En tiedä, mikä tällä hetkellä vaivaa. Voisin nukkua ihan koko ajan. Koko ajan väsyttää. Ja sitten tulee vielä näitä päiviä, jolloin kaikki tuntuu ylivoimaiselta.
Miehen kanssa pähkäilimme jatkuvan väsymyksen syytä ja itse veikkailen, että olen vihdoin antanut itselleni luvan olla väsynyt. Tai nyt voi olla väsynyt. Jensku on alkanut nukkua kokonaisia öitä (toki toisinaan tarvii pari kertaa käydä laittamassa tuttia suuhun) ja unet kestävät usein lähemmäksi kahdeksaa aamulla. Näin ollen itse olen saanut nukkua yhdeksääkin tuntia (niillä muutamalla herätyksellä). Ja nyt siis väsyttää. Ehkä nyt siis puskee päälle kaikki univelat, joita olen tässä puolentoista vuoden aikana kerännyt.
Toki oma 2-3 viikon sairastelukin heikensi nukkumista. Viikko meni tässä välissä 3-4 tunnin katkonaisilla unilla oman yskimisen takia. Ja välissä nukkuminen oli mitä oli, sillä asento oli puoli-istuva. Nyt alkaa hiljalleen yskä olla voitettua, ja viime yönä pitkästä aikaa nukuin vain yhdellä tyynyllä.
Ai niin, olihan tässä kipeä selkäkin. Tai siis on. Vielä ei ole selkä täysin kunnossa venähdyksen jäljiltä. Saa nähdä tuoko joulupukki toivomani piikkimaton (ja tyynyn). Niitä nyt kaipailisin todella. Entinen meni rikki, ja se piti hävittää.
Oli syy mikä tahansa, niin nyt väsyttää. Kello on puoli yhdeksän, ja odottelen tässä vain, että tyttöjen huone hiljenee. Sitten pääsen itse nukkumaan. Tänään kaiken lisäksi oli ohjelmaa ja Johkun kanssa "matsia" (varmaan koska itse olin niin väsynyt). Sitten olin lasten kanssa synttäreillä, jossa oli myös vain väsyneitä ihmisiä. Olisin skipannut juhlat, mutta lapset halusivat sinne. Ja olihan siinä pariksi tunniksi ohjelmaa iltaan, etten ollut vain lasten kanssa kotona. Onneksi take away mäkkäriltä pelasti illan.
Tänään on lisäksi useampi pienempi asia ärsyttänyt. Ei voi mitään. Kun ärsyttää ja ottaa päähän, niin sitten ärsyttää ja ottaa päähän. Huomenna päivä parempi. Tai no, lähes koko päivä yksin lasten kanssa. Ehkäpä siitä selviää, jos itse yrittää olla reippaana.
Kaiken tämän väsymyksen keskillä, niin melkein tippa linssissä katselen ihania lapsia. Vaikka välillä niiden kanssa meinaa hermo mennä, niin kyllä ne vain ovat niin ihania ja rakkaita. Ja kun siihen päälle vielä lisää rakkaan miehen, niin kyllähän tämä elämä loppu pelissä ihan valoisaa on.
Voimia sinulle! Kaikkien luettelemiesi asioiden lisäksi tämä pimeys ei todellakaan piristä. Nyt mietin, että olitko sittenkin maininnut tämän pimeän vuodenajan. Väsymystä ja sen aiheuttamaa sekopäisyyttä täällä..
VastaaPoista