Ostin viime kesänä Samsung:n S2:n. Muuten oli ihan hyvä puhelin (kunhan oppi siihen ensin vastaamaan), mutta se sammuili ja käynisteli itseään itsekseen. Vähän kun puhelin kolahti niin heti sammui. Tähän riitti, että laski kassin maahan ja puhelin hiukan osui lattiaan (kassin sisällä). Ja lämpötilan vaihtelut sai saman aikaan eli siis Suomen talvi. Parisen viikkoa sitten luuri alkoi sekoilemaan lisää. Siitä tuli hämäläinen. Kun puhelimen laittoi piuhaan, niin meni viitisen minuuttia ennen kuin se alkoi lataantua. Ja kun sen otti pois piuhasta, niin tovin vielä väitti olevansa latauksessa. Lisäksi puhelin ei enää muistanut mennä pimeäksi vaan valot jäi päälle ja akkua kului. Puhelin oli ihan niin kuin minä: hämäläinen ja huonomuistinen. Viimeinen pisara oli eilen, kun sammutin puhelimen (kun testattiin ystävän pimahtanutta Samsungia). En saanutkaan enää päälle. Puhelin väitti vain olevansa latauksessa. Onneksi ystävän mies sai lopulta luurin käyntiin. Näin ollen, tänään sain kopsailtua kaikki kuvat ja numerot pois.
Tänään suuntasin Elisa Shopiin. Piti mennä samaan puljuun mistä ostin luurin, koska enhän minä mitään papereita enää löytänyt. Kuulemma kaikki oireet olivat hyvin tutun kuulusia ja tuota haamulataamista puhelin päätti esitellä myyjällekin sammuneena ja kortittomana. Nyt vain toivon, että menee takuuhuoltoon eikä sieltä löydy sisältä mitään mikä viittaisi valkoiseen vauvan tuotokseen (Jensku nimittäin ennen näitä viimeisimpiä ongelmia saattoi ehkä ihan pikkuisen pukeltaa puhelimelle). Jos ei mene takuuseen (kyllä se menee, kun useammalla muullakin ihan samat ongelmat), niin kokeillaan vakuutusta. Mutta joo, mun luuri jäi sinne. Ja aikaa menee 1,5-2 viikkoa ennen kuin saan takaisin. Sniff! Korvaava laite piti sitten ostaa. Marssin Prisman puolelle ja ostin toisiksi halvimman nokialaisen. Ennen tätä älypuhelinta (joka ei siis älyä mitään) vannoin vain Nokian nimeen. En ostanut halvinta mahdollista (olisi ollut Samsung) vaan valitsin puhelimen sillä kriteerillä, että voin antaa sen sitten Jontulle. Johku saa Jontun vanhan.
Kotona mies totesi, että onpa upea puhelin. Hän haluaa sen. Onhan tuo ihanan pirteän värinen. Toki opettelua on taas, miten kirjoitetaan viestejä vanhaan malliin. Toisaaltaan, kirjoitteluun ei tarvitse nyt kahta kättä. Ja varmaan pian taas onnistuu "siinä sivussa"-kirjoittelu. Kuitenkin. En pääse Faceen. Tai pääsen, mutta käyttö on hyperhidasta ja sovellus on melko alkeellinen. No, ehkä minä selviän. :D
 |
| Eikös olekin hienon värinen takakansi? Ja tässä on kamerakin. :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.