Meidän pieni kaveri

Lähes vuosi sitten lupailin, että kirjoittelen meidän pienestä ystävästä. No, enpä sitten ole kerennyt. Huoh! Mutta nyt esittelen ei-enää-niin-pienen meidän perheenjäsenen.

Tässä on Victos Olavi Jokkala aka Vici. Vici on luppakorva, ainakin suurimmalta osaltaan. Vähän siinä on kaikkea muutakin. Oletettiin, että pikkuinen on kääpiöluppakorva + muuta, mutta ei Vici sitten kovin pieneksi jäänyt.

Vici on syntynyt 27.1.2019 eli ihan kohta tulee vuosi täyteen. Meille Vici haettiin Vantaalta 24.3.2019.

Päävastuu hoitamisesta oli Johannalla. Ja tuo pikkuinen tottui neitiin saman tien. Tunnin sisällä antoi jo silitellä, ja tuli nuuskuttelemaan. Tutustumiseen monesti voi mennä viikkokin.

Vici nautti heti ihmisten läheisyydestä. Syliin Vici ei tahdo tulla, mutta silitykseen monesti nukahtaa. Itsekin olen monesti istunut hänkin suuaukossa ja silitellyt Viciä. Varsinkin kun oli ensimmäiset ukonilman.

Johannan poissa olessa hoitovastuu on minulla. Ja nyt viime aikoina hoitovastuu on ollut pääsääntöisesti kokonaan minulla.

Näin saattaa käydä, kun Johanna ei ole vahtimassa.

Uuteen elämään uudella paikkakunnalla uusperheessä ei ole aina ollut lapsillekaan helppoa. Vici on ollut iso rauhoittava ja lohduttava tuki Jennalle.

Pienenä Vicillä oli lähes aina toinen korva pystyssä ja toinen lurpallaan.

Pääsiäisenä Vici lähti mukaan virpomaan naapureille.

Ja Vicin avulla tädin tirppanakin pääsi osittain eroon lemmikkieläin kammosta.

Ulkoilemaankin Vici pääsi kesällä. Kissat olivat tosin melko ihmeissään. Keväällä mentiin valjaiden kanssa, kesällä oli ulkohäkki päiväulkoiluihin. Tytöt yrittivät opettaa estehyppyäkin, mutta Vici ei oikein innostunut.

Kesällä hellekautena Vici stressaantui. Kuumuus ja se, että Johanna oli pidemmän aikaa poissa, niin saivat pojan sekaisin. Vici lopetti syömisen ja juomisen, joten lääkärireissu siitä sitten tuli. Vici jäi yöksi lääkäriin seurantaan. Siitä sitten alkoi Vicin hoito myös kotona. Johanna sai työtämyksellään hoitajat ymmälleen. Neiti on oikeasti perehtynyt kunnolla kaneihin.

Kotona jälleen

Vicin suurin seikkailu koitti myös kesällä. Kun tulin tyttöjen kanssa kotiin, niin Vici oli pihalla. Kaikki ovet olivat kiinni. Ainoa avoin ikkuna löytyi yläkerrasta. Häkin ovi oli jäänyt auki säpistä, joten Vici oli lähtenyt seikkailemaan. Oli sitten yläkerran ikkunasta hypännyt terassin katolle ja siitä sitten maahan tai puukatoksen katot kautta maahan. Poika oli ihan hölmistyneenä nurmikolla, mutta mitään ei kuitenkaan ollut sattunut.

Nythän vici on jo iso poika, teini. Lempitekemistä on syödä sekä silloin kun on huonevapaana, niin loikoilla sängyn alla. Toki sähköjohdotkin ovat saaneet oman osansa, vaikka niiden kanssa olen yrittänyt olla tarkkana. Aina ei vain onnistu.

Lepohetki sängyn alla

Juomassa

Nythän Vici alkaa olemaan jo sen verran suuri, että hyvän valokuvan saaminen on vaikeaa. Vici joko ei pysy paikallaan tai sitten ei vain mahdu kuvaan. Yritin saada samanlaista kuvaa kuin mitä otin toisen ollessa pieni, mutta ei onnistunut.

Tällainen kaveri meillä elää ja meuhkaa etenkin öisin.