Kulunut kuukausi on ollut ihan hullu. Ja kyse on siitä, että minun vauva on kadonnut.
Ensin 24.3. Jensku oppi ryömimään. Tuolloin neiti kapusi myös jo hienosti konttausasentoon. Hyvin äkkiä ryömimisvauhti alkoi kiihtyä ja sitten... 11.4. neiti päätti ottaa konttausaskeleet. Viikon päästä konttaamisen ja ryömimisen suhde alkoi olemaan 50/50. Toisinaan konttausasennosta Jensku päätyi vahingossa istumaan. Tähän tuli muutos viime viikonloppuna, kun neiti keksi miten istumaan mennään tietoisesti. Koko lauantaipäivä meni istuessa. Pois pääsy olikin hankalempaa. Lauantaina alkoi olemaan viitteitä seisomaan noususta. Lisäksi mukaan tuli karhukävelyasento. Sunnuntaina neiti otti muutaman karhukävelyaskeleen. Pitihän isille näyttää jokin uusi taito, kun muut kehitysaskeleet tulivat papan luona. Tänään 22.4. Jensku nousi ensimmäistä kertaa ihan itsenäisesti seisomaan, ilman että kukaan vahingossakaan edes auttoi. Meinasipa neiti ottaa tukea vasten ensimmäiset askeleetkin. HUIMAA! Seuraavaksi kuva- ja videokavalkaadi. Osa uusintana.
 |
| Ryömimisen riemua |
 |
| Suunta ylöspäin |
 |
| Konttausvalmius |
 |
| Karhukävelyvalmius |
 |
| Seisomassa |
Voi että, miten lutuisia kuvia!! Ja teillä on muuten hienot keittiönkaappien kahvat! ;) ps. laitatko mulle s-postilla osoitteenne, taas kerran. =) pitsipipari@gmail.com
VastaaPoista