Syksyn nimiä papereissa

Niinhän sitä tuli eilen käytyä perjantai 13. päivän kunniaksi töissä sopimassa töihinpaluun asioista eli tarkemmin allekirjoittamassa paperit osittaisesta hoitovapaasta. Aika iso yllätys oli kyllä, kun työpaikka oli ihan tyhjillään. Kyllä sieltä sitten lopulta esimies löytyi. Pientä ristiriitaa oli, että saisinkohan itsekään olla paikalla, mutta kun MINÄ tarvitsin tuon tiedon syksystä kela ja hoitokuvioiden takia, niin kiltisti jäin.

Mielestäni sain hyvän sopimuksen. Tehtävänimikkeeni pysyy samana, vaikka talo olisi voinut tarjota hommaa toisella nimikkeellä (määräaikaisesti). Täysin omaan työhöni en vielä palaa, ehkä itselläni jatkaa vielä sijainen. En tiedä, eikä onneksi ole minun tehtävä miettiä asiaa. Itse siirryn määräaikaisesti kollegoiden tueksi - auttamaan esimerkiksi yllättävissä ja kiireellisissä tilanteissa. Mahdollisesti hoidan myös pienesti vanhaa hommaani. Tämä on vähän niin kuin pehmeä lasku reilun kahden vuoden (!!!) poissaolon jälkeen. Kahden vuoden aikana on muuttunut toimintatavat, järjestelmät ja jopa laissa on tapahtunut muutoksia. Lisäksi työmäärää muokataan ylöspäin aikaisemmasta. Jos olisin heti ottanut isomman työn vastaan ja pyrkinyt pärjäämään tämän hetken tavoitteissa, niin voisi olla, etten kauaa töissä olisi jaksanut. Nykyisellä työmäärällä olisin uuden opettelun ohella ehkä jaksanut, mutta uusilla kriteereillä olisi voinut olla alkuun turhan rankkaa. Töiden aloitus tauon jälkeen on aina rankkaa muutenkin. Vanhasta tiedän, että ensimmäiset kuukaudet tulen olemaan ihan väsynyt. Joutuuhan muun muassa päänuppia käyttämään ihan toisella tapaa. Ja se uuden oppiminen vauhdilla on myös väsyttävää.

Sain vapaapäiväksi keskiviikon, jota toivoin (ma ja pe eivät olleet mahdollisia). Suostuin tekemään yhden pidemmän päivän viikossa, joka taas tekee sen, että joku päivä on lähdettävä aikaisemmin.

Näin eilen myös luottamusmiestä, ja hän antoi "synninpäästön" paikalla olosta sekä sanoi olevansa tyytyväinen (tai ehkä hiukan enemmänkin) syksyn työkuvioihini. Antoi esimieheni päätöksistä positiivisen palautteen, joten kaipa tässä siis ollaan hyvällä sabluunalla menossa syksyä kohden

Ristiriitaisin mielin kyllä olen edelleen palaamassa töihin. Toki tavallaan jo haluan mennä, mutta haluaisin olla vielä kotonakin. Työpaikan tämän hetken tilanteet lähes nollaavat halun mennä, mutta sitten minulle osoitettu joustavuus taas sitouttaa. Nyt vain hakemukset kelaan ja hoitopaikkalappujen loppuun täyttäminen. Sitten voi loppukesän ajaksi unohtaa työt kokonaan. Elokuun lopulla sitten voi palata tähän asiaan taas.