Tää ei taho

Eilen illalla se iski. Ihan uusi ajatus päähän. Olin ihan ällikällä lyöty. Mitä mulle on tapahtunut?

Kaikki alkoi siitä, kun tiistaina kävin keskustelemassa esimieheni kanssa. Kävimme läpi työhön liittyviä asioita ja keskustelussa tuli esiin sanoja kuten henkilökohtaiset tavoitteet, sertifiointi, tiukentuneet säädökset ja niin edelleen. Lisäksi kävi ilmi, että sijaiseni on pärjännyt erinomaisesti. Kun töistä lähdin, ei jäänyt sellaista oloa, että kunpa olisin saanut jäädä hommiin.

Tosiaan eilen illalla sain itseni kiinni ajattelemasta:  "Mä en halua mennä töihin. Mä haluan olla kotona." Olin todella yllättynyt. Minä, uraäti, ajattelen, että haluan olla kotona vailla työn tuomia haasteita. Ajatus henkilökohtaisista tavoitteista jopa ahdisti!

Ja toinen asia, mikä on yllättänyt on haluni sisustaa ja järjestellä kotia. Mies jo heitti, että olenko taas raskaana. Sukulaiset ja pomo, älkää pelätkö, EN ole. Olen tässä haaveillut isommasta kodista, mutta teimme päätöksen, että jäämme tähän. Nyt haluan kotia isomman tuntuiseksi ja tämä onnistuu kun alkaisi vähentää tavaramäärää. Lisäksi haluan rempalla olevat asiat kuntoon, jotta tässä on vielä parempi asustaa. Koti ja piha ovat ihania jo nyt, mutta pienillä jutuilla tästä saisi vielä toimivamman kodin.

Näillä siis mennään eteenpäin. Kotona olen vielä puoli vuotta, tämän hetken suunnitelman mukaan. Tuon ajan käytän lapsista nauttimiseen ja kodin uudelleen suunnitteluun. Saa nähdä mitä keksin parin seuraavan päivän aikana, kun jäin pikku-neidin kanssa kaksin kotiin. ;)

P.S. Ruokaa en osaa/viitsi vieläkään laittaa, joten kaikki asiat eivät ole muuttuneet. Ja sormet syyhyävät jo kovasti neulomaan, mutta mitä? Ideoita saa antaa!