torstai 25. kesäkuuta 2015

Hullu luokka kesälukemisena

Yläasteella lempilukemistani oli Hullu luokka -kirjat. Kaksi ensimmäistä kirjaa ovat Kaisa Ikolan ja Minna Kulmalan kirjoittamia. Tämän jälkeen Kaisa Ikola kirjoitti vielä kahdeksan Hullu luokka -kirjaa lisää.



Hullu luokka -kirjat kertovat yhdestä luokasta jossa sattuu ja tapahtuu. Ensimmäinen kirja alkaa, kun kahdeksas luokka on alkamassa ja sarja päättyy yhdeksännen luokan kevätjuhlaan. Kahden lukuvuoden aikana lukijan nauruhermoja kutkutellaan kunnolla.

Hiukan kirjastontäti katseli, kun lainasin kaikki kirjat kesäksi. Tai tein tämän säädyllisesti. Ensin kolme ja sitten seuraavana päivänä hain loput seitsemän. Halusin testata, että toimiiko huumori yhä vaikken olekaan enää kirjan henkilöiden kanssa samanikäinen.

Ensimmäinen kirja Hullu luokka oli luettu reilussa tunnissa. Muutama hymähdys pääsi. Tässä vaiheessa ajattelin, että ehkä aika on hiukan ajanut ohi.

Kaksi seuraavaa kirjaa (Hullu luokka rakastuu ja Hullu luokka iskee jälleen) luin vielä saman päivän aikana. Hiukan alkoivat jutut parantua.

Hullu luokka ei hellitä -kirja sai jo nauramista aikaa, mutta Hullu luokka hoitaa hommat sai vedetkin silmiin. Tässä kohtaa perhe ei ymmärtänyt enää minua. "Äiti, mitä nyt?" "Äiti, miksi sä naurat?" "Äiti, mitä siellä nyt tehdään?" Ja sitten kun yritin nauraen kertoa tapahtumaa, niin eihän se auennut muille. Ja lapsille Hullun luokan sanakäännökset ruotsinkielestä eivät myöskään oikein selkeytyneet, koska eivät osaa kieltä.

Suurimmat odotukset olivat Hullu luokka eetterissä -kirjaan. Teininä sitä lukiessa, joiduin laittamaan kirjan syrjään jotta pystyi nauramaan. Koska odotin koko ajan tiettyjä kohtia, niin muu kirja meni hiukan hukkaan. Eikä ne parhaimmat kohdat olleet enää niitä parhaimpia, koska tämän kirjan olin lukenut jo niin monta kertaa.

Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus oli hiukan taantumaa huumorin puolesta. Kirjan lukaisi todella nopeasti, parissa tunnissa. Pointsit kuitenkin, kun kirjassa viitattiin monesti suosikki kirjailijaani eli Agatha Christieen. Jokainen kirjan kappale on nimetty, jonkin Christien kirjan mukaan (ja kaikkihan ne olen lukenut, kuten 74 muutakin kirjaa).

Jäitä hattuun, Hullu luokka sekä Hullu luokka ja salaiset kansiot osoittautuivat vaimeampaan joukkoon. Vaikkakin muutamia hulvattomiakin juttuja mahtui mukaan. Kuitenkaan enää lapset eivät kysele, että mitä äiti nauraa.

Viimeinen kirja Se on moro, Hullu luokka pelasti onneksi sarjan humoristisen laadun. Kolmen kirjan notkahduksen jälkeen, lapset joutuivat taas kyselemään, mitä äiti nauraa. Kuitenkin, sarjan päätös ei vetänyt vertoja viidennelle kirjalle (Hullu luokka ei hellitä), mutta arvoisen päätöksensä sarja sai. Totta kai porukan toilailuja olisi lukenut lukiosta/ammattikoulusta. Ja mitä niiden jälkeen. Olisi kivaa, että Kaisa Ikoinen kirjoittaisi kirjan siitä, mitä hahmoille kuuluu aikuisina.

Otteita kirjoista, älä lue eteenpäin jos et halua pieniä juonipaljastuksia:

Hullu luokka
Aamun avauksen jälkeen Komeetta* kiersi luokassa ja jakoi laskimia. Annalla oli myös kotona laskin, ja se käynnistettiin painamalla C-näppäimestä. Niinpä hän takoi C:tä sormet hellinä tuloksetta. "Hei opettaja, tää ei toimi!" hän viimein kiljui Komeetalle. 
Komeetta nousi huoahtaen paikaltaan ja tallusti Annan pulpetin luo. "Kyllähän tämä pelaa", hän sanoi napsauttaen laskimen sivussa olevaa nappulaa. " Se käynnistetään tästä." 
 *matematiikan lehtori Sakari Yrttinen eli Lentävä komeetta, joka on yhtä pitkä kuin paksukin.

