Vain elämää ja elämä jatkuu vain

Vuosi 2012 muistetaan pitkälti tv-ohjelmien puolesta hollantilaisesta tosi-tv-formaatista, joka muistaakseni rantautui Suomeen naapurimaastamme Ruotsista. Kyseessä tietenkin Vain Elämää. Itse en seurannut ohjelmaa alusta alkaen. Ajattelin pienessä lahossa päässäni, että mitä ihmettä ihmiset hypettävät jostain laulajien ohjelmasta. Kuitenkin kun näin sarjan noin puolessa välissä pätkän yhdestä jaksosta, olin niin koukussa. Alkupään 3-4 jaksoa katsoin kahdessa illassa netin kautta, tämän jälkeen ohjelmat oli katsottava! Ja kun tv:stä tuli Vain Elämää maratoni, niin pitihän sekin katsoa. Joululahjatoiveenani oli Vain Elämää -levy. Anoppi sai ensimmäisen levyn ja minä jatko-osan. Ihanaa! Ja konsertti, sinne oli päästävä. Olimme juuri sopivasti pääkaupunkiseudulla, joten ostin itselleni ja appivanhemmille liput konserttiin. Lipunmyynti alkoi 9.00 ja itse kerkesin mukaan vasta 9.20. Ensimmäisellä yrityksellä ei ollut kolmea vierekkäistä paikkaa, toisella yrittämällä sain yläkatsomoon. Ne oli otettava. Ja sitten iltaa odottamaan.

28.12.2012 koitti konserttipäivä. Olimme edellisenä päivänä saapuneet Vantaalle Flamingoon. Matka hotellilta Espoon Barona Areenalle olikin odotettua pidempi, joten hylkäsimme taksivaihtoehdon ja valitsimme minun taksin. Vierastan pääkaupunkiseudulla ajamista. Flamingoon voisin ajaa sekä Vuosaareen osaan mennä. Näissä vaihtoehdoissa ei tarvitse mennä pelottavalle Kehä I:lle. Hui, nyt piti. Onneksi nykyisessä puhelimessani on navigaattori!

Jari Sillanpää Liekeissä

Konsertin oli määrä alkaa kello 19.00 (alkoi myöhässä ruuhkan ja onnettomuuden takia) ja me lähdimme matkaan 17.25. Navigaattorin mukaan matka-aika olisi ollut 25 minuuttia. Lähdimme liikenteeseen ja heti otin eri reitin mitä navigaattori ehdotti. Reittihaku oli vielä käynnissä, joten uutta reittiä en saanut heti tietooni. Kun navigaattori oli valmis, niin lisäsin puhelimeen ääntä ja KOPS. Puhelin hitusen kolahti ja SAMMUI. Ei kun koukkaus huoltoasemalle puhelinta käynnistämään (anteeksi viereisen kaistan auto kun meinasin kiilata sinut ojaan). Päätin, että jatkossa en koske puhelimeen ollenkaan ettei vain se sammu. Seuraava haaste oli päästä Tuusulanväylälle. Anteeksi jälleen muille autoilijoille, kun tällainen maalainen törttöili siellä. Kiihdytyskaista suhteessa liikenteeseen ja omaan rohkeuteen oli hitusen liian lyhyt. Mutta hei, pääsin lopulta Tuusulanväylälle ja tiensivusta liikenteeseen. Kehä I:lle siirtyminen sujuikin paljon oikeaoppisemmin. Siinä vaiheessa kun kaistoja oli neljä ja tunneli edessä, niin meinasi pelko iskeä persuksiin. En tykännyt yhtään ajaa! Kehältä poistuminen sujui mainiosti. Onneksi osasin taktikoida näkyvän jonon perusteella oikean kaistan valinnan ennen kuin navigaattori ohjeisti. Loppumatka sujui sitten jonossa körötellen. Matka-aika 1h15min.

Seuraava reissun haaste oli saada anoppi katsomoon. Yhdistelmä korkeanpaikan kammo ja yläkatsomo ei ollut kauhean hyvä. Pelkäsin paikalle päästyä, että anoppi alkaa hyperventiloimaan ja ehdotinkin, että haluaisiko hän hivuttautua alemmaksi tasanteelle. Anoppi kuitenkin sai pelon kuriin ja itse yritin jutella konsertin alkua odotellessa niitä näitä rauhoittaakseni. Konsertin alettua anoppikin osasi nauttia. Tottakai mietti vielä sitä, miten pääsee pois. Ja kysyi ennen konsertin alkua, että montako ihmistä on katsomasta tipahtanut. En kyllä ole kuullut/lukenut, että kukaan olisi tehnyt kuperkeikkoja rappusissa.

