Uraäiti siivoaa

Otsikko tuntuu kaikista tutuistani varmasti absurdilta. Ja varmasti vielä epäuskoisempaa on se, että otsikko on TOTTA. Mielenkiinnolla odotan, että kuinka moni kommentoi ja kysyy, että onko mies siivonnut. Ei ole, MINÄ olen. Minä ihan itse. Ja MINÄ haluan, että on siistiä. MINÄ jo motkotan perheelle, siitä etteivät laita astioita koneeseen. MINÄ siivoan keittiön (mieheni valtakunta) iltaisin, jottei tarvitse aamulla. Ja näin on yksi ärsyttävä tekijä vähemmän ennen aamukahvia. MINÄ siivoan olohuoneesta Jenskun lelut pois. MINÄ jopa eilen hinkkasin pikkuvessan seinät. MINÄ ehdotin, kun olemme kesällä 10 viikkoa molemmat kotona, josko luovuttaisiin siistijästä. MINÄ ajattelin ehdottaa, että samainen siistijä evakko jatkuu joka toinen viikko sillä eroavaisuudella että mies lähtee lasten kanssa neljäksi tunniksi evakkoon (ja uraäiti sulkee nettiyhteyden siksi aikaa).

Onkohan lääkitys pois raiteiltaan vai mikä on? MINÄ haluan, että on SIISTIÄ. Ja ei, en ole raskaana. Pakko oli testata, kun tämä samainen oire vaivasi Jenskun raskauden aikana. Toki varmasti tulee takapakkia asian kanssa, mutta potkikaa minua silloin eteenpäin, jotta tämä jatkuisi.

Operaatio vaatehuone aloitettu. En muistanut ottaa kuvaa tilaanteesta ennen, mutta sanallisesti: Ovea ei uskaltanut avata, koska lähes kattoon asti oleva kasa olisi kaatunut päälle. Ja tämä on täyttä totta.

Lattia näkyy. Kunhan nuo pullopussit vielä veisi kauppaan.

Peitot ja tyynyt omassa pinossa (roskiin heitetty 6 tyynyä). Takit käyty läpi.

Kontin keräyslaatikkoon menossa 6 muovipussillista vaatteita.

Opertaatio on vielä vaiheessa, koska hyllyt pitää käydä vielä läpi. Lisäksi peilikaapilla on vähän sama kohtalo kuin vaatehuoneella. Ovia on turha avata. Eli siinä on seuraava projekti.

Tänään olen imuroinut ja järjestellyt makuuhuoneen. Samalla kävin läpi kaikki keskeneräiset ja korjattavat käsityöt/vaatteet. Tästä tuleekin oma bloggaus huomenna (?). Tänään ei kerkeä enempää kun on se MEGAZONE. Kuten huomaatte, en yhtään odota tuota.