Meillä asuu neiti papupata. Pääsääntöisesti vain minä ja isommat lapset osaamme tulkata jennakieltä, mutta kyllä hiljalleen muutkin alkavat ymmärtää. 2-3 sanan lauseita tulee jo. On niitä tullut kyllä tovin, mutta aikaisemmin on jokaisen sanan välissä vaatinut kuuntelijalta toiston - että hänet on ymmärretty oikein. Nyt tämä toisto vaaditaan vasta parin sanan jälkeen.
Lisäksi kaikki ei ole enää vain Jennan vaan sanat "mun" ja "minun" ovat tulleet myös kuvioon. Jenna osaa myös jo kysyä asioita - tosin kysymys sana puuttuu alusta. Äänen sävy kertoo, että tarkoittaako "Joannaon" 1) Johanna on (tässä) vai 2) Missä Johanna on?
Jennahan ei ole juurikaan sanonut pienempänä äitiä. Jokin aika sitten äiti alkoi tulemaan, tosin sanana "titi". Mitään ei saanut muut tehdä, kaiken teki vain titi. Kuten syöttötuolista nostamiset, pöntöllä käyttämiset jne. Viime päivinä tuo "titi" on muuttanut muotoa (heti sen jälkeen kun olen siitä kaikille puhunut). Nykyään äiti on "täiti", joka kuulostaa lähes samalta kuin "täti".
Jenna on myös siirtynyt pois pinnasängystä. Nyt neiti nukkuu siskonsa kanssa kerrossängyssä. Koska meille rantautui tuollainen sänkysysteemi, niin ajattelimme jättää jatkettavan sängyn kokonaan välistä pois. Sellainen kyllä olisi löytynyt anoppilasta säilytyksestä isompien jäljiltä. Olkoot siellä sänkynä. Aika hyvin Jenna pysyy sängyssä, kunhan ensin sinne nukahtaa. Minun suorittamat nukuttamiset kestävät vähintään tunnin, mies selviää yleensä alle tunnilla. Yöllä neiti saattaa hipsiä sängystä pois viiden maissa, mutta onneksi vielä olen saanut takaisin nukahtamaan. Viereen neiti ei halua tulla öisin vaan haluaa vain omaan sänkyyn. On se aika ihanaa kun kahdeksan huituvilla kuuluu pieniä tepastuksia, kun toinen on herännyt. Tällöin neiti tulee viereen. Kännykän ja Poun avulla itse saa vielä torkkua hetken.
Ja ei tässä vielä kaikki. Vaipat alkavat olemaan melko historiaa. 2 viikon aikana on tullut yhdet tarpeet lattialle (kun äiti ei ollut viemässä vessaan) ja yhdet vaippaan. Muuten kaikki muut ovat päätyneet joko pönttöön (suosikki paikka) tai pottaan (satunnaiset illalla). Kotona vaippaa ei ole enää lainkaan - ei edes öisin. Mielummin vahingot nyt, kuin näillä kamalilla helteillä hiostava vaippa muutenkin huonosti nukkuvalle lapselle. Yhdet vahingot ovat tulleet kerrossänkyyn joskus, mutta nyt ei niin haittaa, koska sängyssä on lähes koko patjan kokoinen froteemuovi. Pidemmille kyläreissuille olen laittanut vaipan vielä (ja toissapäivänä laitoin kesken kauppareissun, kun neiti oli ollut niin kauan pissaamatta ja halusi päästä vessaan koko ajan). Näillä reissuilla vaippa on kyllä pysynyt aina kuivana ja Jenna on pyytänyt vaipasta huolimatta pöntölle. Haasteena tosin on se, ettei neiti oikein suostu tekemään pissoja muualla kuin kotona. Toinen pidättää sitten omaan kotiin asti. Tosin ilmeisesti jos hätä käy tarpeeksi suureksi, niin vieras paikkakin käy (näin oli yhdessä kyläpaikassa vaippa mahdollisuudesta huolimatta). Puskapissaakin ollaan yritetty harjoitella - ei vielä yhtään onnistumista.
Pikkarit on...
Jotain "takapakkiakin" on tullut. Hermoni eivät kestäneet enää päiväunien nukuttamista sisällä. Pahimmillaan sain nukuttaa karjuvaa lasta 2,5 TUNTIA. Nyt tämä äiti saa liikuntaa joka päivä, nimittäin päikkärit nukutaan nykyään rattaissa. Näin on menty kolmisen viikkoa. Tätä ennen edellinen kerta taisi olla ennen talven kovia pakkasia. Päivittäin teen 2-5 kilometrin lenkin joko kävellen tai juosten ja samalla siis rattaita (taisteluvaunut) työntäen. Aikaa kuluu nukuttamiseen 20-60 minuuttia neidin tuulesta riippuen. Paremmin oma hermo kestää tämänlaisen nukuttamisen kuin aikaisemman. Oman turhautumisen saa purettua liikkumiseen.
 |
| Viittä vaille tsip |
 |
| Näin helteilllä äidllä on ollut ihan lämmin. |
 |
| Joskus reittivalinta ei osu nappiin. Vaikkei kuvassa mäki näytäkään isolta ja jyrkältä, niin todellisuudessa se oli juuri sitä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.