Aika jonglööraamista tämä elämä on. Satunnaisesti tässä on ollut ilman lapsia, toisinaan on omat tytöt. Joskus taas kaikki omat lapset seuraksi. Sitten on päiviä, että ympärillä on T:n 5 lasta, joskus samassa tilassa on kaikki kahdeksan lasta. Sitten on vielä nyksiä, exiä, exien nyksiä ja nyksien exsiä, tai jotain sinne päin. Aika monta muuttuvaa palasta. Ja tietenkin on vielä tämä etäisyys.
Tässä olemme useampaan kertaan miettineet, että olisiko mitään mahdollisuutta muuttaa yhteen. Millainen ratkaisu sallisi, että lapsilla pysyvät samat koulun, muttei kellään olisi kohtuutonta koulumatkaa. Useamman kerran olemme päätyneet, että pitäisikö muuttaa Mäntsälään - aikalailla sellainen paikka, mistä kuljetukset onnistuvat molempien nykyisille paikkakunnille. Kuitenkin pähkäily on aina päättynyt siihen, että kaipa tässä nyt kuitenkin jatketaan näin.
Exäni kanssa oli puhetta asiasta, ja hän alkoi myös harkita Mäntsälään muuttoa. Näin saisi mahdollisuuden vaihtaa työskentelemään pääkaupunkiseudulle. Naureskeltiin, että on se, että jos hän muuttaa exän perässä jonnekin ihme Mäntsälään. No mikäpä meillä oli normaalia. Tämäkin aihe kuitenkin vähän jäi. Päätimme, että josko 1,5 vuotta vielä menisi näin kuin nyt. Johanna olisi sitten käynyt alaluokat ja Joona peruskoulun. Joonan seuraava koulu on todennäköisesti pk-seudulla eli tällöin olisi muutosta tiedossa kuitenkin.
Jotenkin sitä sitten asennoitui siihen, että näin mennään. Ja elämä tuntui tasaiselta...
Mutta sitten exän työkuviot vaihtuivat pk-seutuun. Ja muutto siis edessä. Mäntsälä vai minne? No, jos exä muutta, niin miksen minäkin?
Nyt on tilanne se, että molemmat muutamme vuoden vaihteessa. Kumpikaan ei muuta Mäntsälään. Exän määränpä on vielä hiukan avoimena, mutta minä muutan T:n luokse. Meidän vanhempien etäisyys on nyt sen verran paljon, että enää ei toimi vuoroviikot. Itseasiassa Johanna ilmoitti, ettei nytkään oikein jaksa viikottaista muuttoa. Näin ollen teimme päätöksen, että Joona muuttaa isänsä kanssa ja asuu siellä viikot. Joka toinen viikonloppu on sitten meidän luona. Ja tytöt sitten asuvat meidän kanssa, ja ovat isällään jokatoinen viikonloppu. Lapset ovat samassa osoitteessa aina viikonloppuisin eli aikuistenaikaakin on luvassa. T:n lapset ovat meillä vuoroviikoin eli jokatoinen viikko Johanna ja Jenna ovat kahdestaan meillä ja sitten toisella viikolla on myös T:n lapset. Niin ja sitten on ne viikonloput kun kaikki kahdeksan lasta ovat paikalla.
Kaikki lapset ovat olleet yllättävän positiivisia asian suhteen. Toki känkkäränkkiä tulee, niinhän sitä mieli heittelee itselläkin. Aikataulussa vaikutti aika paljon Johanna, joka toivoi pikaista muutosta. Hän koki, että jos muutto on vasta kesällä, niin sitten koko kevät menee pilalle muuttoa surkutellessa. Eli paljon lapsia kuuntelimme näitä ratkaisua miettiessä.
Paljon suunniteltavaa on vielä, kuten tyttöjen koulu sekä eskari. Miten omat työt saa järkättyä? Minullahan työ säilyy yhä nykyisessä paikassa. Miten saan hävitettyä lähes kaikki tavarani? Mistä löydän vuokralaisen nykyiseen kotiini? Ja paljon kaikkea muuta...
Niin, tiedätkö ketään, joka tarvisi 4h+k+s rivarikämppää vuokralle Hollolasta? Kohta olisi tarjolla. :D
Eli taaskaan ei asiat mennyt niin kuin suunnitteli, mutta joskus vain asiat tapahtuvat ja luotetaan, että kaikki järjesty hyvin.
Mutta nythän voisi olla taas kirjoiteltavaa, kun uraäidistä tulee uusperheellinen - suurperheellinen. Jaiks.
