Kun me aikuiset kävimme kesäteatterissa, niin lapset olivat käynneet mummon kanssa "lenkillä". Tytöt tai siis Johanna halusi tehdä saman lenkkeilyn myös seuraavana päivänä - leikkipaikan luonna kun on mustikoita. Sinne siis...
Pari kertaa olen myös käynnyt lasten ja äitini kanssa isovanhempieni luona. Heillä on aivan ihana koti, joka sijaitsee Vesijärven rannalla. Mikä ihanuus oli pulahtaa Jennan nukutuslenkin jälkeen suihkun sijaan JÄRVEEN.
Johanna halusi jälleen mummon kanssa keräämään mustikoita ja metsämansikoita. Mukilliset tulivatkin sitten tuliaisiksi.
Jenna sai ihan uutta ihmeellistä ihmeteltävää - sorsa. Tai Jennalle puhuin ankasta, joka on kyllä jennakielellä kakka.
Sadetta oli luvattu. Järven toisella puolella näkyikin jo satavan ihan kunnolla.
Kyllä ne pilvet ja jyrinä myös alkoivat lähestyä.
Vesitaso lenteli ohitse. Sen ympärille sain kuvassa ihmeellisen suojakuvun.
Vielä oli järvi melko tyyni, mutta...
Yksi hetki ja tuuli yltyi. Äkkiä sisään, koska vettäkin alkoi tulemaan. En varmaan ole koskaan ollut yhtä lähellä salamaa. Nimittäin kun olimme sisällä, niin kuului räsähdys ja samalla välähti - heti pärään järkyttävän kova jyrähdys. Sitä kerkesi vain tajuamaan välähdyksen, kun jo jyrisi. Eli johonkin lähelle iski.
Iltasella kotonakin jyrisi ja pilvet näyttivät lupaavilta. Ja pah, ei mitään myräkkää tullut. Tykkään todella kovasti istua pimeällä terassilla ja katsella salamoita. Nyt en sitten saanutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.