...Uraäidistä kotiäiti (ainakin vähän). Jospa tämä julkisesti kirjoittaminen motivoisi olemaan kotosalla mieluummin kuin töissä tarvittavan ajan. Kirjoitustaitoni ovat kehnot, mutta kokeillaan silti.
Meille piti riittää kaksi lasta, joiden kanssa kotonaolot "lusittu" jo aika päiviä sitten. Jostain se uusi vauvakuume vielä tuli. Omaksi sekä sukulaisten suureksi yllätykseksi uusi tulokas syntyy syyskuussa 2012.
Esikoispoika syntyi 11/2004. Sairasloman aloitin silloin elokuussa 2004 ja opiskelut aloitin erittäin motivoituneena 9/2005. Pää oli jo hajota, kun kotona tuli oltua 13 kuukautta. Toinen lapsemme (tyttö) syntyi syyskuussa 2007. Työt taisin lopettaa heinä-elokuussa. Välivuotta en pitänyt ollenkaan opinnoista. Kun koulu alkoi syyskuussa, niin ensimmäiseen jaksoon otin vain yhden kurssin. Ensimmäisillä tunneilla olin mahan kanssa ja viimeisillä olin ilman mahaa. Siirryin tuossa iltaopiskelijaksi. Näin ollen koulua ei ollut kuin muutamana iltana 2-3 tuntia. Yhden jakson verran pidin "vapaata", kun otin siihen vain yhden kurssin, joka suoritettiin kirjatentillä. Tuo 2 kuukauden jakso oli oikeastaan mukavaa, nautin kotonaolosta. Kuitenkin ilman opiskelua pääni olisi totaallisesti hajonnut väsymyksen, vauvan ja tahtoikäisen esikoisen kanssa. Työharjoittelun aloitin, kun tyttö oli 1v4kk. Tästä alkoi normaali arki, joka suuntasi uraan.
NYT... Sairasloman aloitin kesäkuun alussa eli melkein 2 kuukautta jo oltu kotona.Edellisiin raskauksiin verrattuna, pää ei ole alkanut hajota. Pesänrakennusvietti on saanut joskus siivoamisen äärimmäisyyksiin. Kotona on suhteellisen siistiä koko ajan ja jos ei ole niin minua ÄRSYTTÄÄ. Siis minua, joka huomaamatta on aina pomppinut tavaroiden yli ja joka vihaa siivoamista. Ehkä äärimmäisyys taisi olla se, kun keskellä yötä oli pakko viikata pyykit.
Akilleen kantapääni on ruoan laitto. Äiti on mestarikokki vain silloin kun keittää makaroonia. Eli meillä on nyt syöty melkein joka päivä makaroonia tai sitten käyty mäkkärillä/hesellä. Esikoinen saa kohta oikeaa ruokaa koulussa, mutta pakko opetella tekemään ruokaa ja saada lapset sitä syömään, kun tyttö on ensi lukuvuoden vain kerhossa. Onneksi neitiä on helpompi tyydyttää ruoilla kuin poikaa. Ehkä tästä jotenkin selvitään.
Jotten ihan kehno naisihminen ole, niin jotain minäkin osaa. Puikot pysyvät kädessä ja mielestäni ihan mukavasti. Esikoisen odotusaikana tuli neulottua 3 kuukautta putkeen. Lopputuloksena syntyi muun muassa kotiutumisvaatteet sekä kastemekko. Toisen odotuksen aikana sain vain yhden neuleen aikaiseksi vauvalle. Kyllä minä esikoisellekin aloitin samanlaisen tekemisen, mutta se työ valmistui vasta parisen viikkoa sitten. Nyt olen saanut masuasukille kotiutumisvaatteet tehtyä ja uusia projekteja on työn alla. Näistä vanhoista töistä, työnalla olevista sekä tulevista kirjoittelen ihan omat jutut.
Muunlaisiakin projekteja on tulossa. Yllätys yllätys. Haluan raskauskiloista eroon. Haluan näyttää hyvältä kun palaan toukokuussa töihin!
Mutta tässä ensimmäiset sanat minulta. Katsotaan josko huomenna saisin tehtyä jotain ruokaa tai sitten kooste vanhoista käsitöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.