihän Helsinki-Vantaalla kiirettä ollut. Pitihän siellä kahvilla käydä - ja vähän purtavaa. Tajuttiinpa, ettei perinteisiä karttoja tullut tulostettua. Ja eipä oltu katsottu, että mistä ne Euroviisuliput piti hakea. Eli niiden checkausta vielä. Niin ja kerkesihän siinä vielä virkkuuta aloittaa.

Nokka kohti porttia ja suunnaksi COPENHAGEN eli siis Kööpenhamina eli siis Köpis.

Voi että, koneessa ei ollut Wi-fi -yhteyttä (toisin kuin Norwegianilla on). Mitä hyötyä siis oli, että älypuhelin sai olla päällä koko ajan (Ouzza... Lentotilassa! ;) ). No virkkausta siis. Tosin huomasinpa, että alkumetreillä oli tullut pientä mokaa...

Saapuminen Kööpenhaminaan oli "luksusta". Euroviisut näkyivät heti.

Sittenhän siis pörrättiin sunnuntaihin asti muualla, mutta sen jälkeen oli aika palata jälleen lentokentälle. Mehän saavuimme jo puolilltapäivin vaikka lento lähtikin vasta illalla. Sellaiset 7 tuntia palloilimme kentällä. Ja miksi näin? Kumpikaan ei jaksanut kierrellä kaupungilla - laukkujen kanssa. Rautatieaseman säilytys muutamasta tunnista olisi maksanut 30 euroa. Ei kiitos! Todettiin, että samapa se, että istutaanko lentokentällä vaiko keskustan hampurilaispaikassa. Ja lisäksi näin aikaisemmin lähdettynä saimme käytettyä vielä 72 tunnin matkalippua, myöhemmin se ei olisi enää kelvannut. Ja saipa mies ihastella niitä lentokoneita ihan rauhassa.

Sinänsä ihan hyvä, että saavuimme kentälle ajoissa. Meinasi nimittäin tulla paluu vielä hotellille. Kun aloimme tekemään Check-in:ä niin huomasimme reissukansiossamme olevan vain varausvahvistus - ei laisinkaan e-matkalippua. Passillakin olisi voinut checkata, mutta ei pelittänyt. Onneksi sitten tajusimme, että varausnumerokin riitti. Check-in saatiin päätökseen, mutta eipä sieltä tulostunut niitä kasseihin laitettavia tarroja. Kääk! No, päätettiin mennä leikkimään tiskille turisteja. Siinä kun katselimme ympärille, niin eipä muillakaan niitä lappuja ollut eli ne tulostettiin vasta laukkujen jätön yhteydessä.

Laukut jätimme ja suuntasimme turvatarkastukseen. Siinäpä sitten huomasin, että sateenvarjo jäi käsimatkatavaroihin. No, pokkana vain tarkastukseen ja tadaa, sateenvarjo selvisi läpi. Samoin mies sai tuota läpi lentosapuskat. Tämän kaiken sähläämisen ja pienen kenttäkieroksen jälkeen piti päästä jo kahville.

Kahvilla ollessamme keksimme hauskan tempauksen. Arvioimme, että Softenginen pojat lentäisivät suunnilleen niihin aikoihin Suomeen. Ennen meidän lentoa lähti 3 (tai 4) muuta lentoa Suomeen. Mehän päätimme alkaa terminaalibongailijoiksi. Seuraavilla kuvilla ilahdutimme facebook-kavereitamme. Kuvat eivät ehkä sitä kerro, mutta meillä oli hyvin hupaisaa.

Kolmas ja suurin oletuksemme lennosta toi bingon. Nämä kuvathan olivat jo edellisessä postauksessa, mutta laitetaan tähän vielä. Pollapönkin jäsenen tosin tapasimme vahingossa hiukan myöhemmin.

Kun pojat oli bongattu, niin pääsimme syömään ja uudelleen kahville. Ja koska pitihän miehen saada Starbacksin muki Kööpenhaminasta (sellainen on jo Helsinki ja Paris), niin minä kävin ostamassa. Samalla ajattelin ottaa ison laten. Kassa kyllä kuuli molemmat tilaukset, mutta jostain syystä rahasti vain mukin ja unohti toisen kokonaan. Odottelin tovin kahviani ja sitten kahvintekijä alkoi kyselemään myyjältä, että eikö tälle ladylle ollut jokin kahvi. Myyjä oli, että eeeeiii, vai oliko? No lähdin maksamaan uudestaan, mutta ei minun annettu. Eli tarjosivat kahvit. Olimmekohan olleet jo tarpeeksi kauan kentällä, kun kahvitkin tarjotaan?

Päivän aikana kännykän akku alkoi uhkaavasti loppua eikä kentällä näkynyt latauspisteitä (toisin kuin Helsiki-Vantaalla). Olin menomatkasta viisastuneena ottanut laturin mukaan, ja kyllähän se lautauspaikkakin löytyi.

Lisäki tuli pelleiltyä muutenkin aikamme kuluksi. Ai oliko meillä tylsää? Oikeastaan ei ollut.

No, sitten vihdoin koitti vuoro siirtyä portille. Siinä odotellessa katselimme lentojen tietoja ja yhtäkkiä alkoi lennot olemaan myöhässä. Muutamassa minuutissa oli 15 myöhästymistä. Itse onneksi pääsimme ajalla liikkeelle.

Koska niin monta päivää oli tullut vain herkuteltua, niin lentokoneessa oli hiukan kuivemmat eväät.

KIITOS KUN ELIT MEIDÄN MUKANA EUROVIISUREISSULLA! Vuoden päästä kirjoitellaan kuulumisia Wienistä! Nyt alamme valmistautumaan ensi kuun Pariisin -matkaan. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, kun kaveripariskunnan kanssa lähdetään... Meidän Oslon ja Rooman reissut ovat olleet jo aikamoisia (mm. palohälytystä jne).

P.S. Alussa kerroin meidän vieneen auton parkkiin, jonka katsoimme halvimmaksi. HUPS... kännykästä tihrustimme väärin. 33e sijaan parkki maksoin 60e. No oma moka eikä voi valittaa. Kuukauden päästä ollaan viisaampia.
P.P.S. Se meidän kadonnut lentolippu ei ollutkaan jäänyt hotelliin euroviisupapereiden joukkoon. Jostain se sitten ilmaantui kotona parin päivän jälkeen.

Lue myös

Hengailua

Valmistautumista

2. Semifinali

Finaali

Toisenlainen näkymä

     

Bongailua