Uraäidin elämää: Matkatrilogia osa 3: Fuengirola

Vihdoin löytyi aikaa tehdä viimeinen matkaraportti tai oikeastaan kuvakertomus...

Ja matkan aloitus kuten Venetsiaankin.

Lento lähti yhdeksän aikoihin illalla eli joku nukkui ja joku ei... Perillä olimme puolen yön jälkeen. Kentältä olimme hommanneet kyydin hotellille. Ehkä oli hiukan pelottava kyyti, kun 50km/h alueella auto ajoi 120km/h.

Hotellihuonemaisema yöllä...

...ja aamulla.

Ilmat eivät ihan suosineet meitä. Toinen oli kuitenkin ottanut sateenvarjon mukaan. Toiselle sitten piti lähteä ostamaan.

Ensimmäinen päivä tuli vietettyä alkuun kauppakeskus Miramarissa. Siis minä - olin monta tuntia kauppakeskuksessa.

Kauppakeskuksen katolla oli kartingrata. Rata oli vielä sateen jäljiltä märkä, joten skipattiin ajo. T olisi halunut ajamaan, mutta minusta autot olivat hiukan epämääräisen näköisiä.

Hotellille palattua sade oli loppunut ja suuntasimme rannalle.

Luin Facebookista, että Fugefestin liput piti vaihtaa rannekkeiksi ennakkoon. No lähdimme suuntaamaan oikeaan paikkaan. Matkalla alkoi jyristä ja pilvet alkoivat seuraamaan. Näytti ihan, että meren yllä olisi ollut pyöremyrsky.

Niinhän siinä sitten kävi, että jäimme sateen kouriin. Niin ja rannekkeita emme saaneet vaihdettua, kun vaihtoaika oli päättynyt 15 minuuttia aiemmin. No, kuulemma onnistuu myös portilla seuravana päivänä.

Herkkuherkkua...

Hotellille palasimme, jälleen rannan kautta.

Toinen päivä ja hotelliaamiainen. Hiukan kyllä inhotti aamiaisella, kun sisällä lenteli lintuja.

Päiväohjelmaksi ajattelimme suunnata katsomaan Fuengirolan linnaa eli Castillo Sohailia. Kaikkien tietojen mukaan linnan piti olla auki, muta eipä ollut. Yhtä hyvä tuuri oli myös, kun suuntasimme minigolfiin. Vähän ennen kuin olisimme saaneet oman vuoromme, niin alkoi satamaan.

Hop On - Hop Off Fuengirolan tyyliin.

Ruokaa ennen Fugefestia

Leo

Jonne Aaron

Martti Servo ja Napander. Ei ollut meidän makuun. Esitys salli hyvin istahdustauon.

Danny ja Kuningattaret eli Virve Rosti, Lea Laven sekä Meiju Suvas. Olihan hassua nähdä Danny arkitamineissa. Esitys ei mennyt ihan nappiin. En tiedä minkä verran olivat treenanneet yhdessä, mutta tuoreus näkyi siinä, ettei oikein kukaan tiennyt mitä seuraavaksi tapahtui.

Antti Ketonen ja Neljänsuora. Tästä T oli melko innoissaan. Vime kesänä ensimmäisen kosketuksen iskelmäfestareihin saaneena, niin Neljänsuoran musiikki iski. En tiedä kuvittelinko omiania, mutta tuntui ihan siltä, että Antti Ketoselta olisi lähtenyt ääni. Vähän meni raakkumiseksi loppu ja itse ajattelin, että säästäisi nyt ääntään. Mutta mutta... pomppia tuo mies kyllä silti jaksoi.

Ensimmäisen illan päätti Reino Nordin. Ei napannut meitä, joten yhden kappaleen jälkeen otimme jalat alle ja lähdimme vaappumaan hotellille. Vaappumaan, sillä jalat olivat ihan poikki.

Yöllä hotellila sitten katselin seuraavan päivän sääennusteita. Luvassa oli suurimman asteen sadevaroituksen. O-ou...

