perjantai 28. helmikuuta 2014

Omenaonkelmaa kerrakseen...

Niin, kun johonkin tottuu ja sitten kun ei voi toimia totulla tavalla...

Tulee onkelma...

Tavallinen kuorimaveitsi hukkui (toivottavasti en heittänyt kuorimaroskien seassa pois - on kyllä yritetty tihrustaa biojätettä) ja lapsille piti saada omenat kuorittua...

On meillä tällainen kiikkuva, jota niin monet rakastavat...


... minä EN. Tuollaista pikku tuhrua sillä sai aikaan monenmoisen yrityksen jälkeen. EI EI EI... Jotain muuta piti keksiä.

JUUSTOHÖYLÄ...


...Johan alkoi homma sujua. Tosin kyllä sen oikean kuorimaveitsen haluan takaisin. Jos se nyt olisi sattunut päätymään roskikseen, niin ei auta kuin ostaa uusi. Ei toi kiikkuva vempain ole mulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.