Kohta ensimmäinen viikko takana...

... ja pakko oli mennä jo töihin. Eilen perjantaina lapset jo hyppivät seinille vaikka menossa oli päivä nro 5. Ja mehän olemme olleet joka päivä jossain. Mutta siis tänään oli pakko päästä töihin, kun en jaksanut kunnella lasten tappelua. Ja sitä, miten tyhmä äiti on. Hohhoijaa... ja tosiaan mennään vasta ekassa viikossa.

Taisin jo mainita, että töissä on ollut ihan haipakkaa. Ei se haittaa. Tykkään työstäni todella paljon. Työ itsessään on enemmän kuin mielekästä ja ihmiset ympärillä parhaita. Saakohan näin sanoa, aina ei edes muista, että on töissä. Hyvä näin, hereilläoloajasta suurin osa kuitenkin menee töissä. Ikävää, jos työ olisi kamalaa. Ja nyt viimeistään voi sanoa, että aiempi kotiäidistynyt uraäiti on taas vain uraäiti. En olisi siis millään halunnut jäädä viikon kesälomalle.

Löytyipä muuten Päijät-Hämeestä uraäideille oma Facebook -ryhmä. Kotiäideille on vaikka mitä ryhmiä, mutta nyt on uraäideillekin. Tästä päästäänkin siihen, että huomenna olen menossa otattamaan valokuvat itsestäni. Toivottavasti tulisi hyvä, jotta saisi joka paikkaan hyvät profiilikuvat. Varsinkin töihin olisi hyvä saada uusi profiilikuva.

Tuosta kuvauksesta pääsenkin sitten ahdistavaan asiaan. Mitä laitan huomenna päälle? Olisin halunnut laittaa topin ja paitapuseron, mutta heitinpä kaikki paitapuserot pois remonttiraivauksen yhteydessä. Ja enpä ole löytänyt uutta. Ja sitten toinen ahdistus. Minulla tuli poskeen finni, juuri nyt. Ei ei ei... ja minähän en ole mikään mestari meikkaaja. Katsotaan kuinka käy. Kampauksen onneksi "tilasin", hiuksille ei tarvitse tehdä mitään. Ja sitten huomiseen on vielä kolmas ahdistus. Minun "uusi elämä" alkoi vasta toissapäivänä. Eipä tässä nyt niin kovin hehkeä olla. Pitää kai koko ilta syödä ananasta. Ja toivottavasti kuvaaja on hyvä kuvankäsittelijä.

Mutta kuitenkin pidemmällä tähtäimellä. Olen nyt käynyt kolmena päivän 4 km kävelylenkit. Pakko on ollut myös vähän hölkytellä. Jospa saman saisi pidettyä, niin evakkoaikana saattaisi jotain tapahtuakin.

Tänään kävin katsomassa kauanko kestää kävellä rautatieasemalle,
josko tiistaina suuntaisi Helsinkiin töihin Herralasta ja kävelisin
asemalle.

Ja mitä remonttiin tulee. Keittiö on varattu ja käsiraha maksettu. Oli iso huojennus, kun tuon sai pois päiväjärjestyksestä. Kaakelit ja saumalaastit on myös valittu. Nyt odotellan, että kylpykaappi tulisi näytille, niin voisi valita mennäänkö sillä vai jollain muulla. Odotellaan myös, että löytyykö pikkuvessasta ja keittiöstä kosteutta. Voi kun selviäisivät pian, ehkä ensi viikolla. Sitten ei tarvisi enää päättää mitään, vain odotella kotiin pääsyä.