Hullu luokka iskee jälleen:

Aku* selaili hetken Kalevalaa, sitten hän löysi mielestään hyvän kohdan. 
"Tässä kerrotaan Suomen ensimmäisestä liikenneonnettomuudesta", hän sanoi kasvoillaan omituinen ilme, jonka luokka tulkitsi hymyksi. "Väinämöinen ja Joukahainen ajavat yhteen, hehheh, ja Väinämöinen tuli oikealta, hehheh... No, ruvetaan kääntämään rivi kerrallaan sieltä oven luota."
Kääntäminen sujui siedettävästi, kunnes lopulta oli Loivan vuoro.
"No, Juha, miten käännät: 'Hämehes on Hälläpyörä'?"
Ensin ei kuulunut mitään, sitten kuului:
"Öö..."
"No niin, käännähän!" Jotakin hymyä muistuttavaa oli edelleen havaittavissa Akun kasvoilla.
"Ai että Hämehes on hällä pyörä? Öö, tota, sehän on varsin yksinkertaista, siis... Öö... Tota..."
"Toivottavasti et käyttäisi noita täytesanoja, se osoittaa sanavaraston vähyyttä", huomatti Aku.
"Jahajahajaha. Siis..."
"Osaatko kääntää vai et?"
"Osaan!" Loivan ilme kirkastui. "Han has en cyckel i Tavastland!" 
 *Ruotsin kielen opettaja Kalle Vankka alias  Kalle Ankka alias Aku

Hullu luokka ei hellitä:

Kaikkien laahustettua paikoilleen Aku loikkasi pöytänsä taakaa.
"Kirjat kiinni, kyselen sanat", hän ilmoitti ja alkoi tentata sanastoa. Loiva ja Emilia, joita aihe ei juurikaan kiinnostanut, pelasivat hirsipuuta Loivan sinivihon niillä sivuilla, joita ei vielä ollut revitty lennokeiksi tai muuhun hyödylliseen tarkoitukseen.
"Herbert, sanohan mitä on suomeksi: 'Jag har ont i magen'? tiukkasi Aku samaan aikaan.
herbert, joka oli juuri saanut suunsa täyteen salmiakkiaakkosia, nieli ankarasti.
"Minulla on huono imago", hän sitten pyrskähti niin, että a, b ja c lensivät opettajanpöydän yli.
"Taas mä saan hävetä sun takias", Miina murisi, kun Aku huokasi niin että pari luutya putosi taulunreunalta.
"Mitä muuta se sit vois tarkoittaa?" Herbert kysyi iloisesti ja nielaisi suunsa tyhjäksi.
"Emilia kääntää. 'Jag kastade stenen i havet.'
Yllättäen Emilia häkeltyi hetkeksi, mutta sitten hänellä välähti.
"Jan kasteli kiven meressä!"
Aku puisti päätään, mutta päätti sitten rauhoittaa hermojaan ja tenttasi välillä Kyöstiä ja Miinaa ja muuta luokkaa, joka silloin tällöin lukikin läksyt. Sitten hän katsoi taas saavuttaneensa henkisen tasapainonsa siinä määrin, että uskaltautui kysymään Loivalta:
"Suomenna lause 'Anders tappade sin hund'.
"Anders tappoi koiransa?" Loivan ilme oli toiveikas.

Hullu luokka hoitaa hommat:

Anna ja Einari olivat juuri ohittamassa Valtterin valintaa, kun parkkialueelta syöksyi poika mopolla auton eteen. Einari ei ehtinyt jarruttaa, ja auton kulma tönäisi pojan kauppakasseineen kumoon katuun.
"Sehän on Loiva!" Anna hihkui.
Einari löi jarrut pohjaan ja ohjasi auton kadunreunaan. Sitten hän pomppi kauhistuneena ulos Loivan luo, joka vähitellen mönki pystyyn.
"Mites kävi?" Einari kysyi.
"Kurkku on poikki, munat hajalla ja maksa on lentäny ties mihin", Loiva valitti

"Toissapäivänä ruotsintunnilla Loivan piti kääntää joku lause, joka alkoi et 'Mormor sade att björnen...' ja jotain, ja se käänsi et 'Karhu sanoi että murmur'. Silloin Aku alkoi voikii ja iski kattakepin poikki polveaan vasten, minkä jälkeen se voihki vielä enemmän ja sit se kuskattiin ambulanssilla sairaalaan. Tietääks kukaan mitä sille kuuluu?"
"Mä juttelin Aliisan kanssa eilen ja se sanoi että Akun polven nivelside oli jouduttu leikkaan", Siiri sanoi. "Ne lääkärit oli vaan ihmetellyt vähä sairaalassa, kun Aku nukutuksestaan herättyään oli mutissut 'Björnen sade att murmur'. Sit se oli ruvennut toipuun ihan kivasti, paitsi et kun se sai meidän Pranen pian -kortin joka me lähetettiin Komeetan mukana, ni se oli menny aika heikoks..."

Hullu luokka eetterissä:

Loivan käännös: Knyt ihop påsen när du kastar soporna = Nyytit yhteen pääsiäisenä kun kastat ne keittoon.
Loiva jatkaa Annaa auttaen: Villmanstrand = Tahtookomiesrantaan

Herbert laulaa radiossa Kuurankukan. Loiva oli kirjoittanut sanat huonolaatuiselta c-kasetilta sekä tyhjät kohdat täyttänyt itse.

Turhaan, aivan tuhaan
minä työllä jynssään likapyykkiäin.
Turhaan, aivan turhaan
on sitä kieltää, ikävöin mä pesteissäin.

Kuuraan rukkasia siirtyneenä pesulautaan näin,
kuuraan sukkia nyt saippuavedelläin.
Lämpö päivänkään ei niitä narulla voi kuivattaa,
sillä narulleni varjo lankeaa.

Turhaan, aivan turhaa
on jälkiänsä käydä putsaamaan.
Turhaan, aivan turhaa
kun on pesujauhe päässyt loppumaan.

Kuuraan rukkasia...


1 kommentti:

  1. Hihii!!
    Tuo on kyllä parasta kesälukemista! Taidan hakea kirjastosta kirjat ja lukea ne myös (mitäköhän kirjastossa sanotaan kun jo toinen aikuinen ihminen lainaa kyseisen sarjan...) ;-)
    -A-

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.