Nyt kuitenkin koitti erilainen ajanjakso. Mietin, että pitäisikö kirjoitella tästä kaudesta. Sitten työkaveri heitti leikillään, että ala pitämään blogia evakkoajasta. Joten tässä sitä ollaan... katsotaan tuleeko vain yksi päivitys vai monta. :D
Meidän taloyhtiössä on ollut suunnitteilla jo tovin, että vuonna 2017-2018 selvitellään putkisaneerausta, ja sitten sen jälkeen toteutetaan. Nyt kuitenkin kävi niin, että viime kesänä eli kesällä 2016 kahden talon väliin tuli iso putkirikko. Lisäksi kahden talon asunnoissa on ollut jo useampi putkivuoto. Tämä kaikki aikaisti suunnitelmia. Viime kesänä puhuttiin, että putkiremppa alkaisi 2016-2017 vuoden vaihteessa. Putkiremonttia ei kuitenkaan tuolloin alkanut, suunnittelutyö oli hyvin hidasta. Itse olisin toivonut hyvin nopeaa remontin alkamista, sillä meidän talosta suuren putkirikon myötä poistui putkistosta kierto. Eli tarkoitti sitä, ettei meille heti tullut lämmintä vettä. Jouduimme noin 5 minuuttia valuttamaan vettä ennen kuin tuli esimerkiksi suihkukelpoista. Ja saunassa käydessä ensin piti valuttaa vettä ja sitten saunomisen jälkeen uudelleen, kun vesi oli ehtinyt jäähtymään. Näin siis elimme lähes vuoden.
Remontti sai vauhdikkaan alun toukokuussa. Yhtiökokous päätti kuun puolen välin jälkeen että saneeraus alkaa kesäkuun alussa. Siitä sitten alkoi kämpän tyhjennys. Joka paikka käytiin läpi ja kaikki turha kaatopaikalle. Energia ei riittänyt kirppotoreilemaan.
Alku ei ole kyllä sujunut kuin strömssöössä. Informaatio oli, että remontti alkaa viikolla 24. Kyselin tarkkaa päivää, mutta en koskaan sitä saanut. Urakoitsijalta kysyin myös viime viikon (eli vko 23) perjantaina, että koska tulee olla asunto tyhjänä? Tarviiko olla heti maanantaina klo 7? Ei tullut vastausta. Lauantaina ja sunnuntaina sitten raivasin suurimman osan tavaroista, ja jotain jäi vielä maanantaillekin. Ajattelin, kun tarkkaa päivää ei ole annettu (isännöitsijäkin puhui, että eiköhän viikon alussa vain tuoda tavaroita pihaan), niin kerkeän aamupäivästä vielä viimeistelemään.
No, mies lähti aamusta seitsemän aikoihin kämpiltä töihin, ja minä jäin Jennan kanssa. Ensimmäisiä tavaroita autoon viedessä klo 7.30 - yllätys, yllätys... samalla tuli ensimmäinen työmies sisään. Ja ilmoitti, että remontti alkaa NYT. Olin, että ahaa... eipä ole tarkkaa aikaa ilmoitettu pyynnöistä huolimatta. Sitten tuli lisää porukkaa sisään ja siinä kohtaa en tiennyt mitä tehdä. Alanko itkemään vai mitä? Äijät toikaisivat, että minulla varmaan menee ainakin puoleen päivään, että pitäiskö heidän lähteä Helsinki-Vantaalle vai mitäköhän tehdä? No, onneksi yksi asunto oli jo tyhjillään ja pääsivät sinne. Itse pistin tuulemaan ja ei mennyt puoleen päivään vaan tunnissa sain itsemme sieltä pois. Naureskelin epäuskoisille äijille, että valmista on jo. Kyselin myös, että ottavatko yhteystiedot, jos olen kiireessä tunkenut tavaroita vääriin paikkoihin. Kuulemma yhteystiedot jo olivat. No, ei ollut. Iltapäivällä tuli hallituksen puheenjohtajalta viestiä, että saako numeroni antaa.
Illalla urakoitsija soitteli, koska pääsisin katsomaan paikalle mitä tehdään. Tätä siis olin pyydellyt jo pidempää. Aiemmin vastaukset olivat, että asiat voidaan sopia huonetauluilla tai sähköpostilla.
Maanantaina myös käytiin kurkkaamassa urakoitsijan valitsemat laatat. No, eivät ihan iskeneet. Illasta miehen kanssa Kodin Terraan etsimään muita vaihtoehtoja. Ihan itsekseen siellä sai pyöriä. Ihan kamalaa hommaa. Pari vaihtoehtoa tuli, kaipasi urakoitsijan kommenttia onko mahdollista toteuttaa.