Cheek (?)

Konsertti loppui 22.30. Hiukan ennen loppua anoppi kyseli, että onko minulla mitään syötävää laukussa. Diabeetikkoappiukon edellisestä ruokailusta alkoi olemaan jo aika tovi. Olin, että kiva. Mitäköhän tästä tulee, kun meidän pitää poistua. Anoppi pelosta kankeana ja vieläkö appiukko pyörtyy pitkän istumisjakson jälkeen. Kuitenkin poistuminen katsomosta sujui ihan hyvin. Ruuhka oli niin hyvä, ettei anoppi nähnyt alas. :) Kun olimme lähdössä, niin laitoin miehelle viestiä, että nyt loppui, menee tunti tai kaksi ennen kuin ollaan takaisin. Nimittäin...

Vaikka pääsimme hyvin areenalta lähtemään ja pääsin mallikkaasti Kehälle (liikennevalot) sekä mallisuorituksella Tuusulanväylälle (ei ollut liikennettä), niin poistumiset eivät olleetkaan minun heiniä loppumatkasta. Tuusulanväylältä poistuessa navigaattori antoi kolme ohjetta samaan hengenvetoon ja yksi niistä meni ohi eli päädyin takain väylälle. On se hyvä noudattaa vasenta ja oikeaa, kun ei itse tiedä kumpi on kumpi. Seuraavalla kerralla lähdin Kehä III:sta väärään suuntaan. Sitten pääsin pois ja tarkoituksena oli palata takaisin päin. Navigaattori ohjeisti jonnekin ihmeelliselle varastoalueelle, jossa myös kääntyilin väärää aikaa ja tuli tehtyä Vantaa kiertoajelu. Kuitenkin lopulta 45 minuuttia lähdön jälkeen olimme hotellilla ja kännykän akku oli kestänyt eksyilyt, onneksi.

Ja itse konsertti! Esityksiä koko rahan edestä! Aivan mahtavat artistit, esitykset, versiot, huumori, muistelot, kiusaamiset ja niin edelleen. Kiitos Vain elämää Live: Jari Sillanpää, Katri Helena, Erin, Kaija Koo, Neumann, Cheek ja Jonne Aaron.

Ja kritiikki. Barona! Miksi niitä lasipulloja piti lajitella koko toinen puoliaika? Kamala kilinä ja kolina koko ajan. Häiritsi balladeista nauttimista. Ja olihan alussa teknisiäkin ongelmia, mutta ne "kuuluvat" asiaan ja pitkälti artistit pelastivat tilanteet.

Loppukaneetti. Show oli kyllä pitkälti Siltsu-show. Jari pitkälti heitti vitsit ja muutenkin hallitsi koko tilannetta. Mutta ei haitannut. Nauraakin sai. Hobitit, makuupussi ja kännykkä. ;) Voi Cheek parka, kun Jartsa niin kiusaili. ;)

Huom! kuvat todisteena, että konsertissa on oltu. Ja koska laatu niin surkeaa, niin todistaa sen, että kuvaajana olen juuri minä. Ja koska Erinkin sai kuvata, niin sain minäkin.

Esimerkit jokaiselta

Jari Sillanpää. Vaikea valinta, koska kaikki olivat hyviä. Valitaan Cheekin Liekeissä, jolla konsertti avattiin.
Katri Helena. Jälleen monta erinomaista tulkintaa. Valintana Jonne Aaronin ja Negativen Still Alive = Elossa taas
Erin Anttila. Erin oli yksi ohjelman suosikkini. Valintana Jari Sillanpään Unta En Saa.
Kaija Koo. Valintana Erinin Vanha Sydän.
Neumann. Valintana Katri Helenan "rukous" Anna Mulle Tähtitaivas
Cheek. Valintana Dingon ja Neumannin Levoton Tuhkimo
Jonne Aaron. Kaikki tulkinnat olivat mahtavia. Ohjelma toi eniten tietoisuuteen kuinka suuresta artista ja lauluntekijästä on kyse. Valintana Kaija Koon Kylmä Ilman Sua

Seuraavaa tuotantokautta jännityksellä odottaen!