Kolmas aamu valkeni säätiedotuksista huolimatta aurinkoisena. Päivän ohjelmana oli treffata Mari-serkkua. Tosin näin lauantaina vielä hyödynnettiin Marin hemmottelutaitoja suuntasimme hänen kauneushoitolaan Salon Nubeen kasvohoitojen pariin. Vaikka aamu oli ihanan aurinkoinen, niin yksi sadekuuro sattui kävelymatkalle,

Olimme hiukan liian nopeita seikkailijoita, joten ennen sovittua aikaa käväsimme juomassa smoothiet. Fuengirolassa oli vähän joka nurkassa smoothiepaikkoja.

Marin luokse päästessä siellä odotti kuplivaa. Ja vähän tuppasi olemaan niin, että päävastuu kuohuvan kadottamisesta oli minulla. T auttoi osaltaan kaatamalla osan maahan. Ilmisesti Espanjassa pestään lattiat shampanjalla, ei Suomessa näin.

Mari teki minulle meikin illaksi. On tuo kyllä epäreilua
kun toiset osaavat noin. No nyt on minullakin
tarpeistoa, että jotain vastaavaa saan aikaan. Selvisi,
että käyttämäni väri ovat olleet aivan väärät. Nyt
on oikeaa väriä. Kiitso vielä Mari tuhannesti.

Serkukset

Jälleen Fugefesteillä ja Leo aloitteli myös toisen päivän.

Myös Danny oli esiintymässä toisena päivänä. Tällä kertaa koko keikan verran. Danny korvasi Jari Sillanpään, joka ei osallistunutkaan festivaaleille. Huomasi kyllä, että Dannyn eläkeikä lähestyy. Ei ollut yhtä räiskyvää kuin aiemmin.

T harmitteli, kun festareilla ei ollut esiintymässä ketään nuoria naisia. Onneksi Dannylla oli Erika Vikman mukana, niin sai T ja monet muut miehen myös sitä naiskauneutta mukaan.

Kuten aiemmin laitoin kuvaa tulvavaroituksesta, niin tältä näyttää kun sataa kaatamalla.

Ja sitten jatkui keikat. Elastinen. Oli muuten rankka keikka, kun käden piti heilua koko ajan. Myös reissun jälkeen hierojalla käynti todensi tämän. Oli lihakset ihan hassuista paikoista jumissa. Eli muistutus ennen seuraavaa festaria. Lihaksien treenaus aloitettava hyvissä ajoin sekä keikan jälkeen pitää muistaa venytellä.

Lauri Tähkä oli esiintymässä myös Fugefesteillä, joten pojat pääsivät vetämään Lempon yhdessä.

Niin... Lauri Tähkä. Ei voi kuin ihmetellä keikkaa katsellessa, miten hyväkuntoisia jotkut artistivat ovat. Keikat ovat todellisia urheilusuorituksia.

Tauko ennen viimeistä esiintyjää, sillä joukossa oli toinenkin yhtye, joka ei ollut meille eli...

Pelle Miljoona Oy. Vaikka poppoo oli alkuperäisellä kokoonpanolla, niin ei silti iskenyt.

Festarit päätti Yö.

Sunnuntaina sitten koitti kotiin lähtö. Ennen kahtatoista kiltisti pakkasimme tavarat ja lähdimme luovuttamaan huonetta. No, yllätys oli suuri, että huone oli varattu maanantaihin asti (valmis pakettimatka), joten saimme jättä vielä tavarat huoneelle sekä saimme suihkumahdollisuuden vielä iltaan. Lento oli lähdössä vasta puolen yön jälkeen. Päivän vietimme Marin kanssa, joka vei meidät Mijakseen.

Lähteekö näistä oikeasti postit? Ei uskallettu kokeilla.

Aamukahvit. Hotelliaamiaisen kahvi oli ihan kamalaa, joten kahvit piti juoda muualla. Ja huom, jälleen smoothiet.

Mijas

Miniatyyrinäyttely - Muranon lasia

Varoitus seuravaan kuvaan...

Ollaan hyvin edustavia

Minä ja meidän yksityisopas. Opaskierros on kyllä vielä maksamatta. En nyt muista, että kuinka korkeaksi hinta nousi, kun jokaisen kasvin esittely taisi maksaa 10 euroa kipale.