Juhanusaatto oli meillä molemmilla vapaa päivä. Mies vei lapset puolenpäivän maissa vanhemmilleen ja oma prokkikseni oli melko arkinen. Naapuri oli leikannut meidän välissä olevasta pensasaidasta oman puolensa.
Leikkuu urakan jälkeen lähdin lenkille. Hei miksei? Itsekseni olin vielä tuolloin. Lenkin jälkeen venyttelin nurtsilla ja sitten ajattelin aloittaa juhannuksen. Ja siinäpä nurtsilla istuessani sainkin sitten otettua oikein onnistuneen juhannuskuvan.
Illan ohjelmaan kuului Vesijärviristeiy M/S Suomen neidolla.
Ajatuksena kokkoristeily oli hyvä. Toteutuksena huono. Järjestelyt olivat epäonnistuneet. Kaikki oli yhtä kaaosta. Henkilökunta oli kaaoksessa, toki palvellessa ystävällisiä. Muuten ei kyllä jäänyt epäselväksi, että nyt otti päähän ja paljon. Ja ruoka. Ala-arvoista. Olisi pitänyt olla omat eväät mukana. Ja neljä tuntia paatissa, joka pihalla seisten tai sisällä tönöttäen oli liikaa. Kahden tunnin jälkeen jo tuli laskettua minuutteja koska loppuu.
Nähtiin me jokunen pieni kokko rannoilla ja Vääksyssä oli järvessä pikkuisen suurempi.
Yöruoka haettiin Burger Mafiasta. Minulla oli perinteisen hyvä hampurilainen, mutta myös pettyi omaan annokseen. Enpä sitä syönyt minäkään.
Juhannuspäivän aamusta otimme nokan kohti Ypäjää. Siellä meillä oli varattuna saunamökki. Ennakoluulot olivat aikamoiset. Ei sähköä eikä vettä. No, mutta... nyt tulikin superyllätys. Paikka oli aivan ihana! Meillä oli oma lampikin. Suosittelen kaikille Levomäen Maatilamökkejä ja tämä meidän oli Murronmökki.
Miehet saunoivat ja minä hoidin grillin vahtimista. Ukko kävi myös lammessa uimassa. Oli kuulemma kylmää vettä.
Illalla oli hiukan jännitysmomentia, kun kuulin laukkamaista ääntä. Koska metikkö oli aika tiheää, niin päättelin ettei ole hevonen (vaikka Ypäjällä oltiinkin). Ja hiukan tämän jälkeen mies löysi lammen rannasta kavion uppoamia. Kiva oli tämän jälkeen käydä ulkovessassa, joka oli pienen matkan päässä... metikössä. Onneksi toisella puolella missä jäljet ja ääni olivat. Ja myöhemmin autoillessa peura meinasi hypätä tielle. Onneksi kääntyi takaisin metsään.
Ai miksi menimme Ypäjälle? Sieltä sai vielä majoituksen joka oli lähellä Someron Esakalliota.
JUHA TAPIO
Kyllä Juha Tapio oli jälleen aivan uskomattoman hyvä. Nyt olin oppinut Sinun vuorosi loistaa levyn kipaleita, niin kaikki laulut pystyi jammailemaan ja laulaa mukana.
Paluu matka takaisin saunamökille oli melko jännittävä. Salontien Turuntien pääty oli hyvin mutkaisaa. Ja sitä ennen ja siellä ajettiin sitten aikamoisessa usvassa. Näkyvyys oli noin metri eteenpäin. Siihen lisäksi tuntematon tie, niin eipä voinut ajaa kuin hissutellen. Sori paikalliset, kyllä teitä yritettiin päästää aina ohi. Jos siis huomattiin bussipysäkki tarpeeksi ajoissa.
Minähän en saanut ajaa takaisin päin. Esakalliolla iskettiin siideri kouraan. Ilmeisesti menopatkalla toteamani mielipide mutkatiestä oli liikaa. Sanoin vain, että ajaminen oli samanlaista kuin ajaisi kartingia.
Maisema oli aika aavemainen. Kokoajan odotti, että koska usvan joukosta nousee vaalea pitkähiuksinen nainen pitkässä valkoisessa pellavaisessa yömekossa.
Lapsia hakiessa mies päätti vielä ehostaa auton siistiksi. Kai nyt, kun vihdoin hänellä on oma auto.
Kotona olo oli kyllä kuin meidän juhannusruusulla. Krapulaa ei oikeasti ollut, mutta olo oli kyllä sitä. En muistanut ottaa reissulle tarpeeksi allergialääkkeitä mukaan ja astmalääkkeetkin olisivat olleet ihan kivat. Ja eipä se savun hengittely siinä grilliä vahtiessa metikkö/heinikko ympärillä auttanut asiaa. Hengissä kuitenkin selvisin.
Nuorimmainen keksi pyörällä polkemisen juhannuksen aikana, joten illasta sitten vielä kiereltiin taloyhtiötä ympäri moooonta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.