Vuoden juhlat...

...ovat joulua lukuunottamatta takana. ONNEKSI! Vaikka itse ei ole tarvinut juurikaan mitään tehdä, niin kyllä juhlat ovat aina rankkoja.

Vuosi alkoi minun syntymäpäivilläni helmikuussa. Niitä vietin aluksi ystävien parissa Hellimössä hemmottelussa ja sitten isommalla porukalla kahvitellen kotona. Älkää kysykö, mitä sitten? En muista muuta. Alkoholi ei ole syyllisenä, koska selvinpäin juhlin.

Heinäkuussa oli vuorossa miehen juhlat. Huomaa, että RIDE (raskaus- ja imetysajandementia) vaivaa. Pakko oli kysellä mieheltä, miten hänen synttärit menivät. Eipä hänkään muistanut. Kai meillä sukulaisia ja kavereita kävi kahvittelemassa. Riihimäki Rockissa mies oli poikien kanssa, mutta se ei ollut ihan oikeana päivänä. MUISTI, missä sinä olet?

Kuva Hellurei/Hellun Hetelmät

Syyskuussa oli ensimmäisenä Jenskun SYNTYMÄpäivä. Ei vielä juhlittu vuosia, mutta onhan itse syntymä jo suuri juhla. Johku juhli 5-vuotissynttäreitään Jenskun kotiutumista seuraavana päivänä. Lauantaina juhlittiin omalla porukalla. Taisi siinä mummokin pyörähtää. Sunnuntaina Johkulla oli THE juhlat. Juhlat pidettiin Lahdessa Sokoksen Hesbergerilla/Pressolla. Koska Jenskun laskettuaika oli päivän erolla Johkun syntymäpäivään, niin totesimme miehen kanssa, että synttärit pitää olla sellaiset, että tarvittaessa voimme olla itse poissa. Juhlat olivat samaan aikaan kavereille sekä ystäväperheille että sukulaisille. Lapset herkuttelivat Hesburgerin sapuskoilla. Tämän jälkeen kaikille oli kakkukahvit. Kyllähän tuo juhlaväki kävi saippuakupliakin puhaltelemassa Aleksanterinkadulla. Itse en päässyt mukaan. Olin kotona Jenskun kanssa sekä Jontun kanssa, jolle tuli autossa huono olo ja halusi sitten jäädä kotiin.

Sankari aamiaisella

Marraskuu alkoi Jenskun ristiäisillä, joista oli oma juttu. Marraskuu jatkui sitten näin puolen välin jälkeen Jontun 8-vuotissynttäreillä. Viime sunnuntaina järjestettiin ensin lasten kutsut. Kaksi tuntia täällä oli todellinen hulabaloo. Kahdeksan 7-8-vuotiasta lasta (tyttöjä ja poikia) saavat aikamoisen metakan aikaan. Jännä oli huomata, että ilmapallon ovat edelleen paras viihde. Ohjelmanumerona oli aarteenmetsästys kuvasuunnistuksena. Aarrepussukoiden paras anti olivat OMENAT! Jokainen alkoi ensimmäisenä niitä syömään. Sitten tulivat vasta pussista löytyneet muutamat karkit. Lasten kutsujen jälkeen oli tunti aikaa huokaista ja sitten pannu oli kuumana ystäväperheille ja sukulaisille. Herkkuja jäi kyllä ihan liiankin kanssa, mutta kaipa ne tuossa tuhoutuvat.

Nyt on kuukausi aikaa pysyä hyvin karppina. Jouluna sitten seuraavan kerran herkutellaan. Tai onhan se kinkku karppia, mutta ne joulutortut eivät taida oikein olla??? -->