Täplikästä arkea

Hauskaa on näppylöistä huolimatta.

No niin, kuten Instagramissa (klik) on voinut huomata, niin Jenskullakin on nyt sitten vesirokko. Johkuhan sai vesirokon 21.12. ja Jenskun täplikkyys alkoi 6.1. Aika tovi meni välissä.

Johku selvisi taudista todella vähällä. Näppylöytä oli yhteensä ehkä 20-30, ei kuumetta. Neiti oli koko taudin aikana vain yhden tunnin ajan väsynyt. Muuten meno oli normaalia. Ei Jenskukaan mikään reppana ole ollut voinniltaan, ulkonäöltä kylläkin. Jenskulla on päässä ja vaippa-alueella molemmissa ainakin se 30 näppylää, sekä lisäksi satunnaisesti muualla. Onneksi älyttömän paljon ei näppylät kutia, jos kutiaa, niin antaa todella hyvin laittaa rasvaa. On tainut neiti huomata, että rasvaaminen auttaa.

Lisäksi Jensku on päässyt ruokasoodakylpyihin. Tuo on ehkä hiukan rahoittanut vaippa-aluetta. Jensku on myös saanut "harjoitella vaipattomuutta". Koska vaipat helposti hauduttavat alapäässä olevia näppylöitä, niin neiti on saanut viipottaa ilman vaippaa. Useammat pissat on tullut siivottua, varsinkin ensimmäisinä päivinä. Tänään ei ole tarvinnut siivota yksiäkään.

Yöt ovat menneet molempien tyttöjen taudeissa (toistaiseksi) ihan kohtalaisen hyvin. Johku pyysi ensimmäisenä yönä kerran rasvausta, Jenskua en ole rasvaillut öisin. Tai joo, rasvailtiin me yhtenä yönä pepun pesun jälkeen.

Itse sairastin vesirokon koulun aloittamisvuoden kesällä. Muistan, että olimme edesmenneiden isovanhempien mökillä, ja aloin ihmetellä, miksi keskellä kämmentä on näppylä. Sittenhän niitä löytyi myös selästäkin. Samaan syssyyn tartutettiin myös siskoni.

Jonttu sairasti vesirokon 2,5 vuotiaana, silloin kun odotin Johkua. Jonttu selvisi myös melko vähällä. Jontulla oli lämpöä pari päivää ja kahtena yönä piti rasvailla näppylöitä, joita oli maksimissaan 50.

Jonttu 2007. Pakko oli kulkea junalla. Matkustusajankohta katsottu siten,
että saimme olla Business -vaunussa kaksin.

Jontun taudin jälkeen selvisi, ettei mies ollutkaan sairastanut vesirokkoa (anoppi ei ollut varma). Kyllä se aikuisen vesirokko oli ihan hirveää - niin sairastavan kuin mahakkaan hoitajankin puolesta. Mies oli niin kipeä, ettei kyenyt edes ajattelemaan sairaalaan lähtöä. Lopulta useamman lääkärireissun jälkeen, sillä taisi olla 8 eri lääkettä, joita piti ottaa erilailla. Lopputulema oli, että kello herätti neljän tunnin välein ja lääke katsottiin taulukosta (ja rasti päälle, että oli otettu). Minä kannoin loppuraskauden mahani kanssa kivennäisvettä ja kaikkea mahdollista päivittäin kaupasta. Olin ihan varma, että synnytys käynnistyy heti, kun mies tervehtyy. No, ei käynistynyt... noin kuukausi meni Johkun syntymään. Varmaan tulen aina muistamaan tuon, että vesirokko on ihan karmeaa aikuisella.

Nyt on siis tuo tauti kuitattu (kunhan Jensku pääsee näppylöistään eroon) tässä perheessä!