Jennan ryhmän hoitajista yksi on tuttu ennestään. Hän oli ainakin Johannan hoitajana. Toinen hoitaja onkin miehen tuttu lapsuudesta. Kauan pohdin, että on jostain tuttu ja kun nimen näin, niin tiesin nähneeni jonkun facebook-kavereissa. Ensin epäilin serkun tutuiksi, mutta olikin lähenpänä. En tiedä osasiko hoitaja yhdistää Jennan tutun lapseksi, ei ainakaan sanonut mitään. Kolmas hoitaja on myös tutun näköinen, mutta ei ole tuttu. Tämä kolmas hoitaja nauroi ekana päivänä, kun moikkailin lähes jokaista muiden ryhmien hoitajaa - tunnen sieltä jo kaikki. No hoitajat olivat tuttuja isompien päiväkotiajoilta tai sitten muuten. Ei tämä meidän paikkakunta niin iso ole.
Ensimmäinen päivä alkoi sillä, että kaikki muut katosivat ja Jenna jäi itsekseen leikkimään. Tovin päästä alkoi oman ryhmän lapset saapua tilaan. Jenna pysytteli sisällä äitiläheisyydessä, hoitajia katseltiin kulmien alta ja toisille lapsille ilmoitettiin, että kaikki on Ennan! Ulkona pystyin luomaa jo välimatkaa, mutta äititarkistuksia tuli hyvää tahtia ja hoitajat olivat edelleen "pahoja", joita vain mulkoiltiin.
Toisena päivänä sisällä lapset olivat jo hiukan ok. Toki reviiritaistot olivat jo kovassa vauhdissa. Leikkiminenkin sujui. Ulkona taas äitiä kaivattiin vain keinumisen yhteydessä. Muuten leikki sujui hyvin lasten kanssa ja hoitajiinkin (varsinkin toisten ryhmien) Jenna loi jo kontaktia ja jopa jutteli.
Ennen kotiinlähtöä Jenna halusi välttämättä kerätä kaikki lelut.
Kotiin päin, tosin aikamoisen suostuttelun ja maanittelun jälkeen. Ja helpotti myös se, kun kaikki muut lähtivät syömään.
Maanantaina taas tutustumaan, silloin otetaan myös isi mukaan.
P.S. Tuntuu muuten aika kamalalta, kun sanon ääneen, että ensi viikon jälkeen alkaa työt. Jaiks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.