Jennan nukkumaan käynnit ovat ihan päälaellaan. Ihan yks kaks aikaisempi "hyvää yötä" vaihtui 1-2 tunnin huutoon. Sama tilanne oli niin päikkäreiden kuin yöunienkin suhteen. Äidin olisi pitänyt nukkua lattialla sängyn vieressä. Virheen tein, kun tämän järjestelyn toteutin muutaman kerran. Kuitenkin, kun meillä oli vielä koululaisilla herätyksiä, niin en vain voinut antaa neidin huutaa illalla klo 22-23 asti.
Kun lomat alkoivat, niin alkoi neidin unikoulukin. Johanna siirtyi nukahtamaan makkariin ja Jenna sai huutaa. Itse siirryin näköetäisyydelle, kuitenkin huoneesta pois. Nyt on tullut vietettyä tunteja eteisessä istuen. No, olenpa saanut päivässä 2-4 tuntia "omaa" neulomis-/virkkaamisaikaa.
Perjantaina tein ystävälle kiitoslahjaksi tällaisen liinakokeilun:
Eli isoäidin neliötä kolmiona. Ajatus lähti siitä, kun ystävä kertoi Strömsöössä tehdystä kuusikulmaisesta virkkauksesta. Ja muutaman kerran neliönä on meinannut lähteä muodostumaan kolmioksi.
Ja se kiitoslahja, tulee siitä kun ystävä lainasi pyöröpuikkoja... ja palauttaminen on kestänyt. Puikot osoittauituivat miehen tennareihin hiukan lyhyiksi, joten laitoin varmaan paikkaan talteen. No, se varma paikka oli hyvin varma, mutta kyllähän se lopulta pätkähti mieleen. Hiukan hämäsi se, että itselläni sattui juuri samaan aikaa pyörimään muutamat lyhyemmän pyöröt myös esillä.
Ja jottei kaikki olisi liian helppoa - Heh! Tytöt sairastavat. Tai Johanna alkaa olemaan jo kunnossa, mutta nyt Jenna on potilas. Pikkuneiti on niin tottunut pöntöllä kävijä, että vatsatautisenakin pyrkii kerkeämään pöntölle. Voi toista!
Onneksi välillä ilmenee piristymishetkiä... tai onneksi ja onneksi... Silloin käytetään kaikki energia tottelemattomuuteen. "Minähän en kuuntele. Minä karkaan!" - Satoi tai paistoi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.