Tiistaina aamusta menin työmaalle ja mukana oli myös valvoja. Muutamat asiat saivat täsmennystä. Sitten otin puheeksi muun muassa isännöitsijän paljon mainostaman asian eli samalla voi teettä myös esimerkiksi keittiöremonttia tai vastaavaa. No, valvoja ja urakoitsija olivat sitä mieltä, että hommaan kannatti ottaa kalustetukku tai vastaava. Ja joku pitäisi saada mittaamaan parin päivän sisällä kaappien ovet. Siis mitä?
Tiistaina sitten aloin selvittelemään asiaa ja ihanana yllätyksenä oli, että kaikki tilaukset piti tehdä perjantaina puoleen päivään mennessä. Tehtaat kun menevät kiinni kesäloma-ajaksi. Siis oikeasti! Nyt piti saada parissa päivässä suunniteltua keittiö, ja tietenkin mies oli keskiviikko aamusta lähdössä Tallinnaan pariksi päiväksi. Tiistainakin oli neljään asti töissä ja kuudesta eteenpäin oli ohjelmaa. Eli todella hyvä aika päättää keittiö ja hakea kaakelit kylppäriin.
Tiistaina siis soittelin Keittiökalustemyynti RuuvAriin, josta sain todella asiallista ja ystävällistä palvelua. Ottivat vakavissaan kiireen ja sovimme, että kävisin pikaisen käynnin myymälässä samana päivänä ja heti seuraavana päivänä sieltä tultaisiin mittailemaan meille. Juuri näin, kiitos! Sain mukaani kaapinovimallin, johon ihastuin sekä värikartan, jotta miehen kanssa voisimme valita värin. Mukaan lähti malleja työtasoista ja välitilanlevyistä. Tiistaina myös käytiin miehen kanssa Kalustetukussa. Siellä palvelu oli nuivempaa. Vanhempi mies ei oikein lämmennyt meidän ajatukselle. Heille pitää tuoda mitat, eivät mittaile pelkkien kaappien ovien vaihdon takia. Tuossa kohtaa meinasin lähteä kävelemään. Kuitenkin oli hiukan katsottava värimaailmaa, jotta osaisin päättää millainen keittiö meille sitten tulee. Kyllä se myyjäkin sitten lopulta lämpeni, kun huomasi, että olemme tosissamme. Mitat vain pitää toimittaa, niin saadaan tarjous. Muuten, siinä Kalustetukun pihassa valittiin vaihtoehdot toisen paikan valikoimista, millä sitten mennään.
En todellakaan ymmärrä tätä toimintaa. Meillä olisi ollut monta viikkoa aikaa suunnitella keittiö, jos olisimme tienneet, ettei urakoitsija hoidakaan sitä. Nyt tämä iso asia jouduttiin sitten päättämään parissa päivässä. ARGH!
Nyt mennään keskiviikossa. Tänään kävi RuuvArin Ari mittailemassa kaapinovet ja auttoi tekemään lopullisen päätöksen millä väreillä mennään. Arin lähdettyä otin omat mitat Kalustetukkua varten (kun en pysynyt mukana hänen mittauksissa). En nyt tiedä ovatko mitat ihan oikein. Osa on, koska ne olivat samoja mitä ammattilainen mittasi. Kalustetukku meni kiinni jo viideltä, joten en kerennyt viemään mittoja ja kuvia vielä sinne. Huomenna aamusta tuonne sitten, jotta tarjouksia olisi edes kaksi - jotta voi jotain edes vertailla.
Missä me nyt sitten ollaan? Seuraavat 1,5-3 kuukautta tämä perhe majailee Anoppilassa 16 kilometrin päässä kotoa. Katsotaan kuinka käy. Meillä on makkarina miehen vanha huone, siellä nukkuu 4 perheenjäsentä. Joona nukkuu alakerrassa, kun ei kestä isänsä, mummin ja vaarin kuorsausta (itse nukun korvatulpilla). Ja onhan alakerrassa paljon viileämpää. Ehkä meillä muillakin ensi yönä ylhäälläkin, kun kävin ostamassa tuulettimen. Vaikka tykkäänkin lämpimästä (normaalisti nukun fleeceillä ja kahdella peitolla), niin nyt on lämmin minunkin makuun. Pakko nukkua vain topilla ja villasukilla sekä peittona vain lakana.
On täällä anoppilassa hyviäkin puolia, tai hyviä ja hyviä. En varmaan mahdu enää ovesta ulos anopin päiväkahvievästen jälkeen. Eilen oli kääretorttua ja tänään lettuja.
Mutta ehkä vain unohdan tekosyyt ja lähden lenkille. Maisemat ovat kivat. Käytiin Jennan kanssa tänään vähän kävelemässä.
P.S. Tämän kirjoittelun aikana tuli RuuvArilta tarjous. Eiköhän se tule hyväksyttyä. Nyt vain arvon, että käynkö vielä siellä Kalustetukussa? Siellä kun ei meitä ihan arvostettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.