Niin turhauttavaa, niin turhauttavaa...

Eilen oli nätti ilma (ei turhauttavaa), joten päätin lähteä Jenskun kanssa haravoimaan meidän pihaa. Tai no, oikeastaan menimmie, koska Jenskua täytyi valvottaa. Kuitenkin, olihan homma. Pari haravan vetoa ja sitten lujaa juosten Jenskun perään. Neiti jotenkin halusi aina suunnata parkkipaikalle. No, ei tämä vielä niin turhaa vaan...

No, illasta päätin lähteä jatkamaan homman loppuun. Jonttu ja Johku saivat toimia Jenskun apuna. He hoitivatkin hommansa mallikkaasti ja sain haravoitua kolme isoa lehtikasaa (tämäkään ei siis vielä ollut turhauttavaa). Pussitin lehdet kolmeen jätesäkkiin eli pihasta tuli kolmejätesäkillistä lehtiä. Meillä taloyhtiössä lehdet ensin pussitetaan ja myöhempänä ajankohtana tyhjennetään lavalle (kun sellainen joskus tulee). Onhan tuo hiukan turhauttavaa, mutta ei ole se turhauttavin juttu.

Näitä kasoja tuli siis kolme.

Nimittäin. Siinä vaiheessa kun sain homman valmiiksi, niin hairahdin katsomaan ylöspäin - meidän koivuihin. Tsadaa... vähintään triplasti vielä lehtiä puissa. Puut eivät olleet edes sen näköisiä, että sieltä olisi yksikään lehti tippunut. Katselin sitten ympärilleni, kaikissa pensaissa oli vielä lehdet. Elikäs sama homma pitää tehdä vielä moneen kertaan.
 

Näkymä kun nostin katseeni.

Ei sillä onhan tuo ihan hyvää liikuntaa, mutta niin pahuksen turhauttavaa!

Onhan noita lehtiä vielä? P.S. ei ole pihan ainoa koivu.

P.S. Toinen auringonkukista kukkii. Elättelen vielä pieniä toiveita, josko toinenkin.