Ai miten loma meni?

No siinähän se. Nopeasti. Mitään en kerennyt tehdä.

Ensimmäinen 1,5 viikkoa meni omaa jalkaa lepuuttaessa. Nyrjäytin siis oikean nilkan 22.5. ja se ei tahtonut parantua. Loman alussa kävin lopulta näyttämässä sitä lääkärissä. Oli aika reissu kolmikon kanssa. Lääkäri totesi, että paras kuvata koska aristi sellaisista paikoista, että kuvausta suositellaan. Ipanat olivat kiltisti tabletin kanssa sillä aikaa kun kävin röntgenissä. Lääkäri lupasi katsoa kuvat seuraavana päivänä ja soitella sitten. Soittoa ei kuulunut, joten viikon päästä soittelin, että onkohan mut unohdettu. Käynnistä seuraavana päivänä lääkäri oli kirjoittanut mun tietoihin, ettei ole murtumaa. Olisihan tuon voinut myös minulle ilmoittaa. Tosin ei yllätä kun kyseessä meidän terveyskeskus. 10 vuoden sisällä olen kahdesti käynnyt tutkimuksissa tuolla. Ja molemmilla kerroilla tulokset on unohdettu soittaa. Ai miksi käytän mieluummin yksityistä? Mutta siis, jalka piti pitää rasitusvapaana niin kauan kun siinä tuntui kipuja eli oikeastaan koko loman, mutta vain tuon 1,5 viikkoa yritin istua koko ajan.

Huom myös kenkävalinta, talvi"crocsit"

Kun jalka oli suht kunnossa, että olisi voinut jotain tehdä, niin Jenna tuli kipeäksi. Noin viikon päästä Johannalle nousi kuume. Lisäksi Joona yski. Kun Jennan kuumeilusta oli kulunut viikko, niin suuntasin koko köörin kanssa yksityiselle. Lapsia käytän Mehiläisessä ja pyrin saamaan ajan aina Päivi Limnell:lle. Tuloksena: Johannalla korvatulehdus. Jennan korvat flunssaset - ei tulehtuneet, muttei pystynyt sanomaan onko tulehdus alkamassa vai olisiko tulehdus jo ollut. Koska juhannus oli tulossa, niin saimme varuiksi reseptin antibioottiin. Viime kerralla en saanut lääkettä millään Jennan kurkusta alas (tai jäämään kurkun alapuolelle, neiti kun onnistui aina oksennuttamaan itseään, jotta sai lääkkeen pois) ja jouduimme käydä hakemassa julkiselta puolelta lääkkeen piikkinä yksityisen lähetteellä. Sain järkyttävät syytökset Akuutissa etten muka vain osaa antaa lääkettä. Nyt yksityisen lääkäri sanoi, että heiltä löytyy kuuri myös piikkinä, jos tarvetta tulee. Ja Jennahan ei tykkää, että tutkitaan. Neiti sai järkyttävän hepulin ja huusi ja huusi. Tuossa kohtaa lääkäri totesi, ettei yhtään ihmettele ettei Jennalle saa lääkettä annettua, kun pystyy huutamaan tuolla tavalla (huuto lähti jotenkin syvältä kurkusta). Tuli taas niin hyvä olo, kun joku oikeasti ymmärsi eikä vähetellyt!

Pikkuinen nukahti syliin

Vähän taas karkasi... Niin Joonaa oli myös seurattava. Jos alkaisi oireilla korvia ja Jenna ei kuuriaan tarvisi, niin Joonalle sai myös syöttää kuurin (kun se juhannus oli tulossa). Joona sai kunnon yskänlääkkeet ja tarvittaessa piti ottaa myös astmalääkkeet. Kun lääkäristä kotiuduttiin, niin Joonalle nousi kuume. Näissä merkeissä mentiin sitten juhannukseen.

Jätskillä lääkärireissun jälkeen

Ja sitten tuli juhannus. Aattona suuntasimme koko perhe kauppaan. Lapset halusivat ostaa legoja. Onneksi Johanna tykkää enemmän leikkiä kuin rakentaa, niin äiti sai uhrautua. Harmi kun Joona haluaa mieluummin kasata itse.

Juhannusaatto oli aika kolea. 16 astetta lämmintä. Jenna päätti kaivaa pipon esiin.

Lähdettiin Jennan kanssa myös käymään pikku kävelyllä, koska en vain tarennut kykkiä hiekkalaatikolla.

Lapset alkoivat olla terveitä, mutta mies puolestaan oli flunssanen. Näin ollen juhannuskokolle lähdin vain isompien kanssa. Ja kokon jälkeen herkuteltiin abc:llä.

Juhannuspäivänä mies hoiti ruokapuolen... yllätys yllätys eli saimme syödä grilliherkkuja.

Juhannuskrapulassa (tosin koko juhannus oli alkoholiton), päätin raivata tyttöjen huoneen. Tämä operaation teen muutaman kerran vuodessa. On vain niin turhauttavaa, kun järjestys ei pysy päivää kauempaa. Samalla tein laatikosta löydön: Kahdeksan Jennan tuttia. Ja näitähän ei ole käytetty yli vuoteen.

"Äiti, miten sä osasit siivota tän näin ihanaksi?"

Viimeisenä perjantaina suuntasimme kesälomamatkalle helsinkiin. Siitä reissusta lisää sitten myöhemmin.

Ja viimeisenä päivänä, mitäpä muuta kuin...

... villasukkaa!