keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Äidin huoli

Minun piti seuraavaksi kirjoittaa siskoksista/sisaruksista ja heidän välisestä yhteydestä. Tämä aihe jää toiseen kertaan, koska tänään tuli kohdattua miltä tuntuu olla lapsesta huolissaan oleva äiti.

Jokunen viikko sitten Jonttu kertoi, että muutamat pojat nimittelevät ja hän siitä aina hermostuu. On puhunut myös aikaisemmin, että kun hän hermostuu niin muuttuu punaiseksi. Äidin korvaan kertomus kuulosti siltä, että toiset ovat huomanneet, että Jonttu provosoituu ja sitten hermostuu. Kun näin tapahtuu he saavat toivotun reaktion aikaan ja se on "kivaa". Päätin seurata tilannetta ja kuulostella poikaa ennen kuin olen yhteydessä kouluun.

Viime viikolla tuli koululta viestiä, että oli sattunut välikohtaus. Joku eskaripoika oli nimitellyt Jonttua ja Jonttu oli hermostuksissaa potkaissut. Aikuiset huomasivat tilanteen kun tämä eskari alkoi itkemään. Mainittakoot, että Jonttu ei ole reakoinut mihinkään fyysisesti kotona kuin ihan muutaman kerran (Johku on meillä se, joka saa fyysisiä hepuleita). Olin todella yllättynyt ja niin oltiin koulussakin. Pojat olivat sopineet tilanteen. Vastailin opettajalle ja kerroin Jontun tuntemuksista, että häntä nimiteltäisiin usein.

Tänään tuli lähes samanlaisella otsikolla viestiä koulusta. Tällä kertaa kaksi lasta olivat pyöritelleet Jontun pipoa hänen päässään ja Jonttu koki tämän kiusaamiseksi. Lisäksi tyttö oli nimitellyt häntä vessasanoilla (oli kuullut nämä nimittelyt joltain toiselta) ja poika oli naurannut. Tästä Jonttu hermostui ja jahtasi tyttöä sekä löi poikaa mahaan. Yllättävintä tässä oli se, että poika on Jontun paras kaveri. Tilanne oli viestin perusteella vielä jatkunut, että poika oli lällätellyt sekä heitellyt pihalla jollain kimpaleilla. Tarkkaa en tiedä, kun Jonttu ei suostu puhumaan minulle. Kuulemma koulussa on asia käyty läpi ja sovittu (ja taas ollaan parhaita kavereita).

Kuitenkin. Lyhyen ajan sisällä kaksi yhteenottoa fyysisesti, mikä on täysin Jontun luonteen vastaista sai mamman huolesta sekaisin. Mitä on tapahtunut? Nimitelläänkö poikaa koulussa niin paljon, että jokin raja on ylitetty ja käyttäytyminen on muuttunut? Apua! Meidän rauhallinen ja mietteliäs poika alkaa tappelemaan. Syksyllä vastaavanlaisissa tilanteissa Jonttu olisi alkanut itkemään.

Kirjoitin vastauksen koululle sekä opettajalle että koulunkäyntiavustajalle (joka viestin oli lähettänyt). Kysyin, että mitä pitäisi tehdä? Sain kaksi todella hyvää vastausta. Olivat myös sitä mieltä, että ei ole Jontun tapaista. Kuitenkin joskus se, ettei halua alkaa itkemään peitetään fyysisyydellä. Ensimmäisen kerran jälkeen olivat "mielissään" että Jonttu oppii pitämään puoliaan (vaikkei ketään saa potkia). Nyt toisenkaan kerran jälkeen, eivät olleet niin huolissaan tilanteesta. Ovat seurailleet tilannetta edellisen kerran jälkeen ja eivät usko systemaattiseen kiusaamiseen. Nimittely on ollut ongelmana ja siihen ovat jo aikaisemmin puuttuneet sekä puuttuvat ja puhuvat jatkossakin. Huomasivat myös tässä, että ainakin yksi poika yrittää provosoida Jonttua suuttumaan ja verekseltään ovat päässeet tähän asiaan puuttumaan. Koulussa on keskusteltu nyt, että "vain" nimittelystäkin voi seurata suurempia riitoja ja ongelmia. Opettajat ottavat onneksi ongelman tosissaan ja eivät hyväksi kiusaamista lainkaan.

Olen tyytyväinen luokan opettajiin ja erityisen tyytyväinen siihen, että pyrkivät ehkäisemään kiusaamista vielä lisää. Tietty porukka on nyt erityistarkkailussa ja näin pyritään kitkemään pois tuo toisten nimittely ja palauttamaan toisten kunnioittaminen. Haluan uskoa, että tämä muuttuu tästä taas normaaliksi.

On tämä äitinä olo joskus rankkaa. Sydän meinaa särkyä oman lapsen puolesta. Omaa lasta kun ei voi suojella kaikilta maailman murheilta, vaikka toisinaan näin haluaisikin.

****

Onnekti tänään oli tanssitunti, niin siellä sai nollattua tämän tilanteen melko hyvin. :) Voi mennä murehtimatta nukkumaan.

****

Jatkossa tulossa postausta tuotekokeilusta. Uraäiti kotona sai yhteydenoton yritykseltä, joka haluaa tarjota asiakkaittensa tuotteitta kokeiluun. Ei ole bloggauspakkoa, mutta saa jakaa kokemuksia eteenpäin. Ensimmäinen tuote tulee tarpeeseen, kunhan vain tulisi pian. ;)

2 kommenttia:

  1. Alla olevasta linkistä voit lukea astetta karummasta kokemuksesta. Onneksi teidän koulunne tuntuu puuttuvan asiaan. Ja jos mitenkään mahdollista niin yritä jutella Jontun kanssa, josko hän uskaltaisi kertoa tuntemuksiaan. Itseäni kiusattiin ala-asteella mutta vaikka äitini kysyi siitä, en uskaltanut kertoa koska ajattelin kiusaamisen olevan omaa syytäni. Mutta kuten sanottu, kuulostaa että asia on koululla onneksi käsittelyssä!

    http://www.apu.fi/artikkeli/leikin-loppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentista.

      Koulun kanssa yhteistuumin pyrimme pitää poikaan keskusteluyhteyttä. Ja itseasiassa koulussa puhuu melko hyvin. Kotona tuskastuu vain, että täähän käytiin jo koulussa. :) Eli ei halua moneen kertaan samoja vatvoa.

      Itse olen myös koulukiusattu ja tämän maininnan jätin tekstissä pois, koska en muistanut kertoneeni vanhemmilleni asiasta. Äitini kanssa tuli juteltua tuossa ja kyllä hänen kanssaan olin asiaa käynnyt läpi. Joten siksi uskallan tuoda tämän nyt esille. En tiedä mikä siinä on, että vieläkin näin aikuisiällä sitä häpeää (?) että on ollut kiusaamisen kohde. Koska tiedän millaista on olla kiusattu, niin pyrin kaikin tavoin auttamaan omaa lasta. Saada hänet puhumaan, jotta asioihin voidaan puuttua.

      Poista

Kiitos kommentistasi.