Juhannus 2014

Meillä oli tänä vuonna ihan kotijuhannus. Olimmehan juuri reissussa. Yhtään en muistanut miten vuosi sitten meni juhannus. No kiitos Facebookin... aah, mehän palasimme juhannus aattona (21.6.) Pariisista. Heh! Säästä ei ole mitään muistikuvaa, ehkä pientä väsymystä ollut ilmassa reissun jälkeen. Kaksi vuotta sitten kävimme perheenä katsomassa kokkoa Lahden satamassa, siitä sitten lähdin Joonan ja Johannan kanssa kotiin - Jenna oli vasta masuvaiheessa. Mies jatkoi iltaa ystävän ja mun äidin sekä isäpuolen kanssa.

Mutta siis tähän juhannukseen. Aattona mies oli aamun töissä ja minä leikkasin pensasaidan. Jennan kanssa pörräilimme aamupäivän pihalla ja tämä mamma innoistui yrittämään valokuvausta (kännykällä).

Iltapäivästä suuntasimme sitten äidilleni syömään. Oli kyllä hyvät ruoat!

Ruokien ja kahvien jälkeen suuntasimme Lahden satamaan treffaamaan miehen työkaveria sekä katsomaan juhannuskokkoa. Mies "lahjoi" isommat lapset mukaan lupaamalla jäätelöt jäätelölaivalta. Hhmm... olisikohan kannattanut katsoa ulos ensin.

Odottelemassa jäätelöä

Jäätelön jälkeen piti laittaa hanskat käteen ja lähteä leikkimään.

Kokko sytytetty... ainakin se savusi hienosti!

Kyllä sinne se tulikin ilmestyi

Ja näin kävi kaiken syömisen jälkeen...

Olo oli aika tukala juhannusyönä. Mahaan sattui. Lisäksi sitten aamu alkoi liian aikaisin. Herätys kuuden jälkeen, vaikka Jenna oli mennyt pari tuntia normaalia myöhemmin nukkumaan. Onneksi sentään juhannusyön taiat olivat tehonneet ja maha oli aamulla jälleen normaali!

Juhannuspäivään kuului imurointia ja remonttihommia. Taas nimittäin hajosi yhden laatikon kiinnitykset. Onneksi yksi "korjaussarja" oli vielä jäljellä edellisestä kerrasta. Huomasin muuten, että tarvitsisin uudet ruuvimeisselit. Sitten voisin haluta myös sahan ja pihdit ja ja ja...

Jennan yöunet kun olivat niin lyhyet, niin päikkäreille nukahtaminen meni todella hyvin. Itselle myös iski väsy ja otettiinpa miehen kanssa myös päikkärit. Oli kyllä aivan hyperihanaa!

Päikkäreiden jälkeen otimme suunnaksi Lahden ja Ravintola Toreron. Siellä treffattiin parin miehen työkaverin kanssa. Lapset söivät hyvin ja käyttäytyivät suht mallikkaasti. Ruoat olivat hyviä.

Kotiin kun päästiin, niin Joona ilmoitti, että on nälkä. Poika halusi sitten maistaa paistettuja sieniä.

Eipä sitä muuta erikoista sitten juhannukseen kuulunutkaan. Melko arkimaista, mutta niinhän se usein onkin lapsiperheissä.

P.S. Suomen lipusta salossa piti ottaa myös kuva (meidän liputusvuoro tai oikeastaan naapureiden, mutta me korvataan heidän tekemät liputuksen meidän vuorolla), mutta lippu piti hakea niin nopeaan pois kahden sadekuurolla välillä - kuva jäi ottamatta.