Kun eskarilaisia on vain kymmenen

Kuten olen aiemmin maininnut, niin tyttöjen koulu pienenivät merkittävästi muuton myötä. Miltä on sitten tuntunut siirtyä huomattavat pienempään kouluun tai eskariin. Kumpi on parempi?
 

Monet sanovat aina, että iso koulu on huono asia? Aikaisemman koulun kokoa ovat monet kauhistelleet. Itse olen ollut aina isossa koulussa, joten en ole osannut nähdä isoa koulua mitenkään erikoisena. Meillä on ison koulun osalta sujunut asiat hyvin. Ehkä se, että exä oli vahvasti mukana vanhempainyhdistyksessä piti meidät ajantasalla koulun asioista. Olemme nähneet ison koulun tuomat mahdollisuudet ja joustot. Puhun ehkä hiukan ristiin koulusta ja eskarista. Edellisellä paikkakunnalla eskari oli koulutoimen alla, ja eskarit olivat koulun arjessa mukana. Nyt eskari on varhaiskavatuksen alla, ja toimivat enemmän päivähoidon kuin koulun kanssa. Kuitenkin molempia ajattelen nyt yhtenä yksikkönä, koska kuten ennen, niin nytkin kyse on samasta rakennuskokonaisuudesta.

Vanhan koulun eskari - 2. lk piha- ja koulualue. Samassa kompleksissa on myös päiväkoti sekä luokat yhdeksänteen asti

Itse olen ollut isojen koulujen puolustelija, joten nyt on äidillekin vaatinut ajatusten muutosta pieniä kouluja kohtaan. Ja onhan niissä hyvät puolensa. Onhan se hassua, kun Jennan viime joulujuhlassa oli eskari - tokaluokkalaisia noin 250 ja noin kolmannes näistä oli eskarilaisia. Nyt eskarilaisia on kymmenen. Eka-tokaluokkalaisia on yksi yhdistetty luokka. Päivähoidossa on alle kymmenen, mahdollisesti jopa alle viisi lasta.

Eskari ylhäällä ja päivähoito alhaalla. Samassa rakennuksessa myös pari koululuokkaa.
Samassa pihapiirissa toinen rakennus, jossa yksi luokka lisää.

Uusi eskari on hyvin päivähoitomainen. Eskari sijaitsee vanhassa rakennuksessa ja onhan tuollainen sisältä tunnelmallisempi kuin iso koulu. Onhan se jotenkin suloista, kun aamupuuron keittävät hoitotädit eikä ruokailua tehdä isossa ruokalassa. Eipä sitä tässä kohtaan uudella paikkakunnalla tarvitsekaan oppi isossa ruokalassa toimimiseen, koska koululaisetkin syövät samoissa tiloissa lounasaikaan. Toki silloin on keittäjä tekemässä ruokaa, opettajien ei tarvitse sitä valmistaa.

Isona plussana uudessa koulussa on luonto. Maisemat ovat hienot sekä metsäretkiä tehdään viikottain. Tai kyllä niitä ennenkin tehtiin, mutta silloin matkaa metsään oli hiukan enemmän. Luistelu- ja hiihtomahdollisuudet ovat yhtäläiset, mutta liikuntasaleja ei pieneltä koululta löydy. Aikaisemmin eskaritkin osallistuivat viikottain koululaisten kanssa liikuntatunneille, joissa oli telinevoimistelut ja muut sisäharrastukset. Nyt isot koululaiset ovat käyneet kolmesti pelaamassa sählyä seurantalolla - muuta sisäliikuntamuotoa ei ole ollut. Isossa koulussa kera useamman salin oli laajemmat liikuntamahdollisuudet - ainkakin lajikirjon merkeissä.

Eskarin/koulun takana avautuu pelto- ja järvimaisema.

Isoin miinus on iltapävätoiminta. Tänä vuonna on ollut iltapäivätoimintaa 1-2 -luokkalaisille, ensi vuonna ei todennäköisesti toteudu. Itsekään en voi Jennaa sinne viedä, koska en millään kerkeä hakemaan viimeistään klo 16.15. Jos koulutoimi ja varhaiskavatus voisivat tehdä yhteistyötä, niin varmasti onnistuisi iltapäivätoiminta klo 17 asti. Aikaisemmalla paikkakunnalla ilttis kesti klo 17 asti, koska eskareille oli hoitotarjottu myös siihen asti. Näin myös koululaiset saivat olla pidempään. Nyt uudella paikkakunnalla tuon viimeisen tunnin ajan hoidon puolella on pari lasta yhdellä hoitajalla eli sinne mahtuisi hyvin myös pari koululaista. Mutta ei, kun virastojen rajat ovat niin tiukkoja. Tähän toivoisin joustoa.

Tilat enemmän päiväkotimaiset kuin koulumaiset.

Sanotaan, että pienessä koulussa ollaan tiiviimmin yhteistyössä kodin kanssa. Ollaan tutumpia hoitajien kanssa. No, ihan yhtä tuttu olen hoitajien kanssa kuin aikaisemman koulun usean hoitajan kanssa. Koulun puolelta kyllä tunsin opettajiakin, mutta nyt en ole ollut kertaakaan juttusilla Johannan opettajan kanssa.

Kodinomaisuus sekä eskarissa että koulunpuolella on oikein ihanaa. Ja lapset tykkäävät. Kuitenkin olen hyvin tyytyväinen siihen, että tytöillä on kokemusta isosta koulusta. Seiskaluokalla (viimeistään) on siirtyminen isompaan kouluun. Se on ollut pikkukoulun oppilaille monesti pelottavakin paikka. Nyt kun tytöillä on takana viisi kertaa isompikin koulu kun tuleva suurkoulu, niin eipä tässä ole mitään hätää.

Kumpi siis on parempi? Kumpikin on parempi, riippuu katsojasta. Uskon, että kokemus molemmista on vain vahvuus. Silti näen isomman koulun joustavuudessa enemmän hyötyjä, se ohittaa pienen koulun tunnelman. Kai sitten kallistun itse isomman koulun puolelle, vaikka lapset ovat viihtyneet yhtä hyvin molemmissa. Arjen järjestelyjen kannalta sitä kaipaa vielä vanhaa koulua, vaikka ei tässä uudessa päivän sisällön puolesta ole mitään valittamista. Ehkä sitä vain tottui pääsemään itse paljon helpommalla